Mikä ihme mättää tässä suomalaisten kommunikoinnissa ?

Ihan viime päivinä sattunut useampi tapahtuma joka saa minut ihmettelemään että onko se todellakin NIIN vaikeaa saada sieltä suustä jotain järkevää ulos.

Ollaan mm. oltu pulkkamäessä ja jos 3v:ni sanoo jollekin aikuiselle tai lapselle jotain niin reaktio on aina se että käännetään selkä??? Ihan outoa!



Yritä tässä nyt sitten kertoa lapselle että on kohteliasta vastata puhutteluun kun koko ajan saa ympäristöstä vaan selänkääntöä tai onttoa tuijotusta. Muutaman kerran päässyt suusta sammakoita kun lapsikin on ihmetellyt:"Miksi tuo ei sano mitään?" Mitä siihen sitten pitäisi vastata? Ei varmaan osaa puhua? On epäkohtelias? HÄH?

mutta todellakin minusta tämä on ihan ihmeellistä ja stadissahan tässä itekin asutaan.

ap

miettinyt itsekin, työn puitteissa tosin.



Olen hotellin vastaanottossa töissä, ja todellakin tekisi joskus mainita aikuiselle ihmiselle, että tuntemattomallekin ihmiselle voi olla kohtelias.

Harva se päivä tiskille tulee ihminen, nainen tai mies. Siis oikeasti tulee vaan seisomaan siihen tiskille; ei tervehdystä, nimeä tai mitään. Vaikka kuinka tervehdit niin et saa mitään vastausta. Sitten kun satut kysymään, että olikohan teillä varausta (ystävällisesti toki), niin katsotaan niinkuin lehmä uutta veräjää, että mihin hittoon sinä minun nimeä tarvit..

Huoh. Onneksi löytyy vielä kohteliaitakin ihmisiä, surullisen harvassa vaan..

- toimii!



t. Karjalainen

Arvatkaapa mitä reaktioita saan kun olen sen verran ulospäin suuntautunut että saatan kaupassa tai hississä sanoa jotain ihan tuntemattomalle ihmiselle. Jotkut näyttävät ihan häkeltyvän :) Suomessa on valitettavan paljon niitä joilta on käytöstavat täysin kadoksissa niin ettei edes kiitos tai hei uskalleta ainakaan ääneen sanoa.



Älä ap huoli. Lapsesi ottaa sinusta mallia joten eiköhän hänestä kasva ihan keskiverto suomalaista puheliaampi ja kohteliaampi aikuinen.

Tosi tympeältä tuntuu kun noin yksi neljästä esim. vastaa lapsen tervehdykseen. Onko se niin älyttömän vaikeaa?

se on sita syvallista suomalaista kommunnikointia, ei mitaan tekopyhaa pinnallista small talkia ja kohteliaisuus-sanoja?

vierustoveria pyytää ystävällisesti nousemaan pois edestä eikä ryysätä siitä päältä tuppisuuna...

Ulkomailla asuvana sen huomaa viela pahemmin kun kotosuomeen tulee kaymaan... Huh huh. Eikos siella vanhemmat kasvata lapsiaan, kun nama lapset eivat aikuisenakaan osaa kommunikoida/omaavat torkeat kaytostavat??!!

että siinä on/oli taas huonokäytöksinen lapsi/aikuinen ja KOVALLA ÄÄNELLÄ. Hymyillään kun tavataan!



Tosi nastaa tulee huutaa pulkkamäen laelta että:" Älä suotta niille mitään puhu ei ne vastaa kumminkaan kun ovat niin huonosti käyttäytyviä!"



ap

t. karjalainen:)

t.stadilainen

Onhan se sentään hyvä että tunnistavat huonot puolensa;D

Olet harvinaisen oikeassa ap, tosin samanlaista porukkaa on maailma täynnä, ei vain Suomessa. Ehkä erona se, että siinä missä etelän kansalaiset huonolla hetkellä sanovat jotain ilkeää, pohjolassa ei sanota mitään.



Mutu-rajan olen vetänyt Pohjois-Ranskan kohdalle:-)).



