Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:46"]Olen kuullut samanlaisia tarinoita hoitoalalla työskenteleviltä ystäviltäni, eli taitaa olla aika yleistä. Itse muutaman koulun opettajanhuoneen perusteella voin vetää yhtäläisyysmerkin naisvaltaisille aloille, tarinanne kuulostavat hyvin tutuilta myös opetusalalla. Erään tutkimuksen mukaan opettajista löytyi persoonallisuushäiriöisiä narsisteja muita ammattikuntia merkittävästi enemmän, mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki opettajat olisivat. Mutta muutama mätä omena pilaa koko työpaikan helposti.
[/quote]
Olin töissä hoitolalla useassa eri paikassa ja joka paikassa oli aivan samanlaista kiusaamista ja aivan mielisairasta käytöstä. Jätin alan ja opiskelin aineenopettajaksi ja ei ole enää tarvinnut kärsiä em käytöksestä työtoverien suunnalta. Nykyinen työ on niin kaiken työajan vievää ettei kiusaamiseen yms ole yksinkertaisesti aikaa.

Työpaikallani persoonallisuushäiriöinen lähihoitaja pääsi tiiminvetäjäksi. Saanut oman yksikön ilmapiirin pilattua, oh:n ja ainakin yhden tiiminvetäjän pikkusormensa ympärille ja sitä kautta pilaa toisenkin yksikön ilmapiiriä. Ei ole kivaa katsottavaa kun ennen niin iloiset ja huumorintajuiset herkät, kiltit ja empaattiset hoitajat ahdistuvat ja kulkevat tippa silmäkulmassa. Virheitä ei sallita, erilaisuutta ei siedetä ja surullista ja/tai ahdistunutta työntekijää, etenkin jos on sijainen kiusataan ja yritetään savustaa ulos. Pers.häiriöinen on toiminut tiiminvetäjänä reilun vuoden ja tilanne menee koko ajan huonompaan suuntaan.

Muutenkin työpaikka (4 osastoa tai pienryhmäkotia) on ollut koko olemassaolonsa ajan sekasortoisessa tilassa. Vakihenkilökunta on suureksi osaksi pettyneitä ja sijaiset joutuvat helposti ulos savustettavan syntipukin asemaan. Sijaiset tuskin ovat syyllisiä tuohon työpaikan sekasortoon, mutta ovat asemansa takia helposti päähänpotkittavia. Työpaikalla on tosi suuri vaihtuvuus niin vakihenkilökunnan kuin sijaistenkin kohalla. Tälläkin hetkellä 6 - 8 hoitajaa ainakin haaveilee muualle lähtemisestä.

Ainakin minua tuolla kiusataan ja olen joutunut kuulemaan kun 4 muuta sijaista ja vakihoitajaa haukutaan/haukuttiin selän takana. 2 sijaista n savustettu ulos ja taidan olla se kolmas. Jotenkin luulen, että jos työpaikalla uskallettaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä, niin kiusattuja ja savustettuja voisi löytyä enemmänkin. Mutta kun siinä työpaikassa on hyvin ahdistunut ja kireä ilmapiiri ja muutama työkaveri, jotka kantelevat pomolle tai tiiminvetäjälle hatusta vetämiäänkin juttuja, niin ei tuolla oikein uskalla puhua. Sijaisena voi huomata, että sijaisuudet loppuvat hyvin äkkiä. Itselläni muuten samantapainen tilanne kuin "2":lla. Savustusuhka päällä, yksi sijaisuus kesän aikana sovittuna ja uusi sijaisuuspaikka tiedossa. Minäkin jännitän sitä kumpi lähtötapa tapahtuu eli lähdenlö itse vai savustetaanko pellolle.

