Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

Te jotka olette kokeneet kiusaamista alalla, miten olette onnistuneet vaihtamaan työyhteisöä. Nyt kysyn siis vakituisilta hoitajilta, Tuntuu ettei johto annan siihenkään mahdollisuutta. ? Ja ennenkaikkea oliko vaihto onnistunut?

up!

En ole hoitoalalla mut huomasin vastaavia juttuja kun hoitoala muutti samaan osoitteeseen opiskelemaan. Hoitoalalla on pajon naisia, jotka arvostelevat, puhuvat selän takana pahaa, haukkuvat, levittävät perättömiä huhuja, juoruavat ja harjoittavat henkistä kärsimystä monille. Uskonkin et sama jatkuu myös työelämässä. Juntteja mitä juntteja.

Hoitoalalla ongelmallista on se, että aika usein kiusaajat ovat esimiehiä. Joskus kiusaaja-kopla voi olla ylihoitaja - osastonhoitaja - apulaisoh tai tiiminvetäjä. Silloin on aika vaikea keskittyä työntekoon, kun joutuu pelkäämään ties mitä pomojensa taholta. Osaavat tosiaan pelata pelinsä niin, että vika näyttää aina olevan alaisessa tai alaisissa. Minullakin ollut usein tilanne, että työkavereitteni kanssa kaikki on sujunut hyvin ja kaikilla työkavereilla on hyvät välit keskenään, mutta pomoporras on ottanut jostain syystä hampaisiinsa. Ehkä olen valinnut väärin, kun olen halunnut olla reilu ja mukava työkaveri, yrittänyt tehdä työni hyvin ja jättänyt pomojen nuolemisen kokonaan väliin.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 16:06"]

En tiedä noista lähihoitajan töistä hoiva -alalla, itse olen sh erikoissairaanhoidossa. Meillä on narsisti sekä ylijoitajana että osastonhoitajanaa ja ovat tietysti parhaita ystäviä keskenään. Kaikki mahdolliset työsuojelulliset toimenpiteet on työpaikalla tehty, mutta nämä narskut osaavat kyllä saada asiat näyttämään mieleisiltään, eli siltä, että vika on vain ja ainoastaa työntekijöissä, meissä sairaanhoitajissa. 

Mitään parempaa kphtelua ei siis kenellekään ole odotettavissa, osastonhoitja saa käsittämättömiä "raivareita" tyhjästä, jolloin koko hlö-kunta henkeään pidätellen vain yrittää olla mahdollisimman näkymätön. Ja hetken päästä ryntää ylijoitaja komppaamaan osastonhoitajaa. Tämä on jokapäiväistä. Töyaiaknsa ulkopuolellakin käyvät kyttäämässä osastolla. Tätä pitäisi vielä toistakymmentävuotta jaksaa.. ei tule onnistumaan. Moni jo luovuttanut.

Kaiken tämän ohessa potilailla olisi oikeus hyvään hoitoon, miten siinä huomioit potilaat, kun uskallat tuskin edes hengittää. 

[/quote]

Meillä ylihoitaja saa näitä raivareita. Huutaa ja syöksyy alaisiaan kohti ja läiskii luuria korvaan ja uhkailee. On kerännyt hovin ympärilleen ja kaikki työsuojeluvaltuutet ja muut ovat hänen kapakkakavereitaan. Kyseisestä isosta työpaikasta sanoo nykyään todella paljon ihmisiä irti.

En tiedä onko tämä varsinaista kiusaamista, mutta ainakin jonkunlaisesta sijaisten kyykyttämisestä oli kyse. Työskentelin sellaisessa työpaikassa, missä pomoporras lupasi pitkäaikaisille sijaisille pitemmän sijaisuuden joltain osastolta tai sitten sen, että tietty sijainen on ensisijaisena lomien ja vapaapäivien tekijä 1 tai 2 osastolla. Ja sitten yllättäen ne sijaisuudet olikin annettu jollekin toiselle. Sen lisäksi sijainen voitiin ihan mielivaltaisesti siirtääkin toiselle osastolle mitään tältä kysymättä. Pitkäaikaiset sijaiset myös syrjäytettiin täysin kesälomasijaisuuksien jaosta. Jos sijainen veti herneen nenäänsä tai ahdistui alkoi ulossavustaminen ja jos ei tajunnut itse lähteä, niin sitten pakotettiin lähtemään. Lisäksi kehitettiin joku ihmeellinen systeemi sijaisten hankintaan tasapuolisuuden nimissä eli jos olit tehnyt jonkinmittaisen sijaisuuden, vaikka vain päivän kestävän, et saanut seuraavaa sijaisuutta 1 - 2 viikkoon. Sijaisten työaikaa myös lyhennettiin 8 tunnista 5 - 6 tuntiin päivässä, Missään muualla sen työnantajan yksikössä ei ole kuulemma ollut vastaavaa systeemiä. Muualla sijaisille luvatut asiat myös toteutuivat, sijaisia ei pakkolepuutettu sijaisuuden jälkeen vaan sai seuraavan sijaisuuden jo seuraavana päivänä, jos ennätti vastata ensin ja työpäivät olivat ihan täysimittaisia.

