Miten tukea ihmistä joka tekee kuolemaa?

eli onko kyseessä perheellinen nuori ihminen, lapsi, vanhus jne. kuinka nopeasti on kuolemassa, sairauteen vai mihin? mikä on suhteesi tähän ihmiseen?

kuuntele ja kuuntele, ole läsnä. Älä juokse karkuun, älä katkaise yhteyksiä. Ole käytettävissä.

Mene sinne kuolemaa vartoilevan luokse vaan olemaan läsnä. Puhelet niitä näitä, harmittomia, miellyttäviä, potilasta kiinnostavia lempeitä, ystävällisiä asioita. Puhele mukavia ja nauti viimeisistä yhteisistä hetkistänne.



Hän varmaan itsekin tietää tilanteen ja jos haluaa jotain kysyä niin ottanee sen itse puheeksi. Et ainakaan voi omalla tuskallasi häntä kuormittaa. lienee tilanteessa kuolevalla kestämistä jo sinänsä. Riippuu tietysti henkilöstä, kuinka kypsästi on ehtinyt tilanteensa käsitella.



ajattelisin että läsnäolosi on tärkeä, vaikka olisit ihan hiljaa. ja jos puhua pitää, puhu mukavia, ystävällisiä ja rakentavia asioita. Kerro lohdullisia asioita.

Siinä taustaa.

Elinaika päivissä.



ap

Jos taas vaan joku tuttu, eipä sua siellä tarvita.



Jos siis rakas, niin menet vaan hänen luokse,pidät kädestä kiinni.

Jos päivistä kyse, kuten sanoit, niin eipä taida jaksaa kovin syvällisiä keskusteluja sun kans käydä.



Ole läsnä, itke jos itkettää. kerrot miltä tuntuu.

Vie erikoisherkullista kakkua tuliaisina ja pyydä keittämään kahvit.



Kerro ystävällesi että haluaisit pitää hänet täällä maan päällä mukana elämässäsi vielä pitkään. Ettet ole valmis luopumaan hänestä. Itkekää yhdessä kun itkettää. Niin, ja kuuntele! Se on tärkeintä. Ei se että puhelet säästä tai uutisaiheista yrittäen esittää kuin kaikki olisi ihan hyvin. Ole hänelle se kuunteleva läheinen kun hän ehkä päivittelee ohi mennyttä elämäänsä ja elämän epäoikeudenmukaisuutta.



Itse olin ihan kykenemätön 13-vuotiaana kun kävin kuolevan mummoni luona viimeistä kertaa. Vein hänelle koulussa tekemäni käsityön lahjaksi. En osannut oikein käsitellä tilannettta. Ymmärrän tunteesi ap, kuinka vaikeaa on tukea tai edes ymmärtää kuolevaa. Ei mennyt kauaa kun sain lahjani perinnönjaon kautta takaisin :(

*pyydä keittämään kahvit*



Ohos, jos sanotaan, että pari päivää enää elossa,eivarmaankaan

jaksa ihan kahveja keittää.

Tyyliin: Haluatko kuuntelijaa/keskustelijaa? Onko jotain mitä voin tehdä?

ystäväsi kanssa hänen elämäänsä, kuolevat usein ajattelevat, että niin paljon jäi tekemättä jne. mutta keskitytte keskustelussa siis siihen kuinka PALJON saikin elämässään toteutettua. se yleensä helpottaa, kun saa elämänsä ja ajatuksensa läpikäytyä, on valmistautuneempi kuolemaan. paljon voimia myös sinulle, läheisen kuolema ei ole koskaan helppo asia.

Te muutkin vastanneet olette antaneet hyvin tukea.

Tuntuu vain niin hirveältä, ettei voi tehdä mitään toisen elinpäivien lisäämiseksi.

Kun voisi edes jotenkin auttaa kohtaamaan kuoleman helpommin, onnellisemmin.



ap

äläkä tosiaan puhu niitä näitä, säästä jne. sehän tuntuisi kuin sivuuttaisi toisen. kun on vähän aikaa jäljellä, on asioita hyvä käydä lävitse, ei ohittaa.

