ADD tai Asperger-lasten vanhemmat: miten lapsenne menestyvät

ONNEKSI pääsi sinne. Vaihtoehtona olisi ollut EVY-luokka, joka olis ollut tällä omalla alueella, mutta AUT-luokalla on vähempi oppilaita ja enempi avustajia ja muutenkin ymmärrys tämä asian suhteen kohdallaan. Akateemiset taidot hyvät ja normaaliopetussuunnitelma eli tie vaikka lukioon ainakin teoriassa auki. Tavallinen luokka ei tulisi kysymykseen missään tapauksessa. Eli olemme todella tyytyväisiä.

Poika ei ole autismiluokassa. Koulu on ihan kaupungin erityiskoulu jossa on kaikki luokat pienluokkia. Oppilaita on 4-8 oppilasta/luokka ja yhteensä koulussa 150 oppilasta mutta yksiköitä on useampia. Pojan yksikössä on 4 luokkaa ja niissä on yhteensä 22 oppilasta. Yksikössä on myös autismiluokka. Autismiluokassa on 4 oppilasta ja 4 aikuista + opettaja. Siinä luokassa on sellaisia lapsia joilla on muu kuin hyvätasoinen autismi.



Pojan luokassa on kyllä autsiminkirjon lapsia pari mutta ei ole varsinainen autismiluokka. Kun on muitakin diagnooseja lapsilla. Opetus on hyvin strukturoitua kyllä.



Meillä on perheessä toinen erityislapsi, jolla on lapsuuiän autismi diagnoosi ja hän menee ensi syksynä autismiluokkaan sitten.

Meillä taas koulussa luokat ovat hyvin tarkaan suunniteltuja eli samantyyppiset/samantasoiset lapset laitetaan samaan ryhmään, jotta opetus olisi omalle tasolleen sopivaa jne.

Meillä normaalikouluissa on paljon pienluokkia joissa on käytöshäiriöisiä lapsia. Opettajan, sairaalan ja meidän vahmepienkin mielestä ne eivät sovellu meidän pojalle juuri sen vuoksi, että lähtee helposti tuollaiseen mukaan. Siksi tuo luokka on ollut hyvä meidän pojalle.

Iltapäiväkerhossa poika on normaalissa ryhmässä. Ryhmässä on 18 lasta ja siellä on 3 vakituista työntekijää. Ja meidän pojalla on oma avustaja. Avustaja on todellakin henkilökohtainen. Poika on ainut joka tulee eri koulusta kuin muut oppilaat ja oma avustaja on heidän luokkansa koulutettu avustaja, joka jatkaa koulu päivän jälkeen töitä meidän pojan henkilökohtaisena avustajana. Ihan kivasti ip.kerhossakin menee kyllä. Poika tekee läksyt kotona eli ip.kerhossa sitten saa leikkiä vapaasti. Siellä on hyvä harjoitella niitä sosiaalisiataitoja isomassa ryhmässä normaalien lasten kanssa ;-) Avustaja on sitä varten, että jos tulee ristiriitoja niin hän on tukena. Ja pystyy kertoman viestiä opettajalle ja opettaja pystyy koulussa esim. tekemään sosiaalisiatarinoita pojalle joiden avulla opetellaan miten eri tilanteissa käyttäydytään.



Poika kulkee taksilla kouluun. Koulumatka on noin 2,5km. Taksi siis hakee koti-ovelta ja vie koulun ovelle. Ja iltapäivällä sitten joko kävelevät yhdessä avsutajan kanssa ip.kerhoon tai poika menee taksilla ja avustaja omalla autolla. Ip.kerhosta taksi tuo kotiin.



Koulu-asiat ovat hyvin kunta/kaupunki kohtaisia. Ja tietysti riippuu aina lapsesta millaiset ovat hänen taitonsa jne. Ei ole aina helppoja ratkaisuja nämä koulu-asiat.

Meillä taas koulussa luokat ovat hyvin tarkaan suunniteltuja eli samantyyppiset/samantasoiset lapset laitetaan samaan ryhmään, jotta opetus olisi omalle tasolleen sopivaa jne.

Meillä normaalikouluissa on paljon pienluokkia joissa on käytöshäiriöisiä lapsia. Opettajan, sairaalan ja meidän vahmepienkin mielestä ne eivät sovellu meidän pojalle juuri sen vuoksi, että lähtee helposti tuollaiseen mukaan. Siksi tuo luokka on ollut hyvä meidän pojalle.