Ravintola-alalla sama homa selkäänpuukottajat paskanjauhajat pärjää! Naisvaltaisilla aloilla näköjään yleistä! ?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 20:05"]

Työpaikallani persoonallisuushäiriöinen lähihoitaja pääsi tiiminvetäjäksi. Saanut oman yksikön ilmapiirin pilattua, oh:n ja ainakin yhden tiiminvetäjän pikkusormensa ympärille ja sitä kautta pilaa toisenkin yksikön ilmapiiriä. Ei ole kivaa katsottavaa kun ennen niin iloiset ja huumorintajuiset herkät, kiltit ja empaattiset hoitajat ahdistuvat ja kulkevat tippa silmäkulmassa. Virheitä ei sallita, erilaisuutta ei siedetä ja surullista ja/tai ahdistunutta työntekijää, etenkin jos on sijainen kiusataan ja yritetään savustaa ulos. Pers.häiriöinen on toiminut tiiminvetäjänä reilun vuoden ja tilanne menee koko ajan huonompaan suuntaan.

Muutenkin työpaikka (4 osastoa tai pienryhmäkotia) on ollut koko olemassaolonsa ajan sekasortoisessa tilassa. Vakihenkilökunta on suureksi osaksi pettyneitä ja sijaiset joutuvat helposti ulos savustettavan syntipukin asemaan. Sijaiset tuskin ovat syyllisiä tuohon työpaikan sekasortoon, mutta ovat asemansa takia helposti päähänpotkittavia. Työpaikalla on tosi suuri vaihtuvuus niin vakihenkilökunnan kuin sijaistenkin kohalla. Tälläkin hetkellä 6 - 8 hoitajaa ainakin haaveilee muualle lähtemisestä.

Ainakin minua tuolla kiusataan ja olen joutunut kuulemaan kun 4 muuta sijaista ja vakihoitajaa haukutaan/haukuttiin selän takana. 2 sijaista n savustettu ulos ja taidan olla se kolmas. Jotenkin luulen, että jos työpaikalla uskallettaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä, niin kiusattuja ja savustettuja voisi löytyä enemmänkin. Mutta kun siinä työpaikassa on hyvin ahdistunut ja kireä ilmapiiri ja muutama työkaveri, jotka kantelevat pomolle tai tiiminvetäjälle hatusta vetämiäänkin juttuja, niin ei tuolla oikein uskalla puhua. Sijaisena voi huomata, että sijaisuudet loppuvat hyvin äkkiä. Itselläni muuten samantapainen tilanne kuin "2":lla. Savustusuhka päällä, yksi sijaisuus kesän aikana sovittuna ja uusi sijaisuuspaikka tiedossa. Minäkin jännitän sitä kumpi lähtötapa tapahtuu eli lähdenlö itse vai savustetaanko pellolle.

[/quote] Onpa kurja tilanne, voimia sinulle. Toivottavasti uskallat puhua tilanteesta ylemmälle taholle, viimeistään siinä vaiheessa kun lopetat työt tuossa paikassa, muutenhan tilanne jatkuu hamaan tulevaisuuteen saakka :/ 

"2" sijaisti aikaisemmin reilun 5 vuotta muistisairaiden hoitopaikassa, joka oli pienempi yksikkö. Siellä oli positiivinen yhteisöllisyys arvossa, kaikkia työkavereita - jopa sijaisia - kohdeltiin ainakin asiallisesti, työkaverit olivat oikeastaan työystäviä, työpaikalla pienet ristiriidat ratkaistiin rakentavassa hengessä, virheet sallittiin ja niistä opittiin, hoitohenkilökunta sai käyttää omia aivojaan ja luovuuttaan, yhdessä mietittiin ja pohdittiin miten jonkun ongelman voi ratkaista. Työyhteisössä huumori kukoisti ja naurua oli todella paljon. Siellä oli työnimua ja töihinmeno oli yleensä nautinto. Jokainen sinne ensikertaa mennyt (oli sitten uusi työntekijä, sijainen tai asukkaan omainen) sai kokea lämpimän "olet erittäin tervetullut" -vastaanoton. Työyhteisössä jokaisella oli hyvä olla vaikka elämä välillä kohteli muuten huonosti.

