1v 2kk ja päiväkodin aloitus - kokemuksia, kiitos!

mutta itse olen ollut pk:ssa hoitamassa juuri noita pieniä, joten tässä vähän vinkkejä.



Ihan aluksi: Nyt kun olet päätöksen lapsen hoitoon viemisestä tehnyt, älä ajattele siitä mitään negatiivista! Tarkoitan, että älä anna päässäsi pyöriä negatiivisia ajatuksia asian suhteen. Lapsesi menee päiväkotiin ja pärjää siellä. Piste. Jos murehdit lapsesi pärjäämistä, saattaa lapsikin sen vaistota, joten parempi on yrittää itse olla vahva. Lapsesi voi hyvinkin jäädä itkemään aamuisin monen viikon ajaksikin, mutta yleensä itku loppuu aina, kun äiti/isä lähtee ja ovi menee kiinni. Moni äiti on sanonut, että heilläkin on tullut sitten itku, mutta se ei haittaa, jos se tulee vasta, kun äiti/isä on poistunut maisemista. Lapsen nähden pitää olla reipas ja iloinen, jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi. Meillä oli muutama äiti, jotka kysyivät, saavatko soittaa kesken päivän, kun miettivät aina töissä, miten se lapsi pärjää. Ja tietenkin saivat soittaa. Yleensä pystyimme kertomaan heille, että lapsi oli lopettanut itkun heti, kun äiti lähti. On myös paljon 1-vuotiaita, jotka eivät itke kuin muutamana aamuna ja myös niitä, jotka eivät itke ollenkaan hoitoon jäädessään.



Oma tutti ja unirätti on hyvä idea, mutta yleensä noi pienet ei tuttia paljon hoidossa syö (lähinnä nukkuessa tai jos iskee iso harmitus). Mutta varsinkin alussa tutista voi kyllä olla apua. Meidän päiväkodissa oli nokkamukit, samoin kuin ruokalaput. Teidän täytyy viedä sinne vaipat ja varavaatteet. Kurahousut, sadetakki ja kumpparit märille ilmoille, jos lapsella ei ole kosteussuojavaatteita, mutta monessa pk:ssahan puetaan kaikille lapsille kuravaatteet, jos on märkää ja kuraista, vaikka olisi kosteussuojavaatteet, joten ehkä ne kannattaa viedä joka tapauksessa. Sisätossut tai jarrusukat pitää myös olla.



Onko sulla tiedossa, millainen päivärytmi tuolla pk:ssa on? Onko lapsesi suht samassa rytmissä? Nukkuuko jo yhdet päiväunet? Jos on samassa rytmissä pk-ryhmän kanssa, on syömiset ja nukkumiset varmaan alusta asti helpompia kuin jos on ihan eri rytmissä, mutta tosi pian ne eri rytmissäkin olevat lapset ovat pk:n rytmiin oppineet.



Tässä nyt oli muutamia vinkkejä, mitä tuli mieleen. Mun pk-ajoista on jo monta vuotta, mutta oli niitä pieniä siellä kyllä mukava hoitaa. Vaikka olenkin ns. kotihoidon kannattaja (jos kotihoito on mahdollista), enkä halunnut omia lapsiani päiväkotiin laittaa, niin oli se työ siellä ihanaa, vaikkakin raskasta!



Tsemppiä hoidon aloittamiseen!

Saitkin jo tosi hyvän vastauksen!



Jouduin laittamaan oman tyttäreni päivähoitoon kun ikää oli 1v 1kk. Valitsin hoitomuodoksi perhepäivähoidon kodinomaisuuden vuoksi mutta aika paljon on jouduttu varahoitopaikkaan päiväkotiin kun pph itse tai hänen lapsensa ovat olleet sairaana (ymmärrettävää mutta harmittavaa). Hoitopäiviä oli aluksi 3/viikko (eli 8 kotihoitopäivää/kk) ja nyt kotihoitopäiviä on 6/kk. Teen siis kolmivuorotyötä, siksi on enemmän arkivapaita.



