Äidit! Jos olette sairaana pois töistä...

Kotona tuo yleensä on minun kanssa.

Yksinhuoltaja olen enkä kyllä yleensä sairauslomalla jaksa lähteä lasta roudaamaan päiväkotiin.

Nimittäin silloin jos jään kotiin sairastamaan, niin silloin olen TODELLA kipeä, tyyliin kamala vatsatauti tai kova kuume. Jonkun pikkunuhan vuoksi en edes kotiin jää. Sitten toipilaana taas teen kotoakäsin töitä etänä eli silloinkin lapset ovat hoidossa. Mutta kyseessä on silloin myös työpäivä minulle, vaikka ne hommat kotona hoidankin.

Sehän on edesvastuutonta!

Et sä kamalan kipeä voi olla kun kerran netissä jaksat olla.

ja huomenna ajattelin mennä töihin. Ja lapsi tarhaan.

Mutta jos olen sairaslomalla, olen kyllä niin kipeä etten kykene vahtimaan lasta siten, että tietäisin hänen olevan varmasti turvassa. Silloin hän menee kyllä hoitoon. En todellakaan pysty hoitamaan lasta jos itse makaan koomassa sohvalla! Vaikka hän omatoiminen onkin ja osaa leikkiä yksin, niin silti hän tarvitsee aikuisen joka on tässä maailmassa. Sen verran vastuuntuntoa löytyy, että hoitoon menee.

kun niitten hoito on NIIIIIIN rankkaa?

Ei minusta ainakaan lasten kanssa oleminen (lasten pitäminen kotona) ole niin kuluttavaa että sitä voisi työhön verrata. Nyt olen kuumeessa ja flunssassa (influenssa) kolmatta päivää kotona sairaslomalla, nelivuotias lapsi kotona. Lapsi piirtelee huoneessaan, katsoo videoita, paahtaa itselleen leipää välipalaksi jne. En minä sitä ole viihdyttämässä vaan lojun sohvalla koomassa.

Lapsella varmaan olisi kivempaa tarhassa kavereitten kanssa kun saisi ulkoilla jne. mutta itse en jaksa edes ajatella että pukisin vaatteet päälle ja lähtisin viemään yhtään mihinkään - puistattaa pelkkä ajatuskin. Vaikka pk on alle kilometrin päässä. Ja samalla tavalla olen toiminut silloinkin kun lapset ovat olleet pienempiä.

Tässäkin ketjussa varmaan hoidetaan jotain 6-vuotiaita jotka leipoo jo pullatkin itse. Ja lukee tietysti.

lapsen huoltajat voivat käydä töissä, mutta äiti nimitystä he eivät itsestään saa käyttää

Mutta jos olen sairaslomalla, olen kyllä niin kipeä etten kykene vahtimaan lasta siten, että tietäisin hänen olevan varmasti turvassa. Silloin hän menee kyllä hoitoon. En todellakaan pysty hoitamaan lasta jos itse makaan koomassa sohvalla! Vaikka hän omatoiminen onkin ja osaa leikkiä yksin, niin silti hän tarvitsee aikuisen joka on tässä maailmassa. Sen verran vastuuntuntoa löytyy, että hoitoon menee.

Minkälainen koti teillä on jos et voi luottaa siihen että lapsi on TURVASSA jos et joka hetki kulje hänen perässään?

Meillä on myrkylliset pesuaineet lukkojen takana, terävät puukot lasten ulottumattomissa jne, joten luotan kyllä siihen että lapsi on turvassa vaikka itse makaan sohvalla kipeänä. Lisäksi lapsi usein touhuaa samassa huoneessa, vaikka tehden palapeliä tms.

Kieltämättä meillä on se etu, että kun isommat koululaiset tulevat koulusta he voivat auttaa vaikka ruoan laittamisessa ym. jolloin voin vaikka antaa itseni nukahtaa siihen sohvalle. Mutta toisaalta, silloin kun he olivat pieniä, hekin saivat jäädä kotiin "hoitamaan" sairasta äitiä/isää.

Ihmetyttää kieltämättä vähäsen tämä nykyäitien into tuupata lapsi jokaisen tilaisuuden tullen muitten hoidettavaksi. Itse en halua ehdoin tahdoin olla erossa lapsistani ellei ole pakko. Se, että itse olen sairas, ei ole sellainen pakko. Varsinkin jos sairauteni on tarttuvaa (kuten vaikka vatsatauti tai tämä influenssa) niin en MISSÄÄN TAPAUKSESSA halua ehdoin tahdoin lähteä sitä tartuttamaan päiväkodin lapsiin ja henkilökuntaan viemällä lapsen sinne.

Olin lasten vaativimmat vuoden kotiäitinä (vanhin 5 vuotias ja nuorin 3 kun menin töihin), eikä lapsia mihinkään voinut lykätä, jos olin itse kipeä (siis flunssa, vatsatauti, migreeni tms.), piti vaan jaksaa. Ei mies voi olla poissa töistä sen takia että MINÄ olisin kipeänä - ei ainakaan missään työpaikassa jonka itse tiedän / tunnen talon tavat...?