Sitten tehtiin organisaatiomuutos ja tämä työyhteisö lakkautettiin. Asukkaat, vakihoitajat ja pitkäaikaiset sijaiset (minä mukaanluettuna) pakkosiirrettiin isompaan uuteen yksikköön. Muitakin pieniä yksiköitä lopetettiin ja pakkosiirrettiin tuohon uuteen isompaan yksikköön ja muutama hoitaja pakkosiirrettiin terveyskeskuksesta. Lopputuloksena taisi olla "kodittomien", pakkosiirrettyjen, pettyneiden ja turhautuneiden hoitajien työyhteisö.

Mutta se edellinen työyhteisöni antaa sikäli toivoa, että niitä hyviäkin työyhteisöjä on olemassa. Se on sitten eri asia sattuuko sellainen enää kohdalleni. Naisetkin voivat olla hyviä työkavereita keskenään ja kohdella toisiaan hyvin. Lienee turha sanoa, että kaipaan tätä entistä, jo lakkautettua työpaikkaani ja niitä työkavereitani (joista osa on nykyisiäkin työkavereitani). Toivottavasti tulevat työyhteisöni ovat ainakin parempia kuin nykyinen - huonompia eivät voi ainakaan olla.

Olen "14" ja olen ajatellut kertoa asiasta sitten kun lähden. Ainostaan 4 työkaveri-ystävääni tietää tulevan työpaikkani enkä muille sitä paljasta. Yhdelle alaa opiskelevalle ystävälleni suosittelin nykyistä työpaikkaani harjoittelupaikaksi, mutta kerron hänellekin sen, ettei sinne kannata mennä edes työssä oppimisjaksolle. Minä en vaan enää pysty katsomaan sivusta tällaista negatiivista toimintaa.

Olen hoitoalalla työskentelevä sijainen ja kiusaaminen tullut liiankin tutuksi niin kiusaajan kuin puolustajankin roolissa. Minäkin törmäsin asiaan jo opiskeluikana. Harjoittelupaikoissa jouduin muutaman "ohjaajani" ja opettajani hampaisiin. Yhden opiskeluni aikana jouduin todistamaan sitä kuin th-ohjaajani kiusasivat sijaisiaan ja oppilaitokseni opettajia sekä myös minua. Lisäksi alan ihmiset ovat kiusanneet opettajiaan.

Olen työskennellyt tk-avustajana, perushoitajana, sairaanhoitajana ja tehnyt lh-sijaisuuksia sekä opiskellut th:ksi. Kiusaamiseen olen törmännyt terveyskeskuksissa (niin vast.otoissa kuin vuodeosastoillakin), sairaalan vuodeosastoilla, tehostetun palvelun asumisyksikössä, kotisairaanhoidossa, neuvolassa, kouluterveydenhoitajan ja työterveyshoitajan vastaanotoilla sekä alan oppilaitoksissakin. Eli jokaisessa mahdollisessa paikassa voi törmätä kiusaamiseen. Kiusaajia on kaikissa alan ammattiryhmissä, mutta yhden asian olen huomannut: yksikään tapaamani sijainen ei ole kiusannut ketään, koska heillä ei ole siihen varaa. Sijaiset ovat yleensä sitä alan pohjasakkaa, ihmisiä joita oikein kukaan ei arvosta. Tosin olen tavannut 12 vakihoitajaa, jotka kohtelevat sijaisia työkaverina ja ihmisinä.  Alalla työskenteleviä olen tavannut varmaan useita satoja.

Olin kiltti, iloinen, positiivinen, ystävällinen, kohtelias, antelias, auttavainen, kiitollinen,  tunnollinen, ahkera, työteliäs, joustava, sopuisa, toisiakin ajatteleva ja puolustava, empaattinen hoitaja, joka luotti työkavereihinsa ja olisi tehnyt mitä vain työkavereittensa puolesta. Sitten ihmettelin ääneensitä, kun sijaisuuteni vähenivät ja erehdyin kertomaan mitä se vaikuttaa talouteeni. Lopputulos: kiusatuksi syntipukiksi ja jatkuvan selän takana haukkumisen kohteeksi joutuminen. Seuraava vaihe on varmaan pellolle savustaminen.

