Tapaamisongelma

Yhteishuoltajaisä, 10 vuoden avoliiton jälkeen hylkäsi raivokkaasti perheensä vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Elatus-ja tapaamissopimus tehtiin lapsen ollessa 7 kk ja koska isä ei halunnut puhua mistään, ei eron syystä eikä tapaamisista, äiti pyysi tapaamissopimukseen lapsella oikeus tavata lauantaisin merkittäväksi lisäksi myös äidin läsnäollessa. Tämä siksi, että lapsi oli hyvin pieni, rintaruokinnalla eikä äidillä ollut mitään varmuutta uhkaavasti ja raivokkaasti käyttäytyvän isän mielentiloista. Sopimuksen suosiolla allekirjoittanut isä heräsi muutamaa kuukautta myöhemmin toteamaan, että jos ei saa tavata lasta rauhassa (= ilman äidin läsnäoloa), hän ei tapaa poikaa sitten ollenkaan. Äidin ajatuksena oli alunperinkin, että kunhan tapaamiset saadaan käyntiin ja mies rauhoittuu, isän ja pojan kaksintapaamisia on mahdollista järjestää. Isä kuitenkin kieltäytyi ensiyrittämällä, kun äiti ehdotti iltaa pojan kanssa tämän omassa kotona: " Älä puutu mun yksityiselämään!". Sittemmin isä on peruuttanut viime tingassa tai jättänyt ilmoittatta peruutuksesta tai ollut ottamatta kokonaan yhteytttä yli 40 kertaa ja tavannut poikaansa koko viime vuoden aikana vain kahden vuorokauden tuntimärrän veraan 33 tapaamiskertana. Tänä vuonna ei tavannut vielä lainkaan, vaikka vanga sopimus edelleen voimassa. Ryhdyin pitämään kirjaa syytösten ja uhkailujen sekä lukuisten peruutusten takia, vaikka olen ollut erittäin joustava aikojen ja kaiken muunkin suhteen, enkä turhaan. Ilmoitettuani etten alkaneena vuonna tulee esittämään isälle pojan tapaamista, vaan että isän tulisi vast'edes olla itse aloitteellinen tapaamisista sopimiseksi, isä otti suoraan yhteyttä asianajajaan, joka väärien tietojen varassa: Äidille tulleen kirjeen mukaan isä on noudattanut tapaamissopimusta, joka on isälle kohtuuton (mukaan ei siis lasketa, miten turhauttavaa äidillä on ollut isän tempoilevan ja poukkoilevan tapaamistoteutumisten suhteen). Isä, joka ei siis tunne poikaansa juurikaan, vaatii nyt (poika 1 8 kk) normaalivuoroviikonloppuvajhtoa pe -su, vaikka hänellä ei ylipäänsä ole kokemusta pienen lapsen sitovuudesta, hänellä on lyhyt aggressivinen pinna ja alkoholia kuluu joka päivä, erityisesti viikonloppuisin. Kysymys kuuluu, onko lapsen etu, että hänet viedään tuntemattomaan paikkaan epävarmoihin olosuhteisiin joka toinen viikonloppu vain siksi, että isä, joka ei ole koskaan oikeasti ollut kiinnostunut lapsestaan, niin haluaa ja haluaa siten tehdä äidille vallanhimossaan kiusaa? Toisin sanoen, milloin lapsen etu loppuu ja isän vaatimukset menevät lapsen edun edelle? Entä voiko oikeus päättää, että taaperoimetys päättyy, jotta isä saa tähän astisesti 26-kertaa suuremman itselleen vaativamman tahdonsa läpi? Isä siis katkaissut aktiivisesti ja perustelematta välit äitiin, mikä erittäin valitettavaa lapsen asioiden hoitamisen, myös minkä tahansa tapaamisten kannalta.