Kaksoset lapsen ystävinä. =0)

Ei oma kohtaista kokemusta muuta kuin sisaruksista, joilla synttärit niin lähekkäin, että vietetään aina yhdellä kertaa. Ja yhteinen lahja on heille tosi ok, olen jutellut asiasta heidän aitinsä kanssa. Tietenkään en veisi yhteiseksi lahjaksi vaikkapa yhtä pikkuautoa tms. Mutta joku vähän isompi juttu, vaikka kiva ulkopeli, jota voivat yhdessä pelata, riittää oikein hyvin yhteiseksi lahjaksi. Itseäni ainakin lähinnä ärsyttää, kun romua kertyy niin paljon, joten yhdellekin lapselle riittäisi, jos joka toinen vieras toisi lahjan.

olleet erilaiset.

ja tosiaan välillä hävettää kun en tunnistanut aina heti kumpi on kumpi ja piti painaa vatteet mieleen (heillä aina erilaiset) ja nykyään heilläkin aina toisella ihan lyhyt tukka malli ja toisella pidempi malli.

Ehdottomasti omat lahjat kun eivät edes omia juhlia saa :-) ja muutekin aina pakettina käsitellään

kaveri teki heille omat kakutkin, jotta kummallkin oli kynttilät joita puhaltaa.

Minä en tunnista edes veljeni identtisiä poikia toisistaan, eikä kyllä isovanhemmatkaan tunnista. Onneksi ovat vielä niin pieniä, että eivät tahallaan huijaa vaan kertovat itse kumpi on kumpi.

Tytöllä on identtiset kaksoset ystävinä ja en todellakaanerota heitä, tosin aika tottuneesti korjaavat, jos väärällä nimellä kutsun. Ovat siis usein käymässä yksinään ilman toista. Ei mitään kovin noloja tilanteita. Kaksoset eivät sitä varmaankaan koe kiusalliseksi tai noloksi, jos kutsuu väärällä nimellä, koska se on heille varmaan aika yleistä.



Itse olen myös kaksonen, mutta emme identtisiä. Toki meitäkin on etenkin pienempänä sekoitettu ja joskus sen oikeasn nimens jaksoi korjata, mutta en loukkaantunut tai pitänyt ihmistä tyhmänä vaikka väärällä nimellä kutsuikin.



Mutta muistaakseni meille tuli molemmille omat lahjat vaikka veimmekin yhdessä yhteisen lahjan =).

Tietysti joku peli tms. voi mennä ihan hyvinkin yhteisenä lahjana, mutta jos vie vaikka kyniä ja kumeja, niin silloin niistä tulee taatusti riittaa jos ne pitää yrittää jakaa tai vuorotella...



Me olimme pieniä 70-80-luvulla ja silloin tosin tuon tavaran määrä oli huomattavasti pienempi kuin nykylapsilla.



Sen tosin muistan, että jotkut sukulaiset ostivat vatteita aina yhdet kapaleet ja ajattelivat meidän käyttävän niitä yhteisesti. No joitain pystyttiinkin käyttämään, vaikka olinkin n. 10 cm pidempi ja paljon laihempi. Mutta kyllä muistan sen painin ja riidan kun keskusteltiin siitä, että kumpi pitää ensin.

ja lapsuutta muistellessa tulee aina se mieleen, että kohdeltiin kuin yhtä kappaletta, nimenomaan vieraat . Oma perhe kyllä meidät eritteli. Tulihan sitä erilaistakin kohtelua, kun oltiin eri luonteisia eikä identtisiä. Mutta se samanlaisiin vaatteisiin pukeminen kyllä ärsytti ja aina vieraat kyseli mitäs pikkutytöille kuuluu, ei edes nimiä mainittu. Vasta vanhempana aloimme saada ihan omia ystäviä, pienempänä oli niita yhteisiä kavereita. Aikuisina ollaan aivan erilaisia ja ihan erilaisia kavereitakin molemmillan on.

Paras lahja olisi molemmille omat lahjat. Vain joku yhteistä tekemistä vaativa juttu voisi sopia yhteiseksi. Sitä sekoittamista ei tarvi hävetä, kyllä lapsikin sen ymmärtää että on inhimillistä. Kamalinta olisi, jos ei paras kaveri tai oma perhe erottaisi.