Eräät ystäväni epäilevät että työyhteisössäni on ainakin yksi persoonallisuushäiriöinen, joka on valinnut minut kiusaamisen kohteeksi ja manipuloi muitakin työkavereita minua vastaan. Ennen luotin kaikkiin työkavereihini, nyt vain 2 työkaveri-ystävääni, jotka neuvovat minua hankkimaan toisen työpaikan itselleni.

Onneksi minäkin olen tavannut myös niitä mukavia, jopa ihania työkavereita ja muita hoitoalan ihmisiä. Ilman heitä en olisi jaksanut olla hoitoalalla töissä. Jokaista heitä olen kiittänyt ja kehunut ja heidän puolestaan olen vieläkin valmis tekemään lähes mitä vain.

Jotenkin kiusatuksi joutuminen on tehnyt minusta tietyllä tavalla tarkan ihmisten suhteen. Kaikille työkavereille olen ainakin asiallinen, mutta kaikkia työkavereita en halua ystävikseni. Kiusaajien kanssa en edes halua kaveerata ja menen herkästi kiusatun puolelle, vaikka tulisin sen takia itsekin kiusatuksi. Siksi varmaan persoonallisuushäiriöisen (?) silmätikuksi pääsinkin, kun en hänen hoviinsa edes halunnut ja olin väärien työkaverien ystävä.

Birgittakodissa Naantalissa on pljon näitä kiusaajia ja pokerinaamoja.

oksettavaa porukkaa! Tein hetken keikkoja enkä sinne kaitokseen enää mene. 

Jo opiskelijana tämän huomasi, kun suoritti harjoitteluita. Jotkut olivat kyllä aivan hirveän ilkeitä. Huomasin myös että moni selvästi pelkäsi, että valmistuvat opiskelijat uhkaavat heidän asemaansa jotenkin. Tietoa pimitettiin tahallaan eikä tahallisesti ohjattu kunnolla , jotta voitiin sitten haukkua että opiskelija ei osaa. Opiskelijat olivat pohjasakkaa, seuraavaksi alimpia olivat sijaiset.

Yksikin mätä omena riittää pilaamaan työpaikan. Yhdellä entisellä työpaikallani yksi työntekijä sai koko työyhteisön tukkanuottasille sillä, että kertoi omia mielipiteitään joistain työkavereistaan muka toisen työkaverin sanomina. Hyvätkin työkaverit sai riitelemään kun kertoi miten se työkaveri oli muka sitä toista haukkunut. Lopulta tämä hämmentäjä kompastui omaan näppäryyteensä. Lienee tässäkin kyseessä jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Kyllä näitä tuntuu hoitoalalla riittävän.

Olen sen verran joutunut tekemisiin narsististen ihmisten kanssa, että voin heidät tunnistaa jostain piirteestä. Taisin ensimmäisenä bongata nykyisen työyhteisöni narsistisen työntekijän, mutten uskaltanut kenellekään siitä vihjaista. Tällä hetkellä muutama muukin työkaveri on huomannut jotain. Ikävä kyllä tämä narsistinen työntekijä on jo päässyt valta-asemaan ja saanut työyhteisöä hämmennettyä. Ilmapiiri alkaa olla kireä ja työkaverit ahdistuneita, uupuneita, kyllästyneitä ja työnilonsa menettäneitä. Töissä taitavat viihtyä enää narsistisen ihmisen hoviin kuuluvat, muut pikemminkin kärsivät. Ennen niin iloiset, huumorintajuiset, nauravaiset ja työtään rakastaneet työkaverit ovat muuttuneet ja minäkin olen muuttunut. Emme enää naura eikä huumori lennä entiseen tapaan. Naururypyt ovat vaihtuneet silmäkulman tippaan.

Anteeksi rakkaat työkaverini siitä, etten uskaltanut kertoa havainnoistani kenellekään. Anteeksi kun pelkäsin menettäväni sijaisuuden ja edes sen vähäpätöisen asemani. Tiedän, että minun olisi pitänyt kertoa, mutten tiennyt kenelle olisin voinut asiasta puhua.

