G: Kertokaa kokemuksianne perhepäivähoitajista

mutta mahtuu joukkoon joitain huonompiakin. Ja joku hoitaja voi olla yhden vanhemman mielestä tosi hyvä ja toisen mielestä vähän huono, sillä paljon riippuu ihmisten kemioista ja yhteisymmärryksestä.

että tekisi mieli aamulla jäädä sinne itsekin hoitoon. Vastaan tulee tuoreen leivän ja aamupuuron tuoksu. Koti on valoisa ja viihtyisä.



Hoitaja on aina hyväntuulinen. Hän on vähän päälle 45-vuotias nainen, jonka omat lapset ovat jo yliopistossa (vain toinen asuu kotona). Käy hoitolasten kanssa retkillä luonnossa, kirjastossa, lastenteatterissa jne. Askartelee ja laulattaa. Mitä muuta voisi toivoa? En ainakaan keksi. Lapsemme rakastavat häntä aivan varauksettomasti. Olen ihan murheen murtama jo nyt, kun lapset menevät eskariin eivätkä voi jatkaa enää samalla hoitajalla.



Lapset ovat olleet varahoidossa ihan mukavassa, pienessä päiväkodissa hoitajan loman aikana, ja eron tavalliseen kyllä huomaa: sieltä haettaessa vaatteet ovat likaisempia ja lapset huomattavasti levottomampia, nälkäisempiä ja riitaisampia.

-ap

Halusin lapseni alunperin päiväkotiin, mutta saikin paikan pph:lta. Hoitaja oli työhönsä ja elämäänsä kyllästynyt eukko joka ei ulkoillut tai tehnyt juuri muutakaan lasten kanssa. Kiva oli aina itse lähteä pihalle leikkimään raskaan työpäivän jälkeen. Nyt sain lapseni onneksi päiväkotiin.

eka jäi äitiyslomalle, toka lähti opiskelemaan ja nyt ollaan kolmannella, vähän vanhemmalla joka myös kylän pph-ryhmän johtaja. Ihania ovat olleet kaikki ja tekevät paljon keskenään yhteistyötä, minkä takia lapset vielä pph:lla ovatkin muutoksista huolimatta. Lapset ovat viihtyneet erinomaisesti kaikkien luona ja nyt syksyllä kun esikoinen aloittaa eskarin menee nuorempi takaisin tuon äitiyslomalle lähteneen luo.



Tädit fiksuja ja lämpimiä ihmisiä, kodit kivoja ja siistejä, päiväohjelmat hyviä, ruoka erinomaista (varsinkin tarhan valmisruokaan verrattuna!) ja ryhmät sopivan pieniä, tapaavat muut pph:t ryhmineen lähes päivittäin joten isompaankin ryhmään ovat tottuneet. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä!

Halusin lapseni alunperin päiväkotiin, mutta saikin paikan pph:lta. Hoitaja oli työhönsä ja elämäänsä kyllästynyt eukko joka ei ulkoillut tai tehnyt juuri muutakaan lasten kanssa. Kiva oli aina itse lähteä pihalle leikkimään raskaan työpäivän jälkeen. Nyt sain lapseni onneksi päiväkotiin.

Jos ei halua lastansa pph-hoitajalle ja joutuu lapsensa sinne viemään, niin ennakkoasenne on jo semmoinen ettei se voi millään toimia. Tekee hoitaja mitä tahansa se on aina väärinpäin.

Kuntien pitäisi kuunnella perheitä enemmän eri hoitomuotoja tarjotessaan. Tyytymättömän äidin kanssa hoidon aloitus on lapselle aina vaikeampaa, riippumatta siitä onko hoitopaikka pph:lla vai päiväkodissa.

Ajattelin ennen kuin hoito alkoi, että on kiva kun on pienempi ryhmä lapsia tms. että ei ollut ennakkoasenteista kiinni. Lapsi ei vaan saanut paikassa mielestäni tarpeeksi virikkeitä.



Jos ei halua lastansa pph-hoitajalle ja joutuu lapsensa sinne viemään, niin ennakkoasenne on jo semmoinen ettei se voi millään toimia. Tekee hoitaja mitä tahansa se on aina väärinpäin.



Kuntien pitäisi kuunnella perheitä enemmän eri hoitomuotoja tarjotessaan. Tyytymättömän äidin kanssa hoidon aloitus on lapselle aina vaikeampaa, riippumatta siitä onko hoitopaikka pph:lla vai päiväkodissa.

[/quote]

"kävele, jumalauta, saatana"



ja sitten yht äkkiä pph:n muksu sairastuikin astmaam (meidän hevosen takia), ja ei voiniut enää hoitaa lapsiamme.

Kyseessä hieman vanhempi nainen (hoitoaikana 45-50v), jonka omista lapsista enää täysikää lähestyvä nuorin asui kotona. Laittoi hyvät ja monipuoliset ruuat, ulkoili paljon lasten kanssa, askartelivat ja retkeilivät. Lapset viihtyivät hyvin, jäivät aamulla mielellään ja kotiinlähtö tuli aina liian aikaisin. Yhtä hyvin ei käynyt ystävälläni, jonka lapset myös olivat pph:lla vähän aikaa. Tällä naisella oli kolme lasta, joista kaksi alle kouluikäisiä. Pph:n lapset sairastivat jatkuvasti ja hoitolapset viettivät lopulta enemmän aikaa varahoidossa, siirtyivätkin pian tämän jälkeen päiväkotiin.