Tutustumisvaiheessa myös isovanhemmat kävivät näyttäytymässä koska he hakevat tyttöä aina välillä hoidosta. Samoin heidän numeronsa on siltä varalta jos kesken päivän tyttö sairastuu niin pääsevät nopeammin hakemaan kuin me vanhemmat kun on tunnin työmatkat kummallakin.



Vein hoitoon tytölleni mukaan tuttipullon, ruokalapun ja vaipat sekä yhden vaihtovaatekerran ja kuravaatteet. Varahoitopaikassa on päiväkodin omat ruokalaput mutta muuten sinnekin sitten aina tuo sama setti. Vaippona suosivat tavallisia tarravaippoja eli ei mielellään housuvaippoja. Unikaveria eikä tuttia ole tytöllämme ollut joten sellaista ei mukaan mennyt. Alkuun tosin pph nukutti hänet rattaissa kun oli tottunut ulkona nukkumaan mutta kesän jälkeen alkoi nukkua sisällä.

Päiväkodissa varmasti on jopa tärkeämpääkin merkata kaikki lapsen omaisuus huolellisesti joko merkkaustussilla tai nimilapuilla. Ja villasukat kannattaa pistää kumisaappaisiin sisään jos haluaa että ne laitetaan jalkaan saappaita käytettäessä ;)



Tottakai neiti kaipaili alkuun äitiä kovastikin eikä meinannut päästää hoitajaa edes vessaan mutta nopeasti hän sopeutui ja alkoi viihtyä. Itkeskelyä hoitoon jättämiseen liittyy, varsinkin jos minä hänet vien, mutta itkut on itketty kun minä häivyn näkyvistä. Nyt kun on uhmakiukkuakin mukana, on käynyt niinkin että olen jättänyt leikkipaikalle sydäntäsärkevästi parkuvan, lähes hysteerisen oloisen lapsen ja kun olen kadonnut nurkan taakse, on itku katkennut kuin veitsellä leikaten ja neiti on ilmoittanut että "äiti tulee iltapäivällä" ja alkanut touhuta. ;)



Poden edelleen huonoa omaatuntoa siitä että lapseni on näin pienenä joutunut hoitoon, varsinkin jos itse menen vasta iltavuoroon ja itselle jää muutama tunti omaa aikaa ennen töiden alkua. Mutta toisaalta en usko että päivähoidosta on ollut haittaakaan, lapseni on sosiaalinen ja viihtyy toisten lasten seurassa vaikka onkin aavistuksen arka perusluonteeltaan. Sairasteluja ei ole ollut normaaleja enempää. Ja varsinkin nyt kun todella on sitä uhmaa ilmassa, voi aina vedota siihen että ei pph:llakaan saa heitellä asioita tai venkoilla pukiessa tms. ja aika hyvin muistaakin nämä tällaiset. ;) Ja onhan se aika kiva päivällispöydässä kysellä miten päivä on mennyt varsinkin nyt kun alkaa kunnolla muistaa ja osaa selittää myös.



Hyvin se menee! Ja kai me äidit podemme aina jostain huonoa omaatuntoa ;)



nummuli ja typy 1v 11kk

Vielä se että me harjoittelimme päiväkotirytmiä (pph:lla on sama, vähän ehkä joustavampana vain) jo reilu kuukausi ennen hoidon aloittamista niin että siirtymä olisi mahdollisimman kivuton. Eli aamiainen klo 8, pihalla klo 9-10:30, lounas klo 11, päiväunet klo 11:30-14, välipala klo 14:30 ja ulos taas klo 15-16:30. Kieltämättä niin pienelle tuo saattoi olla vähän haastava, mutta sitten joustettiin pikkuisen ;)

aloitti päiväkodissa 1 v 2 kk ikäisenä. Valitsimme päiväkodin, sillä 4,5-vuotiaalle esikoiselle pk oli mielestäni parhain vaihtoehto ja halusimme lapset samaan päivähoitopaikkaan. Olen ollut alusta saakka tyytyväinen ratkaisuumme.