Tällä hetkellä mietin alan vaihtoa, koska olen todella kyllästynyt hoitoalalla rehottavaan kiusaamiseen. Ainoa ongelmani on se, että olen 50+ ja työn saanti on vaikeaa.

Minusta on surullista se, kun jotkut kiusaavat työkavereitaan. Luulisi aikuisten tulevan sen verran toimeen keskenään, että pystyisivät olemaan ihmisiksi työpaikallaan. En oikein tiedä, minkä takia työpaikoilla kiusataan tai miksi yleensä toisia pitää kiusata. Kiusaaminen ei ole koskaan oikein.

Olen sijaisena muistisairaiden hoitoyksiköissä. Työ on muutenkin rankkaa henkisesti, kun on asukkaiden aiheuttamaa väkivallan uhkaa ja oikeita väkivaltatilanteitakin on ollut kummassakin työyhteisössä. Sitten kun on vielä huono, kireä ja ahdistava työilmapiiri, työkavereiden kiusaamista, syntipukkeja, savustettavia sijaisia yms. Näissä yhteisöissä ei riitä enää se että hoitajat joutuvat olemaan varuillaan asukkaiden suhteen vaan nykyisin siellä joutuu pelkäämään jopa työkavereitaan. Ei varmaankaan mikään ihme, ettei siellä oikein viihdytä ja moni haaveilee muualle töihin siirtymisestä.

Joissain työyhteisöissä arvostetaan eniten sellaisia työntekijöitä, jotka kiusaavat työkavereitaan ja ovat ilkeitä potilaille/asukkaille/asiakkaille. Outoa, sillä hoitoalan ihmisten pitäisi asettua toisen ihmisen asemaan ja pitää heikommassa asemassa olevien puolta. Eli eniten pitäisi arvostaa niitä hoitajia, jotka pitävät kiusattujen ja huonoksi leimattujen puolia. Ja sitten pitäisi puolustaa niitä kiusattuja työkavereita ja potilaita/asukkaita/asiakkaita eikä mennä sinne kiusaajien leiriin. Hoitoalan arvopohjaan ja eettisiin ohjeisiin kuuluvat mm. ihmisarvon kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, heikommassa asemassa olevien puolustaminen, kollegiaalisuus yms. Nämä tuntuvat olevan aika monelta alan ihmiseltä täysin hukassa.

Musta on jännää se, että vakihoitajat pelkäävät alan opiskelijoiden ja sijaisten vievän vakihoitajien virat ja/tai muuten uhkaavan omaa asemaansa. Julkisella puolella virat jatkuvat eläkkeelle pääsyyn asti. Miten joku alan opiskelija tai sijaisreppana voisi tällaisen viran viedä. Minäkin olen törmännyt tähän outoon pelkoon vakihoitajien keskuudessa. Kun pääsen johonkin sijaiseksi, en edes osaa ajatella vieväni kenenkään vakituisen hoitajan virkaa. Menen sijaistamaan. koska haluan tehdä töitä ja auttaa vakihoitajia tarjoamalla yhden käsiparin lisää. Yleensä menen töihin siksi, että hoitopaikassa olisi se minimimiehitys ja että vakihoitajat eivät joutuisi tekemään 2 hoitajan työmäärää. Siis menen töihin auttamaan ja helpottamaan työtaakkaa, en mene sinne viedälseni kenenkään vakihoitajan virkaa. Kohtelen kaikkia työkavereitani ainakin asiallisesti ja toivon, että minuakin kohdellaan ainakin asiallisesti. Sijaisen työ, etenkin silloin jos on kiertää monilla osastoilla, on sen verran vaativaa vaihtuvine työtapoineen ja potilaineen/asukkaineen/asiakkaineen, että toivoisin saavani työrauhan enkä tulevani kiusatuksi.

Sijaisena olisi kiva nähdä paranisiko oma asema ja vähenisikö kiusaaminen jos saisi sen vakiviran. Vai jatkuisiko se samana silloin, jos sen vakiviran saisi samaan työyhteisöön. Esimies voi kiusata vakituistakin työntekijää, mutta ainakin niissä kiusaamistilanteissa, mitä olen havainnut tavalliset rivihoitajat, joilla vakivirka, kiusaavat lähinnä sijaisia. Me sijaiset olemme sen verran huonossa asemassa, ettemme oikein voi nostaa asiasta meteliä, ilman sen sijaispaikan menettämistä.

