Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lasten ymmärtää suunnitelmien muuttuminen?
30.01.2009 |
Huomenna pitäisi lähteä 2 päivän minireissulle, jota lapset, 11 ja 6, ovat odottaneet tosi kauan. Monta juttua on jäänyt ostamatta ja tekemättä sen vuoksi, että "ollaan menossa sinne reissulle".
Nyt sitten syynä olisi työasia, jonka vuoksi reissu peruuntuu ja siirtyy "sitten joskus toisella kertaa" -tulevaisuuteen. Miehen mielestä lasten pitää oppia siihen, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja tulee pettymyksiä ja peruutuksia.
Mitä mieltä? Miten edes yrittää selittää tätä lapsille?
Kommentit (38)
Välillä tulee tuurauksia ja päivystyksiä viikonlopulle. Pitäisiköhän antaa miehen kuulla kunniansa, kun kehtaa mennä töihin hoitamaan jotain räkänokkia, kun varsinainen viikonloppupäivystäjä yhtäkkiä sairastui?
Onhan se nyt törkeetä, että sairaat menee meidän yhteisen kylpyläreissun edelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis totta kai kurja juttu mutta...
Miten selittää asia lapsille? No siten että "isillä tuli sellainen työtehtävä joka hänen on ihan pakko tehdä ja siksi ei voida lähteä. Sen sijaan me lähdetään kolmistaan äidin kanssa tekemään huomenna sitä ja sitä ja sitten joskus kun isillä ei ole niin kiire töissä niin tehdään se minireissu". Ihan sillä tavalla.
Tosiaan - nyt kun on irtisanomisuutisia ummet ja lammet niin olisin ihan onnellinen vain ja ainoastaan siitä että miehellä on yhä töitä. Jos ei olisi niin se minireissu (ja moni muukin) peruuntuisi.
Joustamaton työntekijä, joka kieltäytyy työtehtävistä, on kumminkin herkästi juuri se, joka porukasta ekana irtisanotaan, kun tulee taloudellisia vaikeuksia.
Sitä paitsi, ap ei ole kertonut mitä hänen miehensä tekee ja millaisella työnantajalla. Tuossa oli jo esimerkkinä lääkärit - on olemassa töitä, joihin kuuluu olennaisena osana yllättävien työtehtävien hoito eli työ ei ole välttämättä sidottu tiettyihin työvuoroihin. Ja silloin tosiaan voi olla niin, että työtehtävistä ei voi kieltäytyä ilman painavaa syytä (jollainen, sorry nyt vaan, perheen kanssa vietettävä aika ei ole).
viikonloppuna on PAKKO tulla töihin tai tulee potkut. Mutta ehkä sit joillakin on, mutta kuulostaa kyllä erittäin oudolle - ja jopa laittomalle?
Jos on suunnitelmat tehty niin niiden mukaan mennään. Jos työnantajalla ei ole tekijää, niin se on työnantajan ongelma :p Joustaa voi sitten kun ei ole suunnitelmia.
kaikilla aloilla ja kaikissa työtehtävissä.
Jos on suunnitelmat tehty niin niiden mukaan mennään. Jos työnantajalla ei ole tekijää, niin se on työnantajan ongelma :p Joustaa voi sitten kun ei ole suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on suunnitelmat tehty niin niiden mukaan mennään. Jos työnantajalla ei ole tekijää, niin se on työnantajan ongelma :p Joustaa voi sitten kun ei ole suunnitelmia.
Tämän kirjoittaja työskentelee itse/mies työskentelee duunarihommissa.
Toisenlaisten tekstien kirjoittajat (enemmän miestä ymmärtävät) työskentelevät itse/mies työskentelee asiantuntijahommissa.