Iltapäiväkerhossa poika on normaalissa ryhmässä. Ryhmässä on 18 lasta ja siellä on 3 vakituista työntekijää. Ja meidän pojalla on oma avustaja. Avustaja on todellakin henkilökohtainen. Poika on ainut joka tulee eri koulusta kuin muut oppilaat ja oma avustaja on heidän luokkansa koulutettu avustaja, joka jatkaa koulu päivän jälkeen töitä meidän pojan henkilökohtaisena avustajana. Ihan kivasti ip.kerhossakin menee kyllä. Poika tekee läksyt kotona eli ip.kerhossa sitten saa leikkiä vapaasti. Siellä on hyvä harjoitella niitä sosiaalisiataitoja isomassa ryhmässä normaalien lasten kanssa ;-) Avustaja on sitä varten, että jos tulee ristiriitoja niin hän on tukena. Ja pystyy kertoman viestiä opettajalle ja opettaja pystyy koulussa esim. tekemään sosiaalisiatarinoita pojalle joiden avulla opetellaan miten eri tilanteissa käyttäydytään.



Poika kulkee taksilla kouluun. Koulumatka on noin 2,5km. Taksi siis hakee koti-ovelta ja vie koulun ovelle. Ja iltapäivällä sitten joko kävelevät yhdessä avsutajan kanssa ip.kerhoon tai poika menee taksilla ja avustaja omalla autolla. Ip.kerhosta taksi tuo kotiin.



Koulu-asiat ovat hyvin kunta/kaupunki kohtaisia. Ja tietysti riippuu aina lapsesta millaiset ovat hänen taitonsa jne. Ei ole aina helppoja ratkaisuja nämä koulu-asiat.

Pahoittelen :-)

Lapsi pärjää koulussa (aivan tavallinen luokka, luokan oppilasmäärä vaihdellut 25-32 välillä. Ei koskaan omaa avustajaa tms.Ei koskaan ole saanut opettajilta mitään helpotusta diagnoosinsa takia.) todella hyvin: kaikkien aineiden kokeista kantaa kotiin kymppejä, joskus lipsahtaa ja saa kymppi miinuksen. Oppiminen on helppoa: ei tee juurikaan läksyjä kotona kun ne ehtii koulussakin tehdä.

MUTTA: ne välitunnit ja liikuntatunnit ovat ongelma. Hän ei ymmärrä leikkien/pelien säännöistä poikkeamisia, joten ongelmia on sillä saralla.

Yleisesti ottaen: pärjää koulussa, mutta kotona täytyy säännöllisesti keskustella siitä, miten välitunnilla pitäisi käyttäytyä.

Lapsi itse ei missään tapauksessa haluaisi millekään erityisluokalle.

Poikani (asperger) ei ole vielä koulussa, mutta kovasti mietityttää.

ja ei mikään reipas ja omatoiminen. Nyt siis mietin miten tulee menestymään koulussa. Lto:n mukaan ei voi saada omaa avustajaa, ei kuitenkaan niin "paha" tapaus. ap.

jolle aika ja vuodet auttavat noihin "ongelmiin" :D

ei kaikkien tarvitsekaan olla samasta muotista. älä turhaan murehdi jo etukäteen, ja lto:t ei muuten jakele mitään virallisia diagnooseja tässä maassa.

meilä pojalla kiinnitettiin kanssa huomiota päiväkodissa ja eskarissa, ja tarvitsi kuulemma tukea itseohjautuvuuden ja tarkaaavaisuuden ja ksekittymisskyvyn kanssa. pienryhmäharjoituksi ayms.

no, oikein hyvin menesyy koulussa nykyään, ja on oikein reipas ja vastuullinen koululainen nykyään.

ja ei mikään reipas ja omatoiminen. Nyt siis mietin miten tulee menestymään koulussa. Lto:n mukaan ei voi saada omaa avustajaa, ei kuitenkaan niin "paha" tapaus. ap.

Lapset eivät ole vielä kouluiässä, näes...



MInä sain kokeista aina sellaista kasia, koska en viitsinyt ja jaksanut lukea niihin ("kyllä mä ne muistan, oonhan mä ne jo joskus lukenut... mitä sitä nyt kahta kertaa samaa..."). Tunnilla en osallistunut kun olin niinsanotusti unessa, mietin ihan muita juttuja enkä seurannut tunnin kulkua; siksi todistuksissa numerot olivat 7,5:n luokkaa (mikä oli sellaista alempaa keskitasoa silloin 80-luvulla).



Kavereita oli tavallaan, mutta olen sosiaalisesti niin tyhmä, että porukoista jäin sivuun. Ostin itselleni paikan leikissä ilmoittautumalla vaikkapa vakkaripyörittäjäksi hyppiksessä, kun en osannut niitä kuvioita enkä uskaltanut yrittää. Ongelmaksi kaverisuhteissa muodostui aina kyvyttömyyteni muistaa, milloin oli sovittu treffit ja kenen kanssa.