Olen kyllä kerran ollut työyhteisössä. missä vakihoitajat asettuivat puolelleni pomoa vastaan. Ja tällä hetkellä minulla on 2 sellaista vakihoitajaa työkavereinani, jotka ovat puolellani. Lisäksi aikoinaan tietty harjoitteluohjaajani puolusti minua oppilaitostani vastaan. Olen ollut onnekas, kun olen näin harvinaislaatuiset hoitajat kohdannut. Mitkään sanat ja teot eivät riitä osoittamaan suurta kiitollisuuttani. Sanon joka tapauksessa näin: KIITOS teille hoitajille, jotka olette olleet puolellani silloin kun sitä tarvitsen. Ilman teitä en näitä lauseita kirjottaisi eikä minusta olisi tullut sitä ihmistä, joka nykyään olen. Olette minulle korvaamattomia. Kiusaajilleni sanon: Toivon, että jonain päivänä ymmärrätte sen, miten olette minua ja todennäköisesti muutamaa muutakin kohdelleet. Voisitte silloin ainakin pyytää anteeksi.

Työyhteisössä ei tarvitse olla kun yksi persoonallisuushäiriöinen kiusaaja. Kyllä se yksikin sellainen saa työpaikkansa ilmapiirin huonoksi ja ihmiset tukkanuottasille. Mutta useinhan se pershärö saa manipuloitua iyselleen ainakin pari apuria. Ja eiköhön se pershärö saa puhuttua vielä esimiehenkin puolelleen. Sitten se kamala sirkus voikin alkaa eikä siinä sitten enää huomioida kenenkään muun tunteita, työssä viihtymistä, hyvinvointia yms.

Juuri pääsimme erilleen narsistisesta hoitajasta. Kohteli huonosti potilaita ja kiusasi osaa henkilökunnasta jopa niin, että kokivat turvallisuutensa vaarantuneen. Hovi myötäili ja osallistui rikolliseen toimintaan esim. Varastettiin rahaa ja väitettiin ylihoitajalle kiusattujen tehneen sen. Kärähti hommistaan ja nyt leikkii uhria. Hovista yksi jatkaa toimintaa vielä, mutta onneksi muiden silmät ovat auenneet. Ylihoitaja oli narsistin lumoissa aluksi ja antoi potkut monelle hyvälle hoitajalle. Voi kun omaiset tietäisivät, mitä osastoilla tapahtuu

Olen lähes 2o vuotta miettinyt sitä, millainen minun tulisi olla ja miten minun pitäisi tehdä työni, etten tulisi kiusatuksi ja minut voitaisiin hyväksyä hoitajien joukkoon. Kaikkea muuta olen kokeillut paitsi toisten kiusaamista, ilkeilyä, julmuutta yms negatiivista toimintaa. Pitääkö minun muuttua kiusaajaksi, että tulen hyväksytyksi hoitajana hoitjien joukkoon? Ei kiitos, mielummin vaihdan alaa!

Ennen hoitoalalle siirtymistäni arvostin hoitajia ihmisinä jaluulin, että kaikki hoitoalan ihmiset ovat fiksuja, kilttejä, empaattisia, reiluja, mukavia, ystävällisiä. Aika nopeasti opintojeni aikana sain ne vaaleanpunaiset lasit silmiltäni ja huomasin mikä se totuus on. Kiusaamista, alistamista, nöyryyttämistä, toisen uran ja hyvinvoinnin vahingoittamisella uhkailua, pelottelua. Tosin alalla työskentelee myös niitä fiksuja, kilttejä, empaattisia, reiluja, mukavia ja ystävällisiä ihmisiä - he ovat niitä hoitajia, joita vielä arvostan ja jotka sen arvostuksen ansaitsevat. Toisia kiusaavat pershöröt lastaisin raketteihin ja lähettäisin Jupiteria kiertävälle radalle