On ihan eri asia jos on töissä kaupan kassana/siivoojana kuin olla oikeasti vastuussa jostain tietystä kokonaisuudesta töissä. Sellaisesta kokonaisuudesta joka pysyy mielessä muulloinkin kuin silloin kun on lyönyt kellokortin sisään.
yksityinen yritys. Hommat on tehtävä, kun niitä on. Jos joku urakka kusee, kun mies haluaa pitää lomaa, niin urakoiden määrä alkaa aika pian laskea. Rakennusalalla nimittäin töiden aikatauluttamien voi olla todella vaikeaa, kun toimitaan pitkälti tavarantoimittajien ja aliurakoitsijoiden ehdoilla.
Että kyllä on paljon aloja, joilla työtehtäviä ei valikoida.
Ap:n miehen duunista en mene sanomaan, olisko voinut lykätä vai ei. Mutta kannattaa ap:n varmaan ainakin kysyä asiaa ennen kuin alkaa huutaa kuin hinaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on suunnitelmat tehty niin niiden mukaan mennään. Jos työnantajalla ei ole tekijää, niin se on työnantajan ongelma :p Joustaa voi sitten kun ei ole suunnitelmia.
Tämän kirjoittaja työskentelee itse/mies työskentelee duunarihommissa.
Toisenlaisten tekstien kirjoittajat (enemmän miestä ymmärtävät) työskentelevät itse/mies työskentelee asiantuntijahommissa.
On ihan eri asia jos on töissä kaupan kassana/siivoojana kuin olla oikeasti vastuussa jostain tietystä kokonaisuudesta töissä. Sellaisesta kokonaisuudesta joka pysyy mielessä muulloinkin kuin silloin kun on lyönyt kellokortin sisään.
Niinpä. Sanooko teille mitään puhelin tai tietokone? Itse taidatte miehinenne olla wanna be -asiantuntijoita :p Jos ei itse pidä vapaistaan tai lomistaan kiinni, niin sitä äkkiä pääsee tekemään muidenkin työt ;)
osa on vastuussa projekteista ja kokonaisuuksista. Ja silloin ei voi "pitää kiinni vapaistaan", vaan vapaat pidetään sitten, kun homma on saatu valmiiksi.
Jos on suunnitelmat tehty niin niiden mukaan mennään. Jos työnantajalla ei ole tekijää, niin se on työnantajan ongelma :p Joustaa voi sitten kun ei ole suunnitelmia.
Tämän kirjoittaja työskentelee itse/mies työskentelee duunarihommissa.
Toisenlaisten tekstien kirjoittajat (enemmän miestä ymmärtävät) työskentelevät itse/mies työskentelee asiantuntijahommissa.
On ihan eri asia jos on töissä kaupan kassana/siivoojana kuin olla oikeasti vastuussa jostain tietystä kokonaisuudesta töissä. Sellaisesta kokonaisuudesta joka pysyy mielessä muulloinkin kuin silloin kun on lyönyt kellokortin sisään.
Niinpä. Sanooko teille mitään puhelin tai tietokone? Itse taidatte miehinenne olla wanna be -asiantuntijoita :p Jos ei itse pidä vapaistaan tai lomistaan kiinni, niin sitä äkkiä pääsee tekemään muidenkin työt ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse työskentelen asiantuntijaorganisaatiossa esimiehenä ja kyllä aika usein ne yllättävät viikonlopputyöt johtuvat huonosta suunnittelusta, puutteeellisesta delegoinnista ja olemattomasta ennakoinnista.
Jos tulee yllättäen esimerkiksi esimiehille jotain viikonlopputöitä, niin kantsisi järjestää joku päivystysrinki.
Myöskään vastuu ei välttämättä tarkoita sitä, että pitää olla itse siellä työpaikalla, vaan riittää että on puhelimen ja sähköpostin äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkuhiljaa lapsetkin oppivat paremmin ymmärtämään ja kestämään pettymyksiä, mutta usein tuntuu, että ihan liikaa vaaditaan lapsilta sitä, että tuollaisten pitäisi valua kuin vesi hanhen selästä. Aikuinenkin on pettynyt, kun suunnitelmat menevät mönkään, mutta usein sitä ei oman syyllisyyden vuoksi siedetä lapsilta. Tuollaisessa tilanteessa lapsilla on oikeus olla vihaisia, eikä heidän tarvitse ymmärtää, riittää että sietävät ja ilmaisevat suuttumuksensa edes jossain määrin sopivalla tavalla.