Kaiketi tuon voi laskea kiusaamiseksi tuonkin,

Joskus leikittelen ajatuksella, että kirjoitan elämänkerran siitä, millaisten työkavereiden kanssa olenkaan työskennellyt. Voisivat kiusaajani lukea sieltä millaisia piruja olivatkaan. Tuskinpa haluaisivat itselleen sellaisia työkavereita, jollaisia minulle ovat olleet

Meillä on töissä sellainen ystäväporukka , joka koostuu noin 35 - 55 v. hoitajista. Vapaa-ajalla ovat yhteydessä ja puivat työpaikan asioita keskenään. Jos joku näistä on saikulla hänelle  tiedotetaan kaikki työpaikan asiat. Facebookissa heillä on ihan "omat" jutut yms. Itse teen työni ja olen ilmoittanut , etten lähde mihinkään yhteisiin illan viettoihin yms. Meitä on noin 4 , jotka emme kuulu tuohon porukkaan ja kyllä tunnemme sen jos heidän kanssaan ollaan töissä. Melkein pissilläkin käyvät yhdessä.

lläko

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:01"]Olen 15 vuotta hoitoalalla työskennellyt sairaanhoitaja ja olisin kysynyt teiltä muilta hoitajilta onko työpaikkakiusaaminen ja narsistisesti käyttäytyvät sisar hento valkoiset teille tuttuja. Olen ammattitaitoinen,avoin ja tunnollinen työntekijä.Nyt olen kahden viime vuoden aikana joutunut kahdessa eri työpaikassa savustuksen uhriksi. Esimiehilläni ei ole ollut rohkeutta puolustaa minua,vaikka hyvin kumpikin tiesivät asian laidan.Toinen heistä on pyytänyt anteeksi jälki käteen ja se hieman helpotti.Toisessa paikassa työterveyslääkäri teki työsuojelupiirin kanssa tarkastuksen-Ongelmat jatkuneet vuosikausia ja molemmissa paikoissa narsistit sairastuttaneet hovinsa. Hoviin kuulumattomat lähtevät joko itse tai heidät ajetaan sairausloman kautta irtisanoutumaan..

Nyt olen ollut fyysisten ja psyykkisten oireiden vuoksi puoli vuotta sairauslomalla ja toden teolla miettinyt haluanko enää hoitoalalla kateellisten kollegojen puukotettavaksi. Minulta vietiin itsetunto ja ihmisarvo.Missä on kollegiaalisuus silloin,kun joku joutuu savustusoperaation uhriksi..Raakaa toimintaa ns.auttajilta:(

En viitsi enää alkaa vaihtaa alaa,vaan vaihtoehtoja on yrittäjyys tai jatko-opiskelu.Mikä ei tapa,vahvistaa ja nousen täältä vielä-Vahvempana:).
[/quote] Vaihda työpaikkaa jos mahdollista. Ei ikinä kannata tuhlata omaa energiaa tai panostaa sellaiseen mihin ei tule muutosta. Olin itse myös töissä sairaalassa, ja siellä myös narsu sairastuttanut työtoverinsa, eikä asiaan osattu puuttua. Tiedossa oli kaikilla, mutta asiaan ei puututtu.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:40"]Työskentelin nuorena miesvaltaisilla aloilla ja kukaan ei kiusannut ketään, mutta sitten opiskelin hoitoalalle ja tyrmistyin, että ämmät ovat varsinaisa noita-akkoja toisiaan kohtaan, varsinkin juuri tyhmät ja taitamattomat ovat niitä kiusaajia. Sabotivat jopa toisen työtä ja vaarantavat potilasturvallisuuden.

t. ent lab.hoitaja
[/quote] Saman olen kuullut. Miehet sanovat suoraa ja olevat lojaaleja toisia kohtaa. Esim yhden tuttuni työpaikassa..miesvaltaisella alalla oli ollut joku narsu joka oli pyöritellyt kaikkia vähän miten sattuu. Niin olipa kerran kaikkien yhteinen ruokailuhetki, joka ikinen työntekijä nousi pöydästä ylös ja jätti narsun syömään yksin omaa ruokaa keittiöön. Kannanottoja hyvinkin tehokas metodi! Tuo ero on siinä, että ei mielistellä vaan tosiaan sanotaan suoraan.

