Mikä hemmetin perhepeti?!

Minulle on ihan sama vaikka jossain perheessä nukuttaisiin vessan lattialla kunhan kaikki saavat riittävästi unta.



Meillä on vasta yksi lapsi, mutta hän on ollut vauvasta saakka niin levoton ja äänekäs nukkuja että yhdenkin kanssa tuo perhepeti olisi ihan mahdoton. Hän heiluu ja nauraa ja itkee ja örisee kesken uniensa, en millään pysty nukkumaan tuollaisen vatkaajan kanssa. Jos lapsi on kipeä tai tarvitsee muuten tukea yöllä, niin saatan mennä hänen huoneeseen lattialle nukkumaan mutta silloinkin on pakko olla korvatulpat käytössä että kestää sitä ryskettä.

Sen takia suosittelet samaa muillekin?? Eiköhän me kaikki olla omien pehrheidemme asiantuntijoita ja tehdä kuten on meille parasta. Joten jätä suosittelut.

17 kysyi olenko asiantuntija... no en erikoistunut perhepetiin koulussa, kuten ei varmaan monikaan teistä perhepetiä pitävistä... Mulla vain on useampi muksu ja osa on nukkunut tosiaan perhepedissä. Ja meillä se ollut yli 3vuotiaiden kanssa jo tuskaa opettaa omaan sänkyynsä. 2 vuotiaallakin löytyi enemmän sitä omaa tahtoa kuin näillä parilla vikalla jotka on reilu vuoden ikäsinä nukkuneet omassa sängyssä. Ja nämä nuorimmat on sitten kai vain "vierailleet" perhepedissä, kun yli puolet yöstä on nukkuneet meidän välissä. Lapset on aika erilaisia, luonnollisestikin. Eli jotku oppii helpostikin omaan sänkyyn sitten kun ovat kasvaneet ja ymmärtävät. Meillä se tapahtui just päinvastoin, eli sitten kun olivat isompia niin osattiin laittaa vanhemmatkin koville. Joten siinä mielessä voin sanoa että olen asiantuntija. Kuten kaikki me vanhemmat olemme omien perheidemme suhteen!!!!!!

JEstas ku pitää vääntää... 17, tarkoitin lähinnä että kun muksu nukahtaa siihen väliin ja nostetaan omaan sänkyyn edes vähänksi aikaa, niin siinä jää kahdenkeskistä aikaa ilman että samassa pedissä tuhisee lapsi tai useampi. MEILLE tämä ollut hyvä ratkaisu. Joten perhepetiä voi harrastaa vaikka vain osan yöstä, jos siltä tuntuu. Kukin tavallaan! Ei kai tosta nyt tartte haloota nostaa. Ihme ku pitää alkaa söttimään tai nälvimään oudoksi tms.

Itse olen saanut neuvolassakin selitellä miksen vain nukuta lasta omaan sänkyyn. Ja että kyllä se on vanhemmillekin parempi niin. !!! Joten en koe olevani mitenkään outo äiti tässä tapauksessa. Vaikka vähän päsmäröinkin kun sattuu oleen useemman lapsen kohdalta kokemusta ja erilaisia nukkuma-rituaaleja kokeilleena. Hyviä öitä vain kaikille, oli sitten sängyssä kuinka monta ihmistä tahansa! Pää-asia että uni maistuu ja kaikilla on hyvä olla!

yhtäkään yötä vieressä. Joskus olisin voinut ottaa vauvan viereen mutta miehen takia en voi koska saattaa unissaan huitasta vauvaa.

Meillä ne nukkuu alkuun rattaissa ja sitten häkkisängyssä.

Vuoden iässä, kun olen lopetrellut imetystä niin siirtyy omaan huoneeseen ja sen jälkeen nukkuneet jo läpi yön.