Itse jatkan juttua, vaikkei toinen mitään sanoisikaan. Varsinkin jos lapsi on mukana, on se tosi helppoa.



Vähän aikaa sitten vein auton aamupimeällä huoltoon. Jääkylmässä hallissa oli vastassa kiukkua puhiseva ukko, joka laitteli valoja päälle. Sanoin kohteliaasti huomenta. Ei vastausta. Jatkoin vain että "no ei sitten huomenta" ja jätin auton avaimet pöydälle....hahaha.



Ainakin minun on helpompi suhtautua puhumattomiin törppöihin kuin kiukkuisesti vastaan sanoviin tolloihin. Tuppisuista tulee monologieni uhreja hahaha ;-D

on tosi hymyileväinen. Joskus ikäväkseni huomaan, että hän on ihan ihmeissään ja hymykin rupeaa hyytymään, kun ihmiset ei kertakaikkiaan tahdo vastata hymyyn. Joskus on ihania vanhempia naishenkilöitä, jotka juttelee sekä mulle että lapsukaiselle.

Tänään tuli hyvä mieli, kun kuntosalin vastaanotossa oli pirteä nuori nainen, joka iloisena rupesi juttelemaan aamuvarhaisella. Mietin jälkeenpäin, että onko tuollainen käytös tosiaan niin harvinaista, että se jää erityisesti mieleen.

Olen ujo tuppisuu, en enää näin vanhana osaa muuttua :(

Sori.

Sitten jos on kyse jostakin "selkeästä tilanteesta", esim. joku pyytää apua tai minun pitäisi jäädä pois bussista, kirjautua sisään hotelliin tms. osaan kyllä olla ystävällinen ja kohtelias.

Mutta jos joku 3-vuotias tulee selittämään asioitaan, saatan just vain hieman hymyillä vaivaantuneena ja toivoa, että hän poistuisi.

Saa haukkua. (Tai tarjota vinkkejä!)

Oikeista asioista voin jutella.

Mullakin on 3v joka juttelee muille hississä, leikkipuistossa jne. Ymmärrän, jos lapsettomalta ei oikein irtoa lapsentasoista juttua (NO voisi edes HEI sanoa!) mutta kun ne oman lapsensa kanssa ulkoilevatkin kääntävät selkänsä, eivätkä esim. puistoon tullessaan tervehdi/vastaa tervehdykseen. Olen tätä ihmetellyt ja samaa ihmettelevälle lapsellenikin sanonut, ettei noille ihmisille ole opetettu käytöstapoja. No nyt 3v jo sanookin kirkkaalla äänellään, että:"Ei tollekaan ole opetettu käytöstapoja!" (Hä-hää!)





Taitaa olla suomalainen piirre, ettei moikata tuntemattomia, kun "Enhän mä sitä tunne, miksi se moikkas?!?" Ruotsissa moikataan tuntemattomiakin, esim. isolla työpaikalla tulee käytävää pitkin joku vastaan, niin TAKUULLA ruotsalainen tervehtii, suomalainen taas tuijottaa ohi käytävän kaukaisuuteen eikä katso vastaantulijaa edes silmiin.

etten joskus keksi oikein mitään sanottavaa. Se on noloa ja jälkeenpäin harmittaa, että miksi en tajunnut niin ja niin sanoa...

Toki kerron tiskillä asiani, kiitän, vastaan tervehdykseen jne. mutta jos esimerkiksi puistossa joku lapsi tai äiti sanoo jotain, en välttämättä keksi mitään järkevää vastattavaa; sanon 'niin, kyllä' tai jotain vastaavaa ja hymyilen ja aivot raksuttaa, että mitä ihmeessä osaisin jatkaa juttua...

ihan vaan vaikka olla "kiinnostunut" lapsen tilityksestä tyyliin: "Niinkö!?" Tai edes siihen tervehdykseen vastaa. Kyllä se laps yleensä hoitaa jutun. Muuten voi hölistä säästä/lapsesta/lasten iästä, nimistä jne. perusjutuista. Helppoa kuin heinän teko. Ei siihen aina tarvi viinaa, että jotakin juttua saa ulos päässä olevasta reiästä.