uskomatonta,olen ymmärtänyt että lääkärit  bneuvoo nuorta lääkäriä. päivystyksessä vanhemi lääkäri katsoi ekg käyrän, varmisti että oli kunnossa kun oli häikkää. eli pt turvallisuus ei jäänyt sen varaan että nuorempi lääkäri olisikin tehnyt virhearvion. ja mielestäni oli hyvin toimiva systeemi

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 22:08"]

Jo opiskelijana tämän huomasi, kun suoritti harjoitteluita. Jotkut olivat kyllä aivan hirveän ilkeitä. Huomasin myös että moni selvästi pelkäsi, että valmistuvat opiskelijat uhkaavat heidän asemaansa jotenkin. Tietoa pimitettiin tahallaan eikä tahallisesti ohjattu kunnolla , jotta voitiin sitten haukkua että opiskelija ei osaa. Opiskelijat olivat pohjasakkaa, seuraavaksi alimpia olivat sijaiset.

[/quote]

Mä toimin just näin myös. lähden pois. Olen yhden nähnyt ja sillä kiusaajalla on ongelma ja kun lähdet se kiusaa vaan jotain muuta ja muualla kuin työpaikoilla ryhmä voi myös lähteä ja hajota.Työpaikkakiusaamisesta on tutkimuksia että vika on siinä yhteisössa ei kiusatussa, ajattele jos riittävän moni kertoisi julkisuudessa työpaikastaan nimellä . Jos olisi monta kertomassa niin olisi vaikeampaa nostaa kunnianloukkaussyytöstä ainakaan.[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:20"]

Kiusaaminen ei varmaan ole sukupuolikysymys. Riippuu luonteesta ja siitä onko persoonallisuushäiriöinen. Jotenkin luulen, että monellä kiusaajalla on narsistisia piirteitä aika paljon. Olen kohdannut persoonallisuus-häiriöisen miehen ja samalla tavalla häiriintyneen naisen, yhtä julmia molemmat. Kummallakin tuntuu korkein tavoite elämässään olla toisten tuhoaminen keinoja kaihtamatta. Toisesta narsistisia piirteitä omaavasta olen onneksi päässyt eroon ja toivon tuon toisenkin jättävän minut rauhaan nyt kun sai minut savustettua työpaikasta. Suurin toiveeni on, etten enää tällaisia ihmisiä kohtaa. Sen tiedän, että heti sellaisen ihmisen tunnistaessani lähden muualle enkä jää. Jonkun sellainen ihminen uhrikseen nappaa kuitenkin enkä jää sitä katsomaan.

[/quote]

Mä olen ollut hoitoalalla 15 vuotta kolmessa eri työpaikassa enkä ole koskaan huomannut kiusaamista. Osastotyössä oli tosin paljon paskan puhumista. Se kohdistui tasisesti siihen poissa olevaan. Osastotyö varmaan altistaa tuollaiselle, töitä tehdään yhdessä ja samaa potilasta hoitaa monta ihmistä monella tyylillä. Sittemmin olen ollut kotisairaanhoidossa ja kansanterveyshoitajana. Näissä työ on itsenäistä. Hoidan itse asiakkaani ja työkavereiden kanssa puhutaan yleensä muusta kuin työstä. Näissä henki on tietyllä tapaa parempi vaikka ollaankin enemmän yksin.

Niin. ja varsinkin pois valta-asemista.Kirkossahan alettiin panostaa esimieskoulutukseen  ja valintaan kun oli sopimattomia kirkkoherroja jotka myrkytti ilmapiirin( ja joista ei päästy eroon).[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 03:11"]

Taitaa suuri osa kiusaajista olla niitä pershäröjä. Yhestä kiusattavasta kun pääsevät eroon, niin ottavat hampaisiinsa toisen. Kun nämä pershäröt saataisiin työpaikoilta pois, niin kiusaamistapaukset varmaan vähenisivät paljon. Tuskin normaali-ihmiset toisiaan kiusaavat vaan keskittyvät työntekoon ja hyvän työilmapiirin rakentamiseen.

[/quote]

Ketä te pakotatte hoitotoimenpiteisiin? Vanhuksia?[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 06:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 05:05"]

Aina kyse ei ole vaan savustamisesta kyse. Meilläkin on tyäpaikalla ihmisiä jotka eivät vaan pärjää työssään ja seuraavalle vuorolle jää hirveä sotku selvittää mitä oikeasti on tehty. Näistä käydään aina sanomassa osastonhoitajalle mutta kun vakisopparia ei voida irtisanoa kun sen kerran on saanut...

