Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa appivanhemmat, jotka jatkuvasti ostelevat kaikkea lapsillemme.
30.04.2008 |
Joka ikinen kerta kun käyvät kylässä (2-3 kertaa kuussa) tuovat karkkia, leluja, vaatteita jne. Lasten synttäreillä kaikki lapset saavat lahjan. Jos olen ehtinyt jo ostamaan lapsille jotain, minkä he ovat omassa mielessään suunnitelleet ostavansa, niin he loukkaantuvat, kun en ollut heiltä kysynyt. Jos sanon, ettei lapsemme tarvitse toista polkupyörä ja kypärää, niin suuttuvat, kun eivät saa ostaa lapsellillemme MITÄÄN! Ihnottavaa lahjontaa, ja lapsemme ei edes juuri pidä heistä (ainakaan niin paljon kuin toisista isovanhemmista, jotka harvoin mitään ostavat lapsillemme). He eivät leiki lasten kanssa koskaan, mutta tavaraa kyllä ostavat. Tää on varmaan taas turhaa valittamista. Mut kyllä ahdistaa kun appiukko on heti sisään tultuaan työntämässä karkkia lapsien suuhun ja ihmettelee, kun eivät syö koko pussia kerralla, tyyliin " on kumma kun ei karkki kelpaa" . Olen kyllä maininnut, etteivät juuri makeasta pidä ja on ne karkkipäivätkin... Ei vaan auta.
Kommentit (8)
Kaikkia ei kiinnosta haalia tavaraa ympärilleen, tuli se sitten lahjana tai ei. Ne roinat pitää aina säilöä jonnekin, koska mikään ei ole kamalampaa kuin lastenhuone joka on lattiasta kattoon täynnä leluja ja muuta kamaa. Puhumattakaan siitä, miten vittumaisia lapsia kasvaa niistä, jotka saavat kaiken haluamansa ja leveilevät kavereilleen uusimmilla leluillaan. Kyllä mullakin menisi hermo, jos joku muu tunkisi mun kotiini jatkuvalla syötöllä turhaa roinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kyseiset isovanhemmat eivät koskaan soittele lapsillemme tai meille että mitä meille kuuluu..kylässä käydään kaksi kertaa vuodessa...ja silloin ku nähdään yritetään lapsiamme lahjoa juuri kaiken maailman krääsällä jota on sitte kaikki paikat täynnä (siis ei laatu vaan se määrä- tyyliin) eli meillä mitä ilmeisemmin yrittävät täten paikata huonoa omaatuntoaan?
lapset ovat huomanneet tämän...eivät koskaan kysele heidän perään...mutta kun he meille tulevat niin osaavat he heille vaatimuksiaan antaa eli heille sitten kerrotaan mitä he nyt haluaisivat ja hehän kyllä ostaavat...ei paljo auta lapsille sanoa ettei heiltä saa ruinata mitään, ku nämä niin kauan lapsilta tietoa sitte tinkaavat että viimein sanovat että toi ois aika kiva..
Toiset isovanhemmat eivät juuri koskaan osta heille mitään, synttärilahjatki ovat enemmän hyötylahjoja kuten kengät, takki tms.. mutta he soittavat vähintään kerran viikossa ja juttelevat heille mitä kaikkea on tehty...he välittävät...ja tämän lapset kyllä tuntevat...mummosta ku puhutaan niin se on juuri tämä mummo...
Lähinnä kyllä käyttövaatetta ym hyödyllistä, mutta minusta silti lasten ei pitäisi jatkuvasti saada jotain! En pidä siitä, ettei lapsi opi arvostamaan mitään kun kaikki tulee helposti.
Meilläin lapset tykkäävät paljon enemmän minun vanhemmistani. He ostelevat joskus jotain mitä tarvitaan, mutta panostavat siihen yhteiseen tekemiseen. Appivanhemmat valittavat kun lapset eivät niin hyvin viihdy heidän seurassaan ja se on todella ärsyttävää!!!
tollaselle stopin heti.
Muuten laadukkaita lahjoja vastaan mulla kyllä ei olisi mitään. Haalarit, pyörät yms... otettaisiin ilomielin vastaan tai ei tietenkään, jos sellaiset löytyy, mutta muuten...
meillä ei isovanhemmat osta mitään, tai jos ostavat niin yleensä jotain pientä. olisit onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jankuttavat, että ota vielä toinenkin suklaapatukka ja kyllähän sä vielä kolmannen lakupötkön otat, totta kai. Ei se haittaa jos lapset sitten oksentavat illan. Itkevälle lapselle tungetaan namia suuhun ja uutta perään ennen kuin edellinen on nielty.
Oon yrittäny sanoa, hienovaraisemmin ja vähemmän nätisti, mutta kaaliin ei mene.
Ja kyllä, mun vanhemmat on parempia isovanhempia, sillä he leikkivät meidän lasten kanssa, toisin kuin miehen vanhemmat. Meillä vieraillessaan istuvat vain sohvalla ja tyrkyttävät karkkia.
Mun vanhemmat kasvatti mut arvostamaan elämässä vähän henkisempiä asioita kuin turhia leluja ja makeisia. Ehkä siksi on vaikeaa suhtautua tuohon jatkuvaanlahjomiseen.
Eniten tässä kysrii se, että lapset oppivat haalimaan tavaraa ympärilleen ja vaatimaa lisää.
mutta kyllä omasta lapsuudesta on hyviä muistoja juuri siitä, että käytiin ukin kanssa uimahallissa tai leikkipuistossa tai sorsia syöttämässä jne, vaikka häneltäkin kaikenlaisia lahjoja ja tuliaisia (matkaili paljon ulkomailla) saatiin. Ja myös karkkia, mutta kyllä ne tärkeämmät muistot on siinä yhdessä tekemisessä.
Meidänkin lapsillamme on kolmet isovanhemmat, ja ne ovat lasten suosikkeja joilla ei ole juurikaan leluja, mutta puuhaavat lasten kanssa kaikkea arkista.