Miten kestät sen jos tiedät että tietyt ihmiset puhuvat sinusta selkäsi takana negatiiviseen sävyyn?
Ja sitten taas kohdatessa ovat niin ystävällistä ja mukavaa, että.
Kommentit (12)
että isken kyllä sopivassa tilanteessa takaisin - oli se sitten järkevää tai ei.
niin minustakin ihan varmasti. Jos ei ihan törkeitä tai perättömiä puhuta, en välitä. Jos jonkun mielestä olen ääliö, se on hänen mielipiteensä.. Tiedän, että minusta puhutaan selän takana sekä hyvää että pahaa.
ja sisällötön elämä, tarviihan se riemu jostain repiä!
Paskan puhumisella saa mukavasti loistetta omaan elämään!
kun kyseessä ovat ns lähisukulaiset :( Puivat meidän perheemme asioita ja kehtaavat jopa meidän kuullen puhua alentavaan sävyyn. Olen huomannut ettei minua arvosteta, minusta voi puhua mitä vain. Tosin, puhuvat kyllä muistakin, mutta itseäni nykyään vain ahdistaa heidän seurassaan :´(
ap
valitettavasti sukuaan ei voi valita.
Yritä ajatella että ne sukulaiset yrittää vaan pönkittää sitä omaa pahaa oloaan sillä toisen eli tässä tapauksessa sun mollaamisella.
mutta sitten ajattelen ettei kaikkia tarvitse miellyttää.
katsos kun Yh:na kaikki negatiivisuudet tuntuvat kuuluvan automaattisesti minuun, ja kaikki muutkin naurettavat alkoholismi-miestenmetsästäjä-sukupuolitautilevittäjä-liitonrikkoja-huonoäiti-sosiaalitapaus-stereotypiat.
Täällä savon sydämessä pikkukylällä nuo määreet juorutaan selän takana automaattisesti elintavoistasi huolimatta ja teoistasi/totuudesta riippumatta, jos vain olet YH-äiti. Siihen on jo tottunut, valitettavasti.
vaan olen hyvin vetäytyvä ja vähäsanainen. Sekä loukkaantunut.
päin naamaa ja selän takana myös. samoin puhun myös positiivisia asioita. eikö kaikki tee niin?
aivan varma olen myös, et minusta puhutaan vähemmän imartelevasti. kuin myös positiivisesti.
että kyllä kaikista puhutaan sekä hyvää että huonoa. Vaikeahan sitä on kaikkia miellyttää ja miks ees tarttis...?! Ellei sitte ala perseen nuolijaks.
Tuo 14:sta puhui kuin mun omalla suulla. Kyllä sellasessa seurassa suu suppeutuu ja on kuin seipään niellyt jossa tietää olevan sellasta "negatiivisuutta". Toisten ihmisten kanssa on sitten kuin eri ihminen kun ei tartte koko ajan olla varautunut ja voi puhua mitä sylki suuhun tuo.
Tosi paha mieli tulee joka kerta. Etenkin kun itse en ole heille mitään pahaa tehnyt enkä sanonut. Päinvastoin.
En ymmärrä.
ap