Itsellänikin läheinen (nuorehko nainen myös hän), joka tekee kuolemaa. Olen vieraillut hänen luonaan kotona ja sairaalassa. Ollaan juteltu, mitä potilas jaksaa (ihan arkisiakin asioita), itketty ja naurettu yhdessä. Jo se lohduttaa itseäni, että saan olla hänen kanssaan. Tilanne on erittäin raskas kaikille, mutta kuolevalle eniten, joten hänen toiveiden mukaan on mentävä. Ei välttämättä tarvi "keksiä" mitään sanottavaa, se riittää, että on läsnä ja kuuntelee. Tämä läheiseni on sanonut, että pahimmalta tuntuu, jos ihmiset eivät ota ollenkaan yhteyttä. Jo se, että kysyy vointia, on muistamista ja usein tärkeää kuolevalle. Voimia sinulle!

Kerää jo kotona "listaa" hauskista, mukavista ja riehakkaista yhteisistä hetkistä, joita olette yhdessä kokeneet. Muistelkaa niitä. Se auttaa sairasta hetkeksi unohtamaan tämän hetken ja synkkyyden.



Ja kysy onko jotain, mitä toivoisi sinun tekevän. Jos hänellä on lapsia, niin sopisitteko että viet nämä lapset joka vuosi elokuviin, teatteriin, lintsille tai jotain. Näin tämä ystäväsi tietää, että lapsilla on kivoja hetkiä tiedossa, ja hän saa tietää mitä lapsilla on odotettavissa, se lohduttaa.



Paljon voimia. Minua pelottaa, kun ystävälläni on krooninen syöpä. Elinajanennuste oli alussa viikkoja, kuukausia, nyt en tiedä miten kauan niitä on odotettavissa. Kunto on ainakin oikein hyvä, ja hän odottelee kesää.

voit mennä mässöherkkujen ja leffan kanssa kylään, saa ihan muuta ajateltavaa.

tai sitten vain kuunnella.

Muistamalla olla rehellinen tunteissasi, oikeasti läsnä jne. Jollekin hirtehinen huumori saattaa olla helpotus, toiselle yhdessä itkeminen, joku tahtoo vain pitää kädestä.



Nämä kylläkin mutua, voin kuvitella että olosi on voimaton ja paljon voimia.

arkisissa askareissa jos hän on kotona. Älä aseta häntä tilanteeseen, jossa hän joutuu lohduttamaan sinua. Älä kauhistele tai päivittele, sitä voit tehdä kun et ole hänen kanssaan.

JOs hän haluaa niin puhu hänen kanssaan kuoleman jälkeisestä elämästä. JOs hän uskoo joutuvansa helvettiin niin hanki hänelle apua, ennenkuin hän kuolee... sitten se on liian myöhäistä.



Jokaisella ihmisellä pitäisi olla kuollessaan varmuus siitä, että Jumalan armo kantaa virran yli.

Kun on synnit anteeksi ja puhdas omatunto niin silloin on hyvä lähteä. Haikea mutta silti hyvä.

ni harvemmin jaksaa yhtään mitään, edes katsoa filmejä, puhumisesta puhumattakaan. Älä tuppaudu. Välttämättä tämä ei ole enää paras hetki käydä muistelemassa mitään. Toisesta voi pitää kiinni, silittää tukkaa ja olla ihan hiljaakin, vaikka sitten nukkuisikin, voi olla lähellä, ja läsnä.

Ihmiset on niin erilaisia. Kun en häntä tunne, en osaa tarkoin sanoa.

Toiset haluavat puhua sairaudesta, käydä sitä läpi monelta kantilta. Haluavat puhua miten läheiset selviää (jos lapsia jne.).

Sitten on ihmisiä, jotka haluavat puhua melkein mistä tahansa muusta, kuin kuolemasta ja sairaudesta. He haluavat pysyä kiinni tässä päivässä ja jutella ihan kuin ennenkin.

Toiset vain haluavat, että joku on siinä lähellä, silittelee vaikka kättä.



Jos on epävarma mistä puhua, niin kysy vaan suoraan, että mistä haluaisit jutella.