Työhön menoon liittyvää, onkohan mussa jotain vialla?
Kun siis työhön meno ahdistaa kovasti. Opinnot alkavat olla päätöksessä ja pitäisi mennä oikeisiin töihin, siin päivätyöhön 5pv viikossa. Olen nyt vain jo useamman vuoden tottunut keikkatöihin itse valitsemanani ajankohtana, sekä omiin menoihin luentojen ja opiskelun lomassa. Ei siis mitään orjallista puustamista työpaikalla aamusta iltaan.
Ahdistaa ajatuskin, että pitäisi mennä työhön, anoa jokainen tunti vapaaksi jos päiväaikaan joku meno esim. hammaslääkäri, toimittaa joka poissaolopäivältä lääkärintodistus, olla siellä työpaikan orjana.... ällöttää ajatuskin, ei siinä auta vaikka olis miten mielenkiintoinen työ.
Olenko nyt siis ihan toivoton ja työhön kykenemätön luuseriyksilö, vai mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Niin juu, nyt olen myös tottunut että saan viettää laatuaikaa ja lomapäiviä lasten kanssa juuri silloin kun itse huvittaa, mutta työssä ei olis kun ne pari lomaviikkoa koko vuonna ja ekana vuonna ei sitäkään :(
Kommentit (3)
jotenkin ahdistaa se työn sitovuus. Sellainen vapaa työ, jota voisi tehdä kotona olisi tosi ihanteellista. Mutta alallani se ei ole mahdollista.
Tykkään kyllä tehdä töitä, ja kun töihin pääsee ei siellä ahdista.
Mutta sitten taas kun on ollut pitkään koulussa tai lomalla töihin meno ahdistaa :(
Vihaan sitä, että elän kellokortin mukaan, vihaan sitä, etten voi lähteä töistä, jos ei ole tekemistä, vihaan, etten voi vaikka palkatta lomailla halutessani ja ennen kaikkea vihaan sitä, että töissä täytyy esittää kiireistä, vaikkei olekaan.
Yo-aikana sitä ei osannut arvostaa, että on vapaa ja vastuussa vaan itselleen "työn" etenemisestä. Rakastaisin työtä, jota voisin tehdä urakkaluonteisesti. Haluaisin, että mulle maksettaisiin tiettyjen juttujen tekemisestä ja kukaan ei kysyisi, koska olen ne tehnyt, millä ajalla vaan saisin rahan suoritteista, enkä työpaikalla kökkimisestä.
Siksi olenkin harkinnut pieniä lisäopintoja ja opettajaksi siirtymistä. Työ on selkää, työpaikalla tehdään se pakollinen ja loput saa tehdä omaan tahtiin vaikka takapihalla istuen. Suhtaudun työhöni kunnianhimoisesti, mutta haluan sen vapauden, että työaika ei ole sidottu vaan riittää, että teen tarvittavat asiat kunnialla.
Mun mielestä tuo on täysin luonnollista. Ennen muinoinhan vain kaikki luuserit teki töitä ja ylhäisön ei tarvinnut tehdä mitään. Nykyään taas ei ole mitään, jos ei ole työn orja. Eli se jonka mielestä tuo on laiskuutta, voi rauhassa mennä sinne toimistoonsa siirtelemään paperipinoja pöydän toisesta päästä toiseen15 tuntia päivässä, minusta se on vain säälittävää. En itsekään haluaisi käydä töissä, mutta kun on pakko. Jos ei tarvitsisi, voisi vain harrastella ja opiskella kaikkea mielekästä ja matkustella ympäri maailmaa.