Lisäksi aikuisten tehtävä on minusta tuollaisessa tilanteessa hieman hyvitelläkin aiheuttamaansa pettymystä ja ainakin pyytää anteeksi. Ei siis mitään: "kyllä teidän pitää vain ymmärtää, että peruutuksia tulee", vaan aito ja oikea anteeksipyyntö, että näin kävi, selitys miksi näin kävi ja konkreettinen lupaus hyvityksestä. Kyllä aikuiset toisilleenkin joutuvat hyvittelemään, jos aiheuttavat vastaavia tilanteita. Jos esimerkiksi matkatoimisto ilmoittaakin paria päivää ennen aiottua lähtöä, että varattua matkaa ei olekaan muistettu varata ko. ostajalle ja matkalle ei pääse, pelkkä rahojen palautus harvaa tyydyttää, vaan halutaan hyvitys. Tässä on nyt sama tilanne. Ei riitä, että mahdollisesti joskus sitten ehkä lähdettään, vaan minusta tuo on konkreettisemman hyvityksen paikka.
Ja kun on itse tilanteen aiheuttanut, pitää kyllä vähintäänkin kestää se lasten pettymys, eikä vaatia heitä vain ymmärtämään ja iloisesti sanomaan, että ei se mitään, sellaista sattuu.
osa on vastuussa projekteista ja kokonaisuuksista. Ja silloin ei voi "pitää kiinni vapaistaan", vaan vapaat pidetään sitten, kun homma on saatu valmiiksi.
Jos on suunnitelmat tehty niin niiden mukaan mennään. Jos työnantajalla ei ole tekijää, niin se on työnantajan ongelma :p Joustaa voi sitten kun ei ole suunnitelmia.
Tämän kirjoittaja työskentelee itse/mies työskentelee duunarihommissa.
Toisenlaisten tekstien kirjoittajat (enemmän miestä ymmärtävät) työskentelevät itse/mies työskentelee asiantuntijahommissa.
On ihan eri asia jos on töissä kaupan kassana/siivoojana kuin olla oikeasti vastuussa jostain tietystä kokonaisuudesta töissä. Sellaisesta kokonaisuudesta joka pysyy mielessä muulloinkin kuin silloin kun on lyönyt kellokortin sisään.
Niinpä. Sanooko teille mitään puhelin tai tietokone? Itse taidatte miehinenne olla wanna be -asiantuntijoita :p Jos ei itse pidä vapaistaan tai lomistaan kiinni, niin sitä äkkiä pääsee tekemään muidenkin työt ;)
projekteja tehdään 24/7 ja niitä pusketaan yksin niska limassa eikä vastuuta jaa ketään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No projekti on kyllä vähän huonosti suunniteltu jos perjantaina tulee eteen tilanne, että viikonloppuna on pakko tehdä töitä. Silloin on aikataulu ollut jo paljon kauemmin pielessä.
Ja jos viikonlopputyön riski on ollut olemassa, niin silloin ei kannata juuri siksi viikonlopuksi suunnitella mitään ekstraa.
t: projektipäällikkö
osa on vastuussa projekteista ja kokonaisuuksista. Ja silloin ei voi "pitää kiinni vapaistaan", vaan vapaat pidetään sitten, kun homma on saatu valmiiksi.
Jos on suunnitelmat tehty niin niiden mukaan mennään. Jos työnantajalla ei ole tekijää, niin se on työnantajan ongelma :p Joustaa voi sitten kun ei ole suunnitelmia.
