Väitöskirjan kielioppivirheet ja "huono kieli" - meneekö läpi?

sinä kielivirheitten kuningatar

On ihan turhaa rinnastaa äidinkielen hallintaa matematiikan/maantiedon/kemian tms. hallintaan. Eihän meistä jokaisen ole tarkoitus työkseen kirjoittaa, mutta on se säälittävää, jos ei kykene ilmaisemaan itseään oikein ja ymmärrettävästi omalla äidinkielellään. Ja jos äidinkieltään ei hallitse kunnolla (= ymmärrä lukemaansa ja osaa kirjoittaa kieliopillisesti oikein, ymmärrettävästi), niin kylläpä sitä on aika paha opiskella mitään muutakaan. Matemaattiset alat nyt ovat "vähän oma lukunsa", mutta hankalapa sitä on vaikka maantietoa tai historiaa opiskella jos ei äidinkieli suju!

On suuri ero siinä, onko lukenut kieltä useita vuosia esim. yliopistolla vai ponnistaako yläasteen tai lukion kieliopintojen pohjalta. Melkein kenen tahansa "normaali" ihmisen tekstistä löytää kyllä kielioppivirheitä oikolukiessa. Ihan jokaisen ei ole tarpeen tietää tarkkoja kielioppisääntöjä, perusosaaminen riittää.

Sen lisäksi esim. lukihäiriö vaikeuttaa sekä lukemista että tekstin tuottamista. Olematta silti "säälittävää". Opiskellakin voi vuosikausia vallan menestyksekkäästi vaikkei tietäisikään tarkalleen, miten asiakkaitten/asiakkaiden taivutetaan.

Peruskielioppisäännöt on tosiaan hyvä osata. Mutta esim. yhdyssanojen kanssa saa joko pelata päivittäin tai olla todella kiinnostunut, että säännöt niiden osalta pysyvät tiukasti hanskassa.

Olen edelleen, ja tulen vastaisuudessakin olemaan, sitä mieltä, että teknisen alan ihmisen ei tarvitse kyetä tuottamaan täydellistä suomea. Ei kemistin, eikä kenenkään muunkaan, joka ei työkseen oikolue tai tuota tekstiä. Harva lukiopohjalta saa tuotettua täydellistä tekstiä, vaan se tosiaan vaatii kyllä ihan opintoja lisäksi. Ja jos on itse opiskellut yliopistolla vuosikaudet suomea, on kivan helppo olla ylimielinen ja tuhahdella, kuinka "säälittävää" on jos ei kykene ilmaiseeman itseään oikein. Se kun sattuu olemaan omaa erikoisalaa, niin kas: kyllä muidenkin pitää se hallita.

Kamoon: riittää että saa itsensä ymmärretyksi. Minäkin saan värähdyksi, jos esim. sanomalehdessä on räikeitä kielioppivirheitä. Mutta en huvitu, jos saan käsiini teknisen tekstin, jossa ei kieli ole ihan täysin soljuvaa

t. Väitöskirjoja ja dippatöitäkin (ei kylläkään suomeksi) oikolukenut, työkseen tekstiä tuottava täti

Seitarkastus pitäisi olla myös karonkassa, ettei kukaan ota ylimääräistä palaa.





[



Kokonaan huonolla kielellä kirjoitettu työ ei saa kovin hyvää arvosanaa mutta jos se on päässyt seitarkastuksen läpi niin kyllä se hyväksytään.

jos jonkun muun teksti vilisee sisällöllisiä virheitä, teksti ei etene johdonmukaisesti vaan junnaa ja tietyt asiat jäävät perustelematta tai jos lauseiden merkityssisällöstä ei ymmärrä, mitä nillä halutaan sanoa.



Väitöskirjan aihepiiri kuuluu omaan erikoisosaamisalaani, joten pystynen kyllä havaitsemaan sisällölliset epäkohdat ja epäjohdonmukaisuudet. Ehkäpä myös ainakin osan kielioppivirheistä, vaikka en nyt tuota tt/d asiaa tiennytkään. Sen verran olen väitöskirjoja kuitenkin alaltani lukenut, että voin sanoa, että tuo oli kyllä kököin esitys ikinä. Sisällössä oli paljon hyvääkin, mutta luulisi, että joku olisi puuttunut vähintäänkin kieliasuun. Väitöskirjan luettavuus kärsi niin monesta seikasta.





ap

ihmettelen, miten väitöskirjasta on tehty julkaisu, josta on otettu laajahko painos ja kuitenkin kieliasu on mitä on. Pienillä korjauksilla olisi jo saatu teksti parempaan kuosiin.

[iOlen edelleen, ja tulen vastaisuudessakin olemaan, sitä mieltä, että teknisen alan ihmisen ei tarvitse kyetä tuottamaan täydellistä suomea. Ei kemistin, eikä kenenkään muunkaan, joka ei työkseen oikolue tai tuota tekstiä. Harva lukiopohjalta saa tuotettua täydellistä tekstiä, vaan se tosiaan vaatii kyllä ihan opintoja lisäksi.

[/quote]

Väitöskirja tai vastaava on kuitenkin sen tasoinen dokumentti, että tekstin voi odottaa olevan jokseenkin virheetöntä äidinkieltä. Se kun ei ole mikään lukiossa raapaistu ryhmätyö vaan korkein opinnäyte. Myös kirjoittaja voi tässä langeta ylimielisyyteen - "kyllä kai mä niinq suomee osaan, mähän asun täällä ja hei, ketä siis oikeesti kiinnostaa joku suomenkieli" - mutta kielivirheet voivat oikeasti haitata sisällön ymmärtämistä tai vääristää viestiä. Jos itsellä kielenkäyttö ei ole oikein hanskassa, teksti kannattaisi nöyrästi tarkastuttaa sellaisella, joka osaa.

Kyllä se minusta nakertaa väikkäriltä pohjaa jos kieli ei ole kunnossa. Ja tottakai on eri asia tuottaa tieteellistä tekstiä ei-äidinkielellään. Kyllähän ei-äidinkielellä tehdyt virheet anteeksi annetaan, mutta jos kirjoittaa korkeatasoista tieteellistä tekstiä äidinkielellään, niin kyllä sen pitäisi olla kieliopillisesti moitteetonta. Tottakai itse kullekin tapahtuu pilkku- ym. pieniä kömmähdyksiä, mutta kielen tulee olla sujuvaa ja ymmärrettävää. Satunnainen pieni virhe on inhimillistä, mutta kielioppimokien laaja kirjo syö uskottavuutta. Jää miettimään, että ovatko kaikki muutkaan palikat järjestyksessä, jos ei äidinkieltään hallitse.

olen ollut siinä uskossa, että sekä suomenkieli että suomen kieli ovat oikein. Vai pitäisikö erikseen kirjoitettaessa olla Suomen kieli? Kai suomenkielinen sentään on yhdyssana?

Aina oppii uutta. Kiitos, "varsinaisen kielipoliisin" opastaja :-)

myös siitä, ettei lapsena, nuorena eikä aikuisenkaan ole paljon kiinnostanut lukea laadukasta kaunokirjallisuutta eikä myöskään mitään muitakaan tekstejä. Kyllä niistä nyt luulisi jonkin verran kielioppia tarttuvan pääkoppaan.

kuten englannin kieli, ruotsin kieli.



suomenkielinen, ruotsinkielinen yhteen ja pienellä



Suomi (maana isolla), suomi (kieli pienellä)



Jossain tapauksissa myös Suomen kieli (silloin hieman eri painotus)



Suomen kieli ja kulttuuri