Mies ei halua toista lasta =(
Esikoisemme 0n 2-v. Minulla on ollut vauvakuume oikeastaan koko esikoisen syntymän ajan. Haluaisin epätoivoisesti lapselleni sisaruksen leikkitoveriksi ja tueksi elämän varrelle. Olen kuitenkin ihan yksin tämän asian kanssa, mieheni ei nimittäin halua vielä toista lasta.
Olen aina haaveillut, että saisin kaksi lasta pienellä ikäerolla, ikäänkuin kerralla, että saisi sitten lasten hieman kasvettua keskittyä työntekoon eikä tarvitsisi ajatella kokoajan että milloin seuraava lapsi.
Pelkään että esikoiseni tulee olemaan yksinäinen, jos hänen sisaruksensa syntyisi vasta n. viiden vuoden kuluttua. Minulla ja siskollani on 5v ikäeroa ja minusta se on ollut liikaa, emme ole koskaan liikkuneet samassa porukassa tai leikkineet yhdesä, vasta aikuisiällä on ikäero kadonnut. Pelkään että koko tämän ajan kun esikoiseni kasvaa ja kehittyy, haikailen ja tuhlaan aikaa ja energiaa toisen lapsen toivomiseen. Tunnen itseni itsekkääksi. Ehkä olenkin itsekäs. Olen todella onnellinen esikoisestani, mutta tuntuu vain että tämä perhe ei ole vielä ikäänkuin "koossa".
En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En voi pakottaa miestä lapsentekoon, mutta en myöskään halua masentua tämän asian takia. Kaikin puolin ja kaikkien kannalta toinen lapsi nyt olisi oikeasti hyvä ratkaisu... työsuhteeni muutettiin osa-aikaiseksi ja juuri laskeskelin, että jopa äitiyslomalla saisin enemmän rahaa eikä tarvisi maksaa hoitomaksuja tai bensakuluja kun päivittäin ei tarvisi liikkua. ajattelen että kun äitiyslomalta palaisin voisi työtilannekin jo olla parempi, eli ihan järkisyistäkin asiaa ajattelen.
Rakastan miestäni yli kaiken. Pelkään että tämä ahdistava tunne ei vain lähde, olen kaikkeni yrittänyt hyväksyä sen, että en oikeasti vaan tule saamaan sitä toista lasta vielä pitkään aikaan...
Asiasta on keskusteltu jonkin verran, mutta mies ei ota oikein mitään kantaa eikä anna suoria vastatuksia. Aluksi hän antoi ymmärtää että keväällä yritetään toista, mutta eilen hän sanoi, ettei halua toista välttämättä vuosiin.
Tiedän ettei tämä ole välttämättä oikea palsta tällaisia avautua, mutta jos joku kuitenkin jaksaa lukea...
Miten olette sopeutuneet tällaiseen tilanteeseen?
Kommentit (2)
Meillä kuumeillaan neljättä ja olen tässä viimeisen kahden vuoden aikana todennut, ettei ruikuttaminen miesten kohdalla auta vaan pittä perustella kantansa järkisyillä, jotka mieskin voi ymmärtää paremmina kuin vain vauva-kuumeen.
Tsemppiä. Perustele kantasi mm sillä, että kasvaessaan lapsi tarvitsee sisarusten tukea. Se on pisin yksittäinen ihmissuhde elämässä. Isosisko tai -veli opettaa pikkuiselle paljon ja yhdessä he oppivat paljon toisiltaan.
Yritä saada selville miehesi todelliset syyt siihen miksi lapsi ei hänestä tunnu tällähetkellä ajankohtaiselta. Yritä keskustelun aikana jättää omat mielipiteet ja se "kerjääminen" taka alalle jotta miehesi tuntee turvalliseksi puhua.
Voisiko kyse olla esim. pelosta mikä jäänyt edellisestä synnytyksestä tai kokeeko hän vauvan hoidon raskaana. Vai onko huoli esim. taloudellinen.
Itsellä samanlainen kokemus, mutta nyt vauvaa yhdessä hääräämme taas. Esikoisen vaikea (pahoinvointia) raskaus aika ja synnytys hätäsektiolla sai miehen varuilleen, hän kun ei halua "satuttaa" minua. Ja viellä ilmeni sekin, että kun olimme avoliitossa, miehelle jäi kammo lapsen tunnustamisesta, joten naimisiin eka halusi =) Näin helppoja mutta tärkeitä asioita se mieskin päässään pyörittelee, ja oikein väkisin sain ne kaivaa...
Onnea