Tottakai etukäteen sydän oli huolta täynnä ja varsinkin etukäteen pelkäsin kovasti päivähoidon aloitusta. Huoltani ei vähentänyt lainkaan se, että samaan aikaan tyttöäni vaivasi kova eroahdistus. Monet itkut itkin ennen h-hetkeä. Mutta aivan turhaan. Alusta saakka kaikki meni hyvin.



Me aloitimme päivähoidon harjoittelun hyvin hitaasti.Ensimmäisenä päivänä kävimme pk:ssa yhdessä ja viivyimme pari tuntia. Seuraavana päivänä tyttö jäi sinne yksin (kovan itkun saattelemana), mutta hain hänet jo tunnin päästä. Seuraavana päivänä taas vähän pidempään... sitten syötiin jo lounaskin, mutta hain hänet kotiin päiväunille. Seuraavana päivänä nukuttiin jo päiväunetkin päiväkodissa, mutta olin häntä odottamassa siellä kun hän heräsi. Seuraavana päivänä hän sai syödä välipalanakin jne. Eli vaiheistetusti pidensimme päivää aina hieman. Tämä toimi mielestäni hyvin.



Tottakai alkuun tyttö itki erotilanteessa, mutta itku ei kovin pitkään kestänyt. Eikä mennyt montaa viikkoa, kun tyttö alkoikin vain iloisesti vilkuttelemaan eron hetkellä. Ensimmäisten kuukausien aikana tyttö oli todella väsynyt päivähoitopäivän jälkeen, joten illat olivat tosi känkkäisiä. Meillä arkea helpotti ja helpottaa edelleen 4-päiväinen hoitoviikkoa (pidän viikkovapaan keskellä viikkoa).



Nykyisin tyttö on varsin reipas päiväkotilainen (ikää nyt 2,5 v.), joka on aidosti kiintynyt ryhmänsä lapsiin ja hoitajiinsa. On ollut ilo seurata, miten tyttö viihtyy päiväkodissa ja mitä kaikkea hän on hoitourallaan oppinut. Tsemppiä hoidonaloitukseen!!

Vinkkejä saitkin jo, niihin ei minulla ole paljonkaan lisäämistä. Mutta haluan kuitenkin osallistua ;-)



Poikamme (esikoinen) aloitti hoidon elokuussa ollessaan just tuon 1 v 2kk. Itse olin kyllä todella tyytyväinen että saimme erinäisillä lomakikkailuilla ja sukulaisavulla lykättyä hoidon aloitusta noin pitkälle - eli poika osasi kävellä, ei syönyt tuttia tai tuttipulloa ja oli aloittelemassa syömistä jne. itse. Halusimme pojan viereiseen päiväkotiin ja olimme onnekkaita kun paikan sieltä saimme.



Harjoittelu tehtiin rivakassa tahdissa kun päiväkoti oli tietty heinäkuussa kiinni. Kävimme tosin siellä pihalla leikkimässä, mutta eihän se ole sama asia kun piha on tyhjä. Eli 1. päivä (ma) minä vein pojan hoitoon miehen kanssa yhdessä klo9 (eli sai aamupalan kotona) ja jäin sinne n. puoleksi tunniksi. Sitten hoitajat kehoittivat lähtemään ja hakemaan kolmelta, ulkoa. Vähän poika itkeskeli kun lähdin ja minä tietty vollotin reilumminkin. Mutta hyvin oli poika viihtynyt, ruoka oli maittanut ja päiväunille oli nukahtanut ihan helposti. 2 ja 3 päivä minun oli jo mentävä töihin, mutta saimme mummon viemään pojan hoitoon ysin maissa ja olemaan siellä hetken ja hakemaan kolmen maissa. 4. ja 5. päivä mummo vei ja haki, mutta ei enää ollut pojan kanssa. Ja seuraavasta viikosta ihan normaalit kuviot, jompikumpi vei ja toinen haki. Päivät pidetttiin tälläkin viikolla lyhyempinä eli n. 9-15. Aika pian kyllä tästä pitenivät nykyiseen n. 8-16.