[/quote]

Ehkä ensin voisi keskustella kyseisen työkaverin kanssa asiasta ja neuvoa tätä jonkun tehtävän suorittamisessa. Paljon reilumpaa olisi neuvoa ja antaa palautetta kun se, että mennään valittamaan pomolle. Pitäisi myös miettiä johtuuko ns huono työsuoritus vaikka siitä, ettei työntekijää ole perehdytetty työpaikalla. Jokaisessa työyksikössä työt tehdään eri tavalla ja potilaat/asukkaat/asiakkaat ovat kaikki erilaisia. Jos hoitaja siirtyy esim. kotihoidosta vuodeosastolle tai vuodeosastolta palvelutaloon, niin systeemi on hänelle uusi vaikka olisi ollut 30 vuotta alan hommissa. Tai jos on ollut työpaikassa, missä tippoja ei ole ollut eikä niitä ole hoitanut esim 10 vuoteen, niin ne pitää opetella uusiksi. Sijainen, joka on välillä vaikka 1 - 2 kuukautta pois ei voi tietää kaikkia sillä aikaa tapahtuneita muutoksia jos niistä ei hänelle kerrota ja jos raporttia ei anneta tai se on tasoa "kenenkään vointi ei ole muuttunut mitenkään".

Lisäksi joku hoitaja voi pitää tärkeänä potilaan/asukkaan/asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa ja vaikka sitä että hiukset kammataan yön jälkeen ja jollekin se on ajan tuhlausta. Joku hoitaja voi myös välittää hoidettavistaan sen verran, että haluaa kuunnella tämän murheita ja toisella ei ole siihen halua. Joku hoitaja on voinut esim. sopia hoidettavan kanssa, että joku toimenpide tehdään myöhemmin (silloin kun hoidettava on vastustelevaa sorttia) ja antaa tilanteen rauhoittua ja toinen hoitaja on sitä mieltä, että hoitajan tulee pakottaa hoidettava toimenpiteeseen juuri silloin kun se hoitajalle sopii. Lisäksi joidenkin hoidettavien kohdalla pieni suostuttelu tai jostain muusta keskustelu ennen toimenpidettä voi olla helpompi tapa kuin väkisin heti tekeminen. Minulla on ollut sellainen työkaveri, joka hyvin kätkkäästi arvosteli työkavereidensa töitä ja meni pomolle kantelemaan varmaan kaikkien työkavereidensa virheistä ja tekemättä jättämistä mutta teki virheitä ja unohteli itsekin. Ja on minulla ollut sellainenkin työkaveri, kuka hyvin herkästi syyttää työkavereitaan hitaiksi ja laiskoiksi, mutta on itse myös hidas ja laiska. Eräs työkaveri voi valheellisesti syyttää jotain työkaveria siitä, että tämä kohtelee hoidettavia huonosti vaikka itse kohtelee huonosti ja syytetty kohtelee hyvin. Joillekin työkavereille toisten syyttely tai toisenlaisen työskentelytavan vääräksi tuomitseminen on niin helppoa ja usein he ovat juuri niitä esimiehelle kantelijoita. Tämä on nähty jo monta kertaa. Lisäksi se ketä moititaan voi olla lähes kaikkien syntipukki.

Minusta tuollainen esimiehelle kantelu on joukkolynkkausta.

[/quote]

Vaihdoin työpaikkaa ja lähdin pois kiusatun roolista. Se on paljon parempi vaihtoehto kun se, että jää. Aikaisemmin jotenkin luulin, että pois lähteminen on haikkoutta ja kiusaajien edessä luovuttamista, mutta se on sekä vahvuutta että viisautta. Etenkin silloin, jos kiusaaja on parantumaton narsisti, niin parempi poistua suosiolla takavasemmalle.  

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 21:13"]

Ketä te pakotatte hoitotoimenpiteisiin? Vanhuksia?[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 06:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 05:05"]

Aina kyse ei ole vaan savustamisesta kyse. Meilläkin on tyäpaikalla ihmisiä jotka eivät vaan pärjää työssään ja seuraavalle vuorolle jää hirveä sotku selvittää mitä oikeasti on tehty. Näistä käydään aina sanomassa osastonhoitajalle mutta kun vakisopparia ei voida irtisanoa kun sen kerran on saanut...