Jos epäilette jotain tarvitsette neurologiset ja psykologin tutkimukset. Tämä hyödyttää että opettaja osaa sitten suhtautua lapseen oikein.



Meillä tourette lapsi eli sekoitus vähän noista kaikista. Autismi piirteet varmaan aiheuttavat että on matemaattisesti lahjakas. Huono motoriikka taas että kirjoitus on huonoa ja käsityöt ei suju.



Mutta jokainen erityislapsikin on oma yksilönsä, vasta sitten huomaa miten oma lapsi koulussa pärjää.

ei tarvi lähettettä tutkimuksiin. Kuitenkin lto on pelotellut meitä jo monin tavoin, miten lapsellamme tulee olemaan vaikeuksia, jotka vain pahenevat iän myötä:(

Siis vaikeuksia omantoiminnanohjauksessa ja tarkkaavaisuudessa. Kiva kuulla, että 4:n lapsella menee hyvin nykyään! ap.

Minut on diagnosoitu vasta aikuisena, joten lapsena menin 'normaalina' muiden mukana. Minulla ei ole oikeastaan mitään ADHD:n yleisiä liitännäisoireita, eikä ADHD:ni ole pahimmasta päästä. Olen matemaattisesti lahjakas, kielellisestikin ok ja minulla on hyvä muisti niin kauan kuin minun ei tarvitse muistaa, mihin jätin avaimeni, autoni, käsilaukkuni, pääni tms. Silti koulu takkusi varsinkin alkuvuosina melkoisesti. Pylly ei pysynyt penkissä ja häiriköin opetusta. Läksyt olivat tekemättä (kun en joko muistanut tehdä, muistanut merkitä mitä olisi pitänyt tehdä tai muistanut ottaa kirjoja kotiin/kouluun), kokeissa tein paljon huolimattomuusvirheitä, en jaksanut tehdä kokeita loppuun tai jätin tehtäviä välistä.



Olin suhteellisen suosittu kaveripiirissä ja usein huomion keskipiste/porukan pelle ala-asteella, isompana pissis. Läheisiä ystäviä minulla oli lapsena ja nuorena vähemmän. Ala-asteella keskiarvoni oli selvästi alle 7, yläasteella reilun seiskan ja lukiossa se nousi jo 8 paremmalle puolelle, ylioppilaskirjoituksissa onnistuin yli odotusten. Aikaa myöten opin ihan itse hieman huolellisemmaksi ja tarkkaavaisuusjänne vähän piteni (ja keksin siihen erilaisia jippoja) ja samalla käytöksen merkitys numeroille väheni, joten se selittää parantuneet numerot.



Nykyisin tukitoimet toivon mukaan auttavat asioita ja ADHD-lasten koulunkäynti on helpompaa.

Silloin tuli tunne että koko lapsen elämä tulee olemaan täyttä h..ettiä.



Mutta kaikki on sujunut suht hyvin... ei kaikkien tarvitse olla huippuja joka asiassa. Ja koulussa opettaja oli muutenkin 100X fiksumpi kuin lto, ja osaa suhtautua lapsiin yksilöinä.



t. Sen tourette pojan äiti

varmasti kiusaamaan koulussa, koska on niin erilainen kuin muut pojat. Lto siis epäili pojallamme aspergeria, jota ei sitten ollutkaan. Näyttää olevan aika yleistä tuo vanhempien pelottelu lto:n taholta!

kouluun erityisluokalle. Täällä Helsingissä ei ole as-luokkia, joten piti valita autismiluokkien ja laaja-alaisten alueellisten eritysluokkien välillä. Tavallinen luokka ei ollut mikään vaihtoehto ääniyliherkälle pojalle, jonka asperger on aika syvää ja lähellä hyvätasoista autismia.



Lastenklinikan autismikirjoon perehtynyt erityisopettaja kehui lapsen "akateemisia taitoja" - hän lukee sujuvasti (tekstityksetkin tv-ohjelmista) ja laskee yhteen ja vähennyslaskuja kolminumeroisilla luvuilla. On siis nyt eskarissa.



Mutta ongelmana voi erityisopettajan mukaan - ja sitä itsekin pelkään ja epäilen - olla ns. reaaliaineet: biologia, maantieto, historia, uskonto. Asperger-ihmiset tulkitsevat usein asioita hyvin kirjaimellisesti ja abstraktit käsitteet ja juonelliset syy-seuraussuhteet ovat heille vaikeita ymmärtää. Erityisopettaja käytti esimerkkinä sanaa "kasvipeite": tavallinen lapsi oppii pian ymmärtämään, mitä se tarkoittaa, mutta as-lapsi saattaa takertua kuvitelmaan peitosta, joka on tehty kasveista ja vedetään päälle - eikä siten ymmärrä koko käsitettä.