Tämä sopii meille. Sekä vauva että äiti ja koko muukin perhe voi hyvin kun kaikki saavat rauhassa nukkua.

että jos te nukutte lasten kanssa samassa sängyssä, niin miten te livistätte harrastamaan seksiä sinne olkkarin matolle? Eli meneekö lapset teidän sänkyyn nukkumaan ja te tulette vasta myöhemmin nukkumaan vai "nukutteko" lasten vieressä, kunnes he nukahtavat ja vasta sitten siirrytte sinne olkkariin?

Mihinköhän tämä väite mahtaa perustua:

Vasta noin 12-13-vuotias on kypsä muuttamaan yksinään omaan huoneeseen.

Taas tätä av-mammojen mutu-tutkimustietoako?

Tyttö riehuu unissaan niin ettei siinä riitä edes tuo 180 cm leveä sänky. Kipeänä on muutaman yön nukkunut vieressä mutta tosiaan on meilläkin ollu pakko turvautua korvatulppiin. En usko että olisin ikinä tottunut nukkumaan tuollaisessa menossa, herkkäunisesta miehestä puhumattakaan. Kukin tavallaan, meille perhepeti ei ollut edes vaihtoehto äännekkään pikkunukkujan takia.

Meillä on vasta yksi lapsi, mutta hän on ollut vauvasta saakka niin levoton ja äänekäs nukkuja että yhdenkin kanssa tuo perhepeti olisi ihan mahdoton. Hän heiluu ja nauraa ja itkee ja örisee kesken uniensa, en millään pysty nukkumaan tuollaisen vatkaajan kanssa. Jos lapsi on kipeä tai tarvitsee muuten tukea yöllä, niin saatan mennä hänen huoneeseen lattialle nukkumaan mutta silloinkin on pakko olla korvatulpat käytössä että kestää sitä ryskettä.

Meillä lapsi nukkui vauvasta alkaen omassa sängyssä, tosin samassa huoneessa kanssamme. Sitten puolitoistavuotiaana alkoi järkyttävä infektiokierre ja minun nukkumisesta ei olisi tullut yhtään mitään, jos lapsi ei olisi ollut välissämme. Siihempä sitten jumiutui. Toisinaan tosin nukkui omassa sängyssänsä (samassa huoneessa).



Nyt neljävuotiaana ilmoitti sitten että haluaa siirtyä nukkumaan omaan huoneeseensa. Itse sain nukuttua paljon paremmin, kun lapsi oli vieressä/samassa huoneessa. Ei tarvinnut nousta ylös jotta voin tarkistaa, että lapsella kaikki ok. Ylihuolehtivainen "ura"äiti kun olen...

kun kuitenkin yleensä aikuiset nukkuu yhdessä..

no meillä ei ehkä ole perhepetiä, mut jos uni ei omassa sängyssä tule niin kaikki lapset voivat halutessaan tulla äidin viereen.

nukutan lapsen ja nostan hänet omaan sänkyyn nukkumaan jonka jälkeen saamme hetken (kunnes alkaa itseä väsyttämään) omaa aikaa. näin siis saamme oman sängyn käyttöön tai olemme toisaalla. kyllä ne keinot löytää jos haluttaa=))

Meillä kanssa toiminut kolmen lapsen kanssa täysin normaalisti, että ovat omissa sängyissä nukkuneet ja ovat nyt muuten jo isoja ja ihan empaattisia, hellyyyttä osoittavia nuoria. Kukin taplaa tyylillään ja me ainakin nautittiin ja nautitaan oman aviosängyn iloista täysillä. Monesti tosiaan lapset tuli aamulla "hippaloimaan" meidän petiin. Ja en tunne todellakaan mitään syyllisyyttä. Minusta toi perhepeti on vähän kumma... Mutta jokainen taplaa tyylilläään ja suvaitsevaisuutta jälleen kerran. Tämä palsta, kun tuntuu joskus taistelutantereelta, kun mammat tappelee. Yhdistetään voimamme ja ollaan jokainen hyvä, omanlainen, erilainen ja se paras äiti omille lapsille!