[/quote]

Ehkä ensin voisi keskustella kyseisen työkaverin kanssa asiasta ja neuvoa tätä jonkun tehtävän suorittamisessa. Paljon reilumpaa olisi neuvoa ja antaa palautetta kun se, että mennään valittamaan pomolle. Pitäisi myös miettiä johtuuko ns huono työsuoritus vaikka siitä, ettei työntekijää ole perehdytetty työpaikalla. Jokaisessa työyksikössä työt tehdään eri tavalla ja potilaat/asukkaat/asiakkaat ovat kaikki erilaisia. Jos hoitaja siirtyy esim. kotihoidosta vuodeosastolle tai vuodeosastolta palvelutaloon, niin systeemi on hänelle uusi vaikka olisi ollut 30 vuotta alan hommissa. Tai jos on ollut työpaikassa, missä tippoja ei ole ollut eikä niitä ole hoitanut esim 10 vuoteen, niin ne pitää opetella uusiksi. Sijainen, joka on välillä vaikka 1 - 2 kuukautta pois ei voi tietää kaikkia sillä aikaa tapahtuneita muutoksia jos niistä ei hänelle kerrota ja jos raporttia ei anneta tai se on tasoa "kenenkään vointi ei ole muuttunut mitenkään".

Lisäksi joku hoitaja voi pitää tärkeänä potilaan/asukkaan/asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa ja vaikka sitä että hiukset kammataan yön jälkeen ja jollekin se on ajan tuhlausta. Joku hoitaja voi myös välittää hoidettavistaan sen verran, että haluaa kuunnella tämän murheita ja toisella ei ole siihen halua. Joku hoitaja on voinut esim. sopia hoidettavan kanssa, että joku toimenpide tehdään myöhemmin (silloin kun hoidettava on vastustelevaa sorttia) ja antaa tilanteen rauhoittua ja toinen hoitaja on sitä mieltä, että hoitajan tulee pakottaa hoidettava toimenpiteeseen juuri silloin kun se hoitajalle sopii. Lisäksi joidenkin hoidettavien kohdalla pieni suostuttelu tai jostain muusta keskustelu ennen toimenpidettä voi olla helpompi tapa kuin väkisin heti tekeminen. Minulla on ollut sellainen työkaveri, joka hyvin kätkkäästi arvosteli työkavereidensa töitä ja meni pomolle kantelemaan varmaan kaikkien työkavereidensa virheistä ja tekemättä jättämistä mutta teki virheitä ja unohteli itsekin. Ja on minulla ollut sellainenkin työkaveri, kuka hyvin herkästi syyttää työkavereitaan hitaiksi ja laiskoiksi, mutta on itse myös hidas ja laiska. Eräs työkaveri voi valheellisesti syyttää jotain työkaveria siitä, että tämä kohtelee hoidettavia huonosti vaikka itse kohtelee huonosti ja syytetty kohtelee hyvin. Joillekin työkavereille toisten syyttely tai toisenlaisen työskentelytavan vääräksi tuomitseminen on niin helppoa ja usein he ovat juuri niitä esimiehelle kantelijoita. Tämä on nähty jo monta kertaa. Lisäksi se ketä moititaan voi olla lähes kaikkien syntipukki.

Minusta tuollainen esimiehelle kantelu on joukkolynkkausta.

[/quote] Tietynlaiset kovaluonteiset ja narsistiset hoitajat voivat käyttää valtaa väärin ja pakottaa jonkun potilaan/asukkaan tekemään juuri niin kuin hoitaja haluaa. Hyvä hoitaja taas neuvottelee, joustaa ja luovii tilanteissa. Ikävä kyllä tällainen neuvotteleva, joustava ja luoviva hoitaja voidaan leimata osaamattomaksi, laiskaksi, pelokkaaksi tai tyhmäksi vaikkei kyse ole todellakaan siitä. Meitä hoitajiakin on joka lähtöön.

[/quote]

Olen kuullut samanlaisia tarinoita hoitoalalla työskenteleviltä ystäviltäni, eli taitaa olla aika yleistä. Itse muutaman koulun opettajanhuoneen perusteella voin vetää yhtäläisyysmerkin naisvaltaisille aloille, tarinanne kuulostavat hyvin tutuilta myös opetusalalla. Erään tutkimuksen mukaan opettajista löytyi persoonallisuushäiriöisiä narsisteja muita ammattikuntia merkittävästi enemmän, mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki opettajat olisivat. Mutta muutama mätä omena pilaa koko työpaikan helposti.

Oon sitä mieltä, että ainakin 50% ihmisistä on häiriöisiä.

Sitten ne kaikkein kilteimmät ja empaattisimmat on jossain masennuksessa, kun joutuvat elämään pershäröjen seassa.

Yleinen "piirre" naisvaltaisilla työpaikoilla.