Eli en tosiaankaan vie lapsia päiväkotiin jos olen sairas, sen takia että he voivat hyvin olla pari päivää "hunnigolla" = katsoa videoita, syödä jätskipuikkoja ja hyppiä sängyllä... Ei ole vaaraksi. Isompi voi myös ulkoilla itsenäisesti meidän pihalla.



Jos todella olisin sairaalakunnossa (=koomassa mistä täällä puhutaan) niin olisin tietysti sairaalassa ja lapset jossain ? Silloin jos äiti sairaalassa, varmaan puoliso saa ottaa sairaslomaa?



Ei lasten hoitaminen nyt niin rankaa ole, ettei siihen kuumeessa pystyisi, ei silloin tietenkään pulkkamäkeen mennä, tai pullaa leivota vaan mennään siitä mistä aita matalin on, helpompi minusta on kuumeessa jäädä kaikkien kotiin, kuin että alan kyyditä lapsia hoitoon (pyörä/pulkkamatka).

Mutta vastaavasti voin ottaa pekkasia jollonka osallistun enempi lapsien kanssa olemiseen.



Omat mukelot on sen verran innoissaan tarhasta että väärin se on pitää niitä väkisin sisällä enkä jaksa tehdä niille ruokaa tai ulkoilla, askarrella tai pelata.



Mutta jokanen tekee niinkuin omassa perheessä hyvältä tuntuu. Jos jonkun lapsi ei tartte mitään seuraa, paahtaa itse leipänsä niin siitä vaan!

Osaa meilläkin lapsi leipää paahtaa 4- vuotiaana, mutta minä näen siinä turvallisuusriskin jos nukun itse olkkarissa ja lapsi tekee välipalaa itse.

Matkaa 5 km. Joten kotona ovat. Mies lähtee töihin usein niin aikasin ja tulee myöhään tai sitten on reissussa, joten hänestä ei apua.

Musta on väärin teidän työnantajiakin kohtaan, jos ette keskity oikeasti parantelemaan itseänne siellä kotona. Mulla on 4-vuotias, tosi kiltti lapsi, mutta silti lapsi aina vaatii osansa ja sairastaessa pyrin maksimoimaan makaamisen, jotta olen taas kunnossa ja takaisin töissä. Näinhän se kuuluu mennä, että sairas hoitaa itseään ensisijaisesti.

Jos matkantekoon päiväkotiin ja takaisin kuluu tunti ja iltapäivällä sama uudelleen. Kyllä mä ainakin koen enemmän lepääväni, jos ei tarvitse lähteä raahaamaan lasta tuota matkaa hoitoon, vaan saan olla kotona.



t. 36

Musta on väärin teidän työnantajiakin kohtaan, jos ette keskity oikeasti parantelemaan itseänne siellä kotona. Mulla on 4-vuotias, tosi kiltti lapsi, mutta silti lapsi aina vaatii osansa ja sairastaessa pyrin maksimoimaan makaamisen, jotta olen taas kunnossa ja takaisin töissä. Näinhän se kuuluu mennä, että sairas hoitaa itseään ensisijaisesti.

Ja minusta se makaamisen maksimointi on sitä, ettei lähde ulos pakkaseen roudaamaan lasta päiväkotiin vaan käyttää senkin ajan lepäämiseen ja makaamiseen.

Minusta ei tosiaankaan olisi ollut lapsia (3- ja 5-vuotiaat) hoitamaan. Mies vei hoitoon, kun ei uskaltanut minun edes sitä hoitaa (niin huonossa kunnossa olin).



Jossain pikku flunssassa taas saattaisin hyvin pitää lapset kotona.

Meneekö lapset hoitoon?

Kuka vie ja hakee?



Tämä on taas ihan vammanen ketju. Syyllistetään taas ihan kummasta asiasta.

Jos jollain on pirun hankalaa viedä/hakea lasta jos matkaa on tarhaan eikä ole autoa niin sitten se on niin. Ja jos mies ei pysty venymään lapsien kuskaamisessa.



Tämä ketju on taas niin sitä itseään: naisen paikka on kotona lapsien kanssa vaikka pää olis irti; ainakin naapurin Martta siihen pystyy niin pystyy muutkin. PLIIIIIIIS!



Mitä jos jokkut ahdasmieliset vetäis Buranaa ja menisä päiväunille niin paranis tai jos on muuten vaan kotona niin lähtis ulos ja töissä olevat keskittyis niihin töihinsä?



Meidän perheessä ne sairastaa jokka on kipeenä ja muut elää arkea niinkun tuntuu hyvältä, jos sairas ei jaksa hoitaa lapsia niin kyllä pennut aina hoitoon saadaan. Ei se ole mikään rangaistuslaitos!

Me maksetaan hoidosta! Ja en saisi juuri levättyä näiden meidän hulivilien kanssa, vaan kotona olisi ihan yhtälailla työpäivä...