Itse en ole koskaan, edes lapsena pelännyt pimeää. Lapsena nukuin olosuhteiden pakosta (=pieni asunto) viisivuotiaaksi vanhempien kanssa samassa huoneessa, tosin omassa sängyssä. Muuton myötä sain oman huoneen, aluksi (pari kk) isä ja äiti istuivat vieressä kunnes nukahdin, sitten olin yksin. Ei pelottanut.



Oma lapsemme nukkui ekat 9 kk samassa huoneessa, omassa sängyssä. Syy omaan sänkyyn oli se, että sekä minä että mies ollaan levottomia nukkujia ja kaivataan tilaa ympärille, huidotaan unissaan jne. 9 kk iässä lapsi alkoi heräillä aina kun me tultiin nukkumaan, käytiin yöllä vessassa jne. ja ei saanut istten unta. Siirryttiin kokeeksi eri huoneeseen nukkumaan ja kas, heräilyt loppuivat. Aluksi oltiin vieressä kunnes nukahtaa, pikkuhiljaa totutettiin nukahtamaan itsekseen. Ei ole vielä koskaan valittanut että pelottaa, ja yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat ku on tullut yöllä meidän viereen (ja silloin on ollut aina oksennustauti).



Kaverin perheellä eka lapsi nukkui omassa sängyssä, vanhempien huoneesa syntymästä lähtien. Toka sitten ei nukahtanut vuoteen ellei joku ollut koko ajan vieressä. Toisen kaverin perheellä taas päinvastoin, esikoinen 4 v ei ole koskaan nukahtanut itsekseen, kakkonen taas kyllä.



Ja mitä ihmisen ryhmässä nukkumiseen tulee, niin usein se on olosuhteiden pakko eikä omaehtoinen valinta. Alkeellisissa oloissa kun ei vaan ole mahdollista hankkia kaikille omia (nukkuma)tiloja - mutta jos mahdollisuus tulee, niin kyllä ne sitten kelpaavat (sukulaisia asunut työn takia kehitysmaissa pitkään ja ovat kertoneet että yksi ensimmäisiä asioita mitä hommataan jos vaurastuu on talo jossa on mahdollisimman monelle asukkaalle oma nukkumasoppi).

Kertokaas te perhepetiläiset, mites sitten niiden päiväunien kanssa? Jos vauvan on niin kamalaa ja traumaattista herätä pimeässä ja yksin, niin onko päiväunet sitten kuitenkin eri asia? Heräähän hän sielläkin yksin, mahdollisesti myös pimeässä?



Vai keskeytättekö kaiken muun ja menette nukkumaan viereen niin kauan kuin on tarvis?



Kiinnostaisi kovasti tietää :)



T: Tuota koko järjestelyä paljon vieroksuva ja outona pitävä, kuitenkin hyvä äiti

Mä en nyt pitäis niin kamalan traumaattisena sitä jos herää yksin. Meillä siis ns perhepeti. Päikkärit nukkuu omassa sängyssä. Joskus ssatan olla samassa huoneessa lukemassa tai katsomassa tv:tä, yleensä en. Lapsi kuulee herättyään (myös unen aikana) tuttuja ääniä ja ilmaisee oman heräämisensä ihanalla äännähtelyllä tai hihkaisulla. Hyvin harvoin herää itkien ja silloinkin on yleensä kyse siitä että on herännyt kesken unien tai säikähtänyt jotakin. Meillä ei päikkäreiden aikaan ole pimeää, korkeintaan hämärää. Samoin eläimet pitää huolen että jatkuvasti kuuluu jotakin ääntä. Näin meillä yleensä. Välillä meilläkin vauva nukkuu yöt yksin omassa sängyssä. Tämä kaikki riippuu ihan päivästä ja omasta ja muiden perheenjäsenien fiiliksistä. Kaikki tyylillään. En todellakaan usko että tähän koko asiaan on vain ja ainostaan yksi oikea ratkaisu. Pääasia että kaikki saavat hyvät unet niin yöllä kuin päivälläkin=)