Tekisinkö itsestäni idiootin kotiäitiluuserin, jos...

ja sitten jatkat juttelua, etkä lähde heti omaan suuntaasi. kerro vaikka että olis mukava saada joskus aikuista juttuseuraa leikkikentälle. Älä kuitenkaan ihan ekana numeroa pyydä tai sano, että olis mukava tutustua paremmin.

Se toinen äiti voi muuten miettiä just samaa. :) Kysäse ens kerralla ku törmäätte että nähtäiskö vaikka leikkipuistossa joku päivä... Rohkeesti vaan, ei oo yhtään luuserimaista! :)

se tuntuu kiusalliselta. mutta kysy ihmeessä ihan kainostelematta että tapaisitteko puistossa tai "tuutteko meille leikkimään?" tms. kyllä ne small talkit jää pois aika pian kun vaan alatte juttelemaan.

Jos on nuorempi kuin sun lapses niin sanot, että mulla on muuten muutama ylijäänyt vaate, haluisiks sä ne? Mä voisin tuoda. Ootko sä tossa puistossa mihin aikaan niin me tullaan poikkeemaan? Tai jotain sinne päin.

Tai jos se on vanhempi niin sanot vaikka, että mun kummin kaiman veli tai jotain antoi mulle lastenvaatteita mutta mulla on niin kamalasti niitä, että mä voisin vaikka antaa sulle.

Ja sitten se tietty inttää, että ei tarvi mutta et ole kuulevinaskaan ja sovitte vain millon ja missä voit ne vaatteet antaa ja sitten kun tapaatte niin juttelette taas jotain vaan mukavia.

Etsit sitten vain jostakin muutamia kivoja ja siitejä lasten vaatteita ja viet sille.

Kyllä se siitä :)

Äläkä kysy rupeetko mun kaveriksi vaan juttelet ensin ne smalltalkit ja sitten vähän syvällisemmin niin kuin muutkin ehdottivat.

voit ihan hyvin sanoa esim että kun näköjään tässä aina samoihin aikoihin ollaan liikenteessä, niin kierrettäiskö yhdessä joku lenkki tmv et mentäskö puistoon. tai ihan pyytää kotiin kahvillekin. varmasti toinen ilahtuu:)

Näin meillä ja selvitty on jo monesta muutosta kun näin on löytynyt lapsille leikkiseuraa ja äidille kans seuraa.

Nähtävästi minä olen sitten supersosiaalinen, kun en tunne minkäänlaista kynnystä jutella ventovieraalle...Ehkä se johtuu työstäni, juttelen mukavia ventovieraille päivät pitkät ;-)

menisin kysymään eräältä toiselta kotiäidiltä, voitaisko tutustua paremmin?

Törmäillään viikottain vaunuillessamme eri suuntiin, ja jutellaan muutama sana lapsista ja muusta, ihan hyvänpäivän tuttuja ollaan. Tuo ihminen kuitenkin vaikuttaa niin "minun oloiselta", että tekisi mieli tutustua paremmin ja jättää nämä small talkit välistä, ja puhua oikeista asioista.

Sen tiedän tuosta äidistä, ettei ole vissiin sen sosiaalisempi (ja tosiaan olen aika arka uusissa ihmissuhteissa), kuin minäkään, ja mitään muuta en tiedäkään (perheestä tai muusta).

Vaikutanko epätoivoiselta jos kysyn, voinko joskus vaikka soittaa tai tavattaisko lasten kanssa vaikka puistossa?

jos se on itselle helppoa. Ihmiset ovat erilaisia ja toiset tutustuvat uusiin ihmisiin helposti, toisille se on työläämpää. Tsemppiä ap:lle - pyydät vain rohkeasti vaikka puistoon yms. niin siitä se lähtee.