Me olemme koko ajan suhtautuneet hoitoasiaan positiivisesti, tiedämme että poikamme pärjää ja viihtyy siellä ja oppii uusia asioita. Koskaan emme ole puhuneet tarhasta negativiseen sävyyn. Eikä ole kyllä ollut tarvettakaan, hoito on tasokasta, syliä saa tarvittaessa ja poika on viihtynyt siellä todella hyvin. Sopeutuminen sujui hyvin ja kuukauden päästä ei poika jaksanut enää edes sitä periaatteellista itkua hoitoon vietäessä. Toki onhan nytkin päiviä jolloin eteisessä pitää vääntää parit kyyneleet, mutta ulos ei ehdi kun jätkä painaa muitten mukana leikeissä.



Pojalla on unirätti mukana tarhassa koska se on tärkeä myös kotona nukahtamisessa. Muita "apuvälineitä" ei ole.



Muut vinkit saitkin jo: kaikki vaatteet pitää merkata, omat vaipat mukaan (teippivaipat) (meillä tosin kestot), kurikset&kumpparit, varavaatteet kassiin tai reppuun, sisätossut/kengät. Meidän tarhassa ei ole tuttipulloja enkä ole nähnyt nokkamukejakaan. Meillä oli hetken aikaa oma nokkis varmuuden vuoksi mukana, mutta ei mennyt 2 viikkoa kun sen sai tuoda turhana pois.



Omien kokemuksieni pohjalta voin kyllä suositella hoidon aloittamista tuossa 1v. 2kk tienoilla. Meillä oli juuri silloin sopiva suvantovaihe kehityksessä. Nyt olisi huomattavasti vaikeampaa kun on uusi äiti-kausi, eroahdistus, esiuhma ja ties mitä päällä (1v 8kk).



ai niin, en tiedä olisiko tälläkin väliä, mutta meidän puhekielessä päiväkoti = tarha. Eli poika menee tarhaan, pääsee tarhaan. Ettei sotkeennu oman "oikean" kodin kanssa.



tsemppiä ja positiivista asennetta vaan! Sinun lapsesi pärjää hoidossa varsin hyvin ja erittäin todennäköisesti jopa viihtyy!



t. Fiikus



(joka kieltämättä on huono äiti, ainakin jos rouva Timo T. A. Mikkoselta kysytään)

eli minähän aloitin työt jo heti vanhempainvapaan jälkeen joten poika oli jo tottunut eri hoitajiin ennen päiväkodin alkamista. Alkuun oli mies isäkuukaudella, sitten vaihdellen jompikumpi mummoista, joku tädeistä tai minä itse tai mies pitäen pois lomia. Hoitopaikka oli tietty koti, mutta eroa äidistä/isästä joka tapauksessa koko päiväksi



t. F

Meillä on kahdesti reilu vuosikas viety hoitoon. Esikoinen pph:lle 13-kuisena ja kuopus päiväkotiin 16-kuisena. Molemmilla pidimme aika pitkän totuttelujakson n. 2 viikkoa. Aluksi käytiin yhdessä leikkimässä/ulkona, sitten lounas, päiväunet ja viimeisenä välipala. Kuopuksen kanssa totuttelun hoiti isi ja ekalla viikolla isi oli koko ajan mukana. Tokalla viikolla tyttö jäi jo yksin hoitoon lyhyeksi aikaa.