Joten taidot voivat olla aika mekaanisia, eivät perustu syvempään ymmärrykseen eikä as-lapsi välttämättä opi yhdistämään tiedonmurusia toisiinsa ja tekemään niistä synteesejä ja johtopäätöksiä.



Eli ekat pari vuotta sujuvat hyvin, mutta kolmannelta eteenpäin alkaa takkuaminen, kun pitäisi ymmärtää abstraktimpaa ja tulkitsevaa tietoa.



Lisäksi mietin, miten mahtaa sujua luokassa olo, kun lapsi jää herkästi unelmoimaan ja vetäytyy omiin maailmoihinsa, jos on hälyisää ja levotonta. Laaja-alaisessa erityisluokassa on kymmenisen oppilasta, ope ja yksi avustaja, mutta myös osa lapsista sellaisia, etteivät istu hiljaa paikallaan.

pojalla on laaja-alanen kehityshäiriö ja asperger-piirteitä.. koulu sujuu ihan suht mukavasti, käy erityiskoulua 10 oppilaan luokassa, onneksi. matikassa todella lahjakas, lukemisharjoituksissa hermostuu helposti, mutta ei pidetä kiirettä.. jaksaa hienosti tsempata koulussa, valitettavasti se vaan purkautuu sitten kotona,kun on koko päivän yrittänyt keskittyä.. kysy lisää jos haluat=)

mistä/millaisesta erityiskoulusta on kyse?

Tuo on juuri totta tuo, että päivän jälkeen on takki tyhjä. Sen vuoksi pelottaakin, miten ip-hoito mahtaa sujua. Nyt päätynemme järjestelyyn, että poika jatkaa tutussa päiväkodissa ip-hoidossa, sillä koulun kerho on kaoottinen paikka (nelisenkymmentä tenavaa ja kolme hoitajaa, ei ikinä toimisi)

pojalla on laaja-alanen kehityshäiriö ja asperger-piirteitä.. koulu sujuu ihan suht mukavasti, käy erityiskoulua 10 oppilaan luokassa, onneksi. matikassa todella lahjakas, lukemisharjoituksissa hermostuu helposti, mutta ei pidetä kiirettä.. jaksaa hienosti tsempata koulussa, valitettavasti se vaan purkautuu sitten kotona,kun on koko päivän yrittänyt keskittyä.. kysy lisää jos haluat=)

AS-mieheni ei omien sanojensa mukaan olisi pärjännyt suomalaisessa koulussa, jossa korostuu totteleminen ja samassa tahdissa tekeminen. Hänellä oli kuitenkin onni käydä koulunsa ulkomailla, eri maissa, kouluissa, joissa painotettiin yksilöllisyyttä. Siihen aikaan myös opettajilla taisi olla vähän enemmän aikaa per oppilas.



Miehen oli ns. numeronero ja hän sai loistavan päästötodistuksen lukiota vastaavasta koulutusasteesta. Sen jälkeen tuli kuitekin ongelmia, koska hän tajusi omat vajavuutensa eikä halunnut suuntautua akateemisesti (se olis eristänyt hänet muista ihmisistä eikä hän halunnut sitä). Hän valitsi elämänurakseen musiikiin, mikä olikin hieno ratkaisu, koska sen kieli on kansainvälinen ja se auttaa tasapainottamaan tunne-elämää ja helpottaa kontaktien saamista muihin.



Miehelläni on ollut kummallinen elämä, mutta kaiken kaikkiaan hänen voi sanoa menestyneen hyvin. Eniten hankaluuksia on tuottanut aspergeryteen liittyvä hyväuskoisuus - häntä on huijattu raskaasti niin työ- kuin yksityiselämässäkin niin, että taloudelliset menetykset ovat olleet suuret.

jonka pojalla on Asperger ja ADHD piirteet.



Poika on erityiskoulussa 6 hengen pienryhmässä ja koulu sujuu loistavasti. Kun on oikeat tavat opettaa tällaista erityislasta niin meidän poika on oppinut asioita hyvin. Koulunkäynti ei takkuile kyllä yhtään kiitos loistavan erityisluokanopettajan.



Tukea koulunkäyntii poika tarvitsee. Normaalissa luokassa tuskin tilanne olisi näin hyvä. Pienessä luokassa on mahdollisuus keksittyä oppimiseen ja opettamiseen eri tavalla. Pojan luokassa on erityisluokanopettajan lisäksi 2 ryhmä-avustajaa. Kuudelle lapselle siis 3 aikuista.