Huorittelitteko/homottelitteko tai kiroilitteko vanhemmillenne murkkuna?

mutta veikkaan että toi on nykyään valitettavan yleistä....



ei vaan ennenvanhaan ;)

Lapsillemme opetamme myös ruman käytöksen haitallisuuden ja sen, että jokaisella rumalla sanalla on seurauksensa. Yhtäkään paskapäätä ei meillä katsottaisi läpi silmien tai laitettaisi teini-iän tai uhman piikkiin.

niin lueppa uudelleen.

minä en ole, eikä minun lapseni ole minun vanhempiani paskapäiksi nimitellyt...

Yhtäkään paskapäätä ei meillä katsottaisi läpi silmien tai laitettaisi teini-iän tai uhman piikkiin.

Mä en itseasiassa ole ikinä edes kiroillut vanhempieni kuullen. Jotenkin arvostan niin paljon heitä, että ei heille sovi kiroilla ja muutenkaan puhua sopimattomasti.

Vaikka muuten ehkä käyttäydyinkin teininä epäsopivasti.. Että tiedä sitten siitä perinnöstä ;)



Toivon että omat lapseni myös kunnioittaisivat meitä vanhempia samalla tavalla sitten joskus :)

niin lueppa uudelleen.

minä en ole, eikä minun lapseni ole minun vanhempiani paskapäiksi nimitellyt...

Juu, en viitannut tekstiisi, en edes lukenut sitä. Aloituksen luin ja vastasin siihen, että ihan relax vaan.

jos sinuteltiin. Se oli loukkaus. Ajat muuttuvat! :(

Enkä missään tapauksessa hyväksyisi sitä lapsiltani. Meillä ei ylipäätään kiroilla.

Olikohan tuohon aikaan yleistäkin, vai vaan mummosi perheessä? Saatko sinä sinutella mummoasi?

Saa sinutella, en tiedä kuinka yleistä oli. Kuulostaahan se oudolta nykyään, mut kamalempi on silti mielestäni huorittelut nykyään.



11

Äidille kerran lipsahti "Voi vittu sun kanssas" ja siitä tuli semonen morkkis, että vieläkin sen muistan vaikka aikaa on kulunut ainakin 17v.

Joskus olen kyllä kironnut. Mutta paha mieli siitä on tullut - kiroilen ylipäätään niin vähän, että sen pari kertaa kun olen sanonut "saatana" tai "vittu" äitini kuullen, olen ollut tosi vihainen ja äkkipikainen - ja jälkikäteen nolo. Käytön ko. sanoja _äärimmäisen_ harvoin.

älyttömiä tempauksia keksinkin.

Paljon, aina ja useasti.



Tänä päivänä olen vanhempieni kanssa äärimmäisen läheisiä. Teininä olin kylien kauhu, luuseri ilman tulevaisuutta. Onneksi nyt, 15v myöhemmin voin sanoa olevani normaali ihminen. Lapseni eivät tule koskaan käyttämään sellaista kieltä mitä itse käytin.

mutta hermostuksissani olen teininä saattanu kiroilla ja näyttää keskaria.



Äiti näytti takas ja sanoi, että vittu itelles. Onko tää susta älykkään oloista?



Ja ihan korkeastikoulutettu, erittäin hyvätapainen nainen tuo äitini. Ja ainakin sain ennakkoperintöä, kun kämpän ostin.

En siis kiroillut tai muuten aukonut päätäni vanhemmilleni. Syykin oli hyvä. Ilman äitini kuskausta olisin mädäntynyt kotona kaiket illat. Äitini jaksoi hakea mua milloin mistäkin kavereilta, kun kotipaikkakunnalta ei kaveria löytynyt ja linja-autot kulki lähinnä koulupäivän mukaan. Ja ne kyydit olisivat loppuneet hyvin pian huorittelusta tai muusta ...ttuilusta.



Tuosta sinuttelu jutusta vielä. Anoppini ei kuulemma oppinut koskaan sinuttelemaan omaa äitiään, vaikka aikuisiällä tekivät säännöllisesti sinunkaupat. Vanhempien teitittely oli heidän perheessään niin luonnollinen asia. Ikää anopilla on nyt 70v, eli jonkin verran siitä on jo aikaa kulunut.

Enkä kiroile vieläkään heidän kuullen.

Miksi siitä pitäisi syyllisyyttä kokea?

Yhden ainoan kerran sanoin äidilleni että senkin ämmä ja sitten juostiin ympäri ruokasalin pöytää, minulla lattiaharja kädessä, jossain vaiheessa minä olin se joka ajoi äitiä takaa. Lopulta itkettiin molemmat ja molemmat pyysivät anteeksi.

tehnyt noita. Mutta vanhemmat olivatkin hyviä kasvattajia. Ja heillä oli auktoriteettiä.



Ei ois tullu mieleenkää huoritella, kiroilla tai homotella..

Minulle taisi olla kova pala, että hän muutti meille. Olin kyllä jo siinä rajoilla, että olinko enää teini:18-vuotias ja olin pikkuhiljaa erkanemassa itsenäisyyttä kohti ja suunnittelmassa lähtöä lapsuudenkodista. Meillä on aina ollut niin, että sanon hänelle täysin suoraan mitä hänestä ajattelen ja hän sanoo aina, että pitää minusta todella paljon juuri tämän vuoksi, jopa rakastaa minua enemmän kuin omaa ainoaa biologista lastaan.