N.Mikkonen paasaa esim. että omakotitalot
hommanneet eivät ajattele kuin elintasoaan, lasten kustannuksella. Eli että on omaan napaan tuijottamista että pitää olla okt, auto tai pari jne.
Hyvähän se on hurskastella kun on äijän rahoilla ostettu okt itsellä, eipä ole varmaan rouva itse penniäkään laittanut omiaan.
Ja muutenkin elelee äijänsä siivellä. Todella tekopyhä kermaperse siis.
Mitenhän olisi emännän mielipiteet jos oma ukko olisi vaikka joku perusjamppa perusliksalla. Tai työtön. Toki silloinkin voi kotona lapsia hoitaa mutta Mikkoska on varmaan sen verran hyvän elintason perään hänkin että olisi itsekin pian ollut taas permanentteja vääntämässä..
Tosiasiahan on että jos tämän päivän Suomessa haluat edes jonkinlaisen elintason perheellesi niin kyllä se vaatii että molemmat vanhemmat on töissä. Toki siihen asti voi kitkuttaa jotenkuten kotona kun lapset on 3v mutta sen pitempi kotonaolo on monille todella vaikeaa taloudellisesti. Turha muuta väittää.
Enkä pidä mitenkään huonona sitä jos ihmiset haluavat ottaa asuntolainaa että saavat perheelleen mieluisan ja tarpeeksi tilavan asunnon, sen sijaan että joku nelihenkinen perhe kitkuttaa vuosikausia jossain pienessä kaksiossa. Pääkaupunkiseudullakin joudut pulittamaan sen 200000euroa että saa edes rivarikolmion.
Itse olen kasvanut pienituloisessa perheessä ja aloittanut päiväkodissa tosi pienenä. Silti minulla on erittäin hyvät ja läheiset välit äitiini (isä kuollut), lapsuusaika oli onnellinen, nykyään minulla on hyvä työpaikka ja elämä muutenkin mallillaan.
Enpä oikein keksi miten se pelkkä kotihoito olisi tehnyt tilanteesta paremman.
Ai niin, oma poikani aloitti myös päiväkodissa 2-vuotiaana ja on nyt iloinen, tasapainoinen ja reipas koululainen.
Mutta kaikenkaikkiaan, ERITTÄIN mustavalkoinen näkemys Mikkoskalla koko yhteiskunnasta noin ylipäänsä.
Kommentit (25)
Mutta jutuissa on kyllä totuuden siemen. Jos jättäis sen auton tai omakotitalon hankkimatta ja asuis vaikka kerrostalokolmiossa(vuokralla jos ei ole omaan varaa)niin eiköhän monet äidit pystyis olemaan kotosalla?
Meillä minä olen kotosalla lasten kanssa eikä meillä ole varaa kaikkeen mikä olis kiva juttu. Ei matkustella ulkomaille vuosittain ja auto on 12v vanha mutta kulkee. Vaatteita löytyy kauppojen lisäksi myös kirpparilta eikä meillä ole todellakaan niitä "kaupunkivaatteita" lapsille mitä tässä jossain ketjussa peräänkuulutettiin. Eikä kalliita harrastuksia. Näin mennään nyt kun lapset ovat pieniä, sitten kun ovat isompia niin rahaa ehkä menee enemmän mutta myös tulot kasvavat kun menen töihin.
vellit ja puurothan ovat menneet sekaisin ihan hänen omissa jutuissaan. Vai oletko myöskin sitä mieltä että hyvä äitiys määrittyy sen mukaan oletko töissä vai kotona. Siinä se puuro ja velli mielestäni meni alun perin sekaisin.
Joten mikä estäisi muita sekoittamasta puuroja ja vellejä??? Itsehän he niitä hämmensivät ensimmäisinä.
Tuohon yhteen viestiin vielä; eiväthän he itsekään asu kerrostalokolmiossa ja asuinkunnasta päätellen voisi olettaa että heilläkin muutama auto käytössä. Miksi siis vaatia tuolla ehdottomuudella muilta sellaista mitä ei itsekään tee??? Toiseksi jos saat lapset lähempänä 40 vuotta niin siihen asti lapsettomana eläneenä on ehkäpä vähän jo säästöjä takanaan, joten helpompi olla kotona nyt vaikkapa siihen saakka kun lapsi on 3v. Hehän eivät ole tinkineet elintasostaan kotihoidon vuoksi, vai ovatko??
Ällöttää ihan, että jaksankin vouhottaa tästä asiasta. Yhden pariskunnan mielipide, jolla ei ole mitään tekemistä minun elämäni kanssa....
Mikkonen yksisilmäisesti arvostelee muita, niin varautukoon sitten myös itsekin arvosteluun..
kyllä se äitiyden mitta on ihan jossain muussa kuin työnteossa :)
Vaikka NM sekoittaisi koko maailmankaikkeuden, ja natsi-Saksan, tuomitsisi Ruotsin kuolemaan ja hämmentäisi soppansa Arvo Ylpöllä, niin eihän siihen tarvitse mennä mukaan! Voi pohtia kotiäitiyden ja työ-äitiyden (vaikee sana!) monia puolia, etuja ja haittoja ihan asiallisesti, kokekemukseen tai vaikka tutkimuksiin perustuen.