Kumpikaan meidän lapsista ei ole jäänyt itkemään hoitoon viedessä. Syliin on annettu hoitajalle ja tosiaan eroitkut on lähes tuntemattomia. Hankalin juttu on ollut nukahtaminen alkuun. Kumpikin on todella nopeasti sopeutunut hoitoon ja siellä on mennyt hyvin. Sen sijaan ihan alkuun ilta kotona on ollut aika haastava. Kummankin kannalta ilman sairasteluja kaikki olisi mennyt tosi hienosti.



Olen ollut kummankin kanssa osittaisella hoitovapaalla alkuun. Sen lisäksi vuorottelulla hoitoajat ovat olleet 5-7 tuntia (normaalityöajalla 6-8 h). Esikoinen oli reilusti yli 2v ennen kuin oli ekan kerran aamiaisella ja kuopus ei ole vielä ollutkaan.



Varustelusta tutit, tuttipullot ja vaipat pitää itse viedä. Nokkamukeja yleensä on. Samoin tarvitaan vaihtovaatteet, kuravaatteet, kumisaappaat ja sisätossut. Suosittelen unilelua, meillä oli kuopuksella oma peittokin. Varusteet kannattaa olla helposti puettavia ja suojaavia: rukkasissa peukku menne paikalleen, haalarissa lenksut lahkeissa, kaula peittyy jne.



Lapsi kannattaa jo ennen päiväkotiin tutustumista saada päiväkodin rytmiin eli yhdet unet lounaan jälkeen. Samoin totuttaa sisällä nukkumiseen. Ja ulkoiluunkin tietysti.



Tosi hyvä olisi jos lapsi osaisi hoitoon mennessä kävellä. Ulkona ollaan sen verran että talvella ainakin olo voi muuten olla vähän ankea. Jotain osviittaa lapsen sopeutumisesta voi antaa se miten hän suhtautuu vieraisiin ihmisiin. Hakeeko kontaktia ja on avoin.



Mukavaa hoidonaloitusta!

Tyttömme aloitti päiväkodin ollessaan 1 v 3 kk. Olin hoitovapaalla ja tutustuimme päiväkotiin pitkään ja hartaasti, neljä viikkoa: Ensimmäiset kaksi viikkoa kävimme 2 x viikossa leikkimässä päiväkodissa ulkoiluaikoina. Seuraavan viikon olimme tiiviimmin 3 x viikossa leikkimässä päiväkodissa klo 8.30-11. Viimeisellä tutustumisviikolla kävimme 4 kertaa päiväkodissa ja kolmena päivänä lapsi ruokaili siellä ja nukkui päiväunet. Ruokailun aikana olin auttamassa ja ensimmäsiät kertaa päiväunille mennessä, muuten olin vain "kuulolla". Päiväunilla oli mukana oma tutti ja unilelu. Päiväkodissa myös askarreltiin "oma koti" eli talon muotoinen taulu, jossa oli perheenjäsenten valokuvat,. joita pystyi käydä katselemassa ikävän iskiessä.



Tytöllämme syntyi heti hyvä suhde kahteen hoitajaan ja kun esnimmäinen päivähoitopäivä koitti, vilkutti iloisesti äitille "heihei:t" ja äiti lähti kotiin itkusilmässä. Ensimmäinen hoitopäivä oli siis vain klo 10-14 ja olin vielä vapaalla jotta saa aloittaa lyhyemmällä päivällä.



Muuten hoitopäivät olivat klo 8/10-14/15.30 eli lyhyitä päiviä. Kertaakaan ei tyttö jäänyt päiväkotiin itkemään ja viihtyi loistavasti. Joululoman (2 viikkoa) jälkeen alkoi vasta itkut, mutta itselle ne oli helpompi kestää kun päiväkoti oli kuitenkin lapselle jo tuttu paikka.



Toisen lapsen (joka syntyy vasta heinäkuussa:) kanssa yritän tehdä sitten samoin eli pitkän tutustumisen kautta hoitoon.