Tämän kirjoittaja työskentelee itse/mies työskentelee duunarihommissa.
Toisenlaisten tekstien kirjoittajat (enemmän miestä ymmärtävät) työskentelevät itse/mies työskentelee asiantuntijahommissa.
On ihan eri asia jos on töissä kaupan kassana/siivoojana kuin olla oikeasti vastuussa jostain tietystä kokonaisuudesta töissä. Sellaisesta kokonaisuudesta joka pysyy mielessä muulloinkin kuin silloin kun on lyönyt kellokortin sisään.
Niinpä. Sanooko teille mitään puhelin tai tietokone? Itse taidatte miehinenne olla wanna be -asiantuntijoita :p Jos ei itse pidä vapaistaan tai lomistaan kiinni, niin sitä äkkiä pääsee tekemään muidenkin työt ;)
Olemme mieheni kanssa asiantuntijatehtävissä. Ja jos viikonlopuksi on sovittu matka perheen kanssa, niin Kyllä vaan vapaista pidetään kiinni. Silloin painetaan kahta kauheammin ennen vapaata ja sitten saa nauttia lomasta. Itse olen lääketieteen alalla, mieheni IT.
Usein molemmille tulee yllättäviä viikonloppu ja iltamenoja, mutta ei silloin kun on perheen kanssa kauan suunnitellusta jutusta kyse.
tilanne on kai nyt sen suuntainen, että minä, lapset ja tuttavaperheen äiti ja lapsi lähdetään la ja kummankin perheen isät tulevat sitten sunnuntaina hakemaan meitä ja vietetään sunnuntai yhdessä.
Mies ei ole missään hienossa sankariammatissa kuten lääkäri, mutta on kiltti ja vastuuntuntoinen, joka monesti tulee ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä ja ymmärtää aina muiden hankalia tilanteita.
Luulen että lapset on ihan ok, etenkin kun varmasti ilahtuvat näistä yllätysvierailijoista matkalla, ja onhan se sunnuntaikin jotain, kun matka ei ole mahdoton ja lauantain pitkän ylityöpäivän jälkeen mies saa nukkua ja lähtee sitten su-aamuna ajelemaan.
Kyllä meillä paljon on tuo tilanne, että kun toinen on jo kotona, olisi hyvä, että edes toinen pysyisi työelämässä. Etenkin kun ko. paikasta juuri apumiehet ovat saaneet lähteä, jolloin vakkareillakin on huonommat mahdollisuudet ottaa yllättäen vapaata ja pitää jopa olla valmis joustamaan omastaan.
Ja kyllä, ap taisi olla eniten pettymyksen pelossa, kun kuulin tämän ennakkotiedon tulevasta :)
tunnet, koska tunnet OMAN alasi. Olet kyllä aika puusilmäinen pässi, jos kuvittelet, että kaikki alat ja projektit ovat samanlaisia.
Ota huomioon, että kyse voi olla ison hankkee osaprojektista, jossa et voi tehdä asioita etukäteen, vaan toteutat oman vastuualueesi heti ja silloin, kun se muilta etenee sinulle asti.
No, pässinpäille ei varmaan kannata asioita selittää, mutta piti vähän tuulettaa mieltä.
[
Olemme mieheni kanssa asiantuntijatehtävissä. Ja jos viikonlopuksi on sovittu matka perheen kanssa, niin Kyllä vaan vapaista pidetään kiinni. Silloin painetaan kahta kauheammin ennen vapaata ja sitten saa nauttia lomasta. Itse olen lääketieteen alalla, mieheni IT.Usein molemmille tulee yllättäviä viikonloppu ja iltamenoja, mutta ei silloin kun on perheen kanssa kauan suunnitellusta jutusta kyse.
viikonloppuna on PAKKO tulla töihin tai tulee potkut. Mutta ehkä sit joillakin on, mutta kuulostaa kyllä erittäin oudolle - ja jopa laittomalle?