Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muut hard core ;) kotiäidit! "Rankaisevatko" teidän lapset teitä omasta ajasta?
30.01.2009 |
Mulla meinaan rankaisee... Meillä on sellainen tilanne, että mies on töiden takia paljon poissa kotoa ja minä olen kotiäitinä, lapset alle kouluikäisiä. Lapset siis viettää suurimman osan ajastaan mun kanssa, ja olen todella omistautuva äitinä. Olen opettanut lapset touhuamaan myös itsekseen, jotta saan edes kerran päivässä omaa aikaa, ja kyllä he antavatkin mun esim. tässä tietokoneella touhuta jonkun aikaa. Mutta jos teen jotain, mikä oikeasti vaatii huomiota, kuten puhun ystävän kanssa puhelimessa tai kirjoitan päiväkirjaa tms, lapset heittäytyy aivan mahdottomiksi. Huutavat suoraa huutoa, roikkuvat jalassa, tappelevat kuin hullut vielä pitkään sen jälkeen,kun olen lopettanut. Ovat siis todella mustasukkaisia mun huomiostani.
Tämä on rasittavaa sen takia, että kaipaan erittäin paljon aikuista tekemistä ja aikuista seuraa, ja lapset tavallaan riistävät multa ne vähät hetket. Onko muilla samanlaista, miten olette toimineet?
Kommentit (3)
En nyt enää ole täysipäiväinen kotiäiti, mutta sitäkin aikaa tuli kolme vuotta kokeiltua ja yhtä lapset ovat vain osa-aikahoidossa, joten kotipäivistä on tuoreempaakin kokemusta. Omaa aikaa ei juuri pysty ottamaan edes vessassa käydessä. Sinne piti kaikkien päästä potalleen juuri samaan aikaan.
Toinen on puhelin, yhä. Turha toivo kuvitella pystyvänsä puhumaan mitään kenenkään kanssa. Heti ollaan kiljumassa korvaan omia juttuja ja/tai kiusaamassa pikkuveljeä. Kerran, kun piti puhua tärkeä puhelu (Soitin lääkärille kysyäkseni labratuloksia.) menin vessaan ja laitoin oven lukkoon. Lopputulos oli kauhea mustelma toisella naamassa ja jääkaapin sisältöä keittiön lattialla.
Se on ihmeellistä, mikä aivotutka noilla tenavilla on, kun he tuntuvat huomaavan heti, jos vain ajattelenkin jotain muuta kuin heitä. Voin istua rauhassa heidän kanssaan lattialla ihan hiljaa, jos samalla kokoan leegoukkeleita ja kaikki ovat rauhallisia keskenään, mutta jos vain päähäni ryömii ajatus työmaailmasta, niin heti alkaa kauhea riitely.
Omaa aikaa saa oikeasti vain poistumalla kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olen alusta asti selittänyt lapsille asiallisesti, että joskus äitikin haluaa olla hetken omissa oloissaan. Käyn esim. harrastuksissa hyvällä omallatunnolla - minusta lapset saavat luvan oppia, että kaikilla perheenjäsenillä on oikeus myös omaan aikaan. :)
Alue: Aihe vapaa
hän ollut kotiäitinä, me neljä lasta ja isä paljon töissä (ja muutenkin ei pahemmin käytännön kotitöihin/lastenhoitoon osallistunut).
minä taas yh ja nyt muksut yli kuukauden putkeen mulla kun isänsä reissussa, muuten joka toinen vkonloppu siellä.
Harmittelin, että mulla on tiedossa kuukauden päästä Omaa Aikaa ehkä vuorokauden, jolloin saan päättää ihan itse mitä tahdon tehdä jos mitään. Kun välillä rassaa nämä ruoka -ulkoilu-lepo kaanonit, ja muun ajan "terrorisoi" lapset omiin nimiinsä.
Äitini lohdutti että joo, hänellekin kerran tuli sellanen tilaisuus, mutta me lapset sit oltiin todettu että äitin olo käy liian yksinäiseksi, ja tultu sitten seuraksi. Ja toi kerran per 30 v...
Jaa, pointtina tässä kai on siis se että toi näyttää olevan ihmiskunnan piirre josta ei pääse eroon, täytyy vaan oppia suhtautumaan siihen oikein. eli meille äideille oma rauha ehkä kerran kolmessakymmenessä vuodessa. Ehkä.
Luin jostain että ihminen tarvitsee omaa aikaa vuorokaudessa 1/2 h. Usein sekin vähä tuntuu saavuttamattomalta.