NM on mitä ilmeisimmin hyvin tunteikas, ei kovin huumorintajuinen, vähän lukenut (se, että osaa siteerata kirjoja sivun mainiten ei ole lukeneisuutta), aika kapeaa elämää elävä ihminen. Eikä tämä johdu siitä, että hän hoitaa lapsiaan kotona. Tai ainakin minä tunnen hyvin avarakatseisia, monista asioista kiinnostuneita kotona olevia äitejä. Olen tuntenut ihan pienestä pitäen, joten en ole koskaan ymmärtänyt että kotiäiti olisi työ-äidin vihollinen. Lapsiaan laiminlyövä, heihin välinpitämättömästi suhtautuva, itsekäs, tunnekylmä, tosikko, avuton, kehittymätön nainen on huono äiti, oli hänen työnsä sitten kotona tai kodin ulkopuolella.
omakotitalossa asuminen nyt tähän liittyy??
Joo, on tullu semmonen hommattua, mutta kyllä silloin aikanaan kun vertailua tehtiin, niin ihan samalla tavalla vuokralla asuminen kerrostalossa maksaa... Lainaa lyhentää saman verran ku maksais vuokraa. Ja kyllä osakkeetkin maksavat ihan yhtälailla kun omakotitalotkin....
Outoa mitata elintasoa omakotitalolla yms....
on mielestäni lisäksi se, että taas kerran naiset ovat toistensa kimpussa. Eihän miehetkään toistensa työssäkäyntiä ja isyyttänsä (tietääkseni ainakaan) ruodi keskustelupalstoilla. Ja tuskin kukaan mies arvio toisen miehen huonoksi isäksi, mikäli tämä käy töissä, omistaa auton tai asuu omakotitalossa.
terv. 8
Niin samaa mieltä ap:n kanssa!
Meillä myös maksellaan lainaa "sellaisesta kauheasta turhuudesta", kuin omakotitalo. Kumpikin on ns. normaalituloisia eli toimeen tullaan, mutta ei näillä liksoilla matkusteltu tai mitenkään leveästi eletty edes ennen lapsia. Autojakin on vaan yksi, mikä etenkin toisen työn kannalta on välttämätön (työajat ja -matka ei mahdollista julkisten käyttöä).
Lapsen hoitoon vienti oli järjellä ajateltuna helppo päätös: ei ole varaa jäädä lapsen kanssa kotiin. Tunteella sitten ihan toinen juttu...tottakai sitä olisi halunnut olla oman, pienen lapsen kanssa kotona pidempäänkin.
Näen kuitenkin oleellisempana sen, että koko pakka toimii: meillä ON se asunto, jossa mahdutaan sentään elämään ja olemaan (eikä tää mikään kartano/linna ole, tavallinen 4h+k talo), autolla pääsee töihin ja joskus jopa kauemmaksi mummolaan, lapsella on tarhassa ikäisiään seurana ja luotettavat hoitajat ja meidän vanhempien työaikaliukumat mahdollistaa sen, ettei hoitopäivistä tule ihan kohtuuttoman pitkiä. Työ/hoitopäivän jälkeen kotona vietetään aikaa yhdessä mahdollisimman paljon, ne tuppaa oleen nää kotihommat mistä meillä sitten tingitään... Ei sentään **skaan hukuta, mutta ei kyllä joka päivä ravata imurin kanssa, eikä pyöritetä pesukonetta. Eipä ole lapsi mitenkään kärsivän/pahoinvoivan oloinen, päinvastoin. Hyväntuulinen ja sosiaalinen muksu =)
Myös itse olen kasvanut pienituloisen yh-äidin kanssa, päiväkotilapsena ja lisäksi ollut 3-vuorotyön vuoksi paljon mummolassa hoidossa, eikä ole kyllä pahaa sanaa omasta äidistä tai lapsuudesta sanottavaksi. Varmasti on monta kertaa parempi lapsuus ollut, kun monessa huushollissa, jossa on hoidettu hitler-mallin vastaisesti kotona ;))
Numero 2, kuulostaa osittain tutulta tuo sinun lapsuutesi. Ja turvalliselta. Siitä pahapahasta päivähoidosta huolimatta, LOL!!!
N. Mikkonen, jotain rajaa hei!
Mikäs oikeus hänellä on mennä rikkomaan toisen perhe?
on hyvät tulot eikä perheen tarvitse tinkiä asumisesta eikä ulkomaanmatkoista (kuten Mikkosten) jne. Kyllä vaikeampi olisi ko rouvallakin varmaan jäädä kotiin, jos mies tienaisi esim 1500 euroa/kk käteen ja sillä olisi selvittävä. Asuttava vaikka kaupungin vuokrakaksiossa useamman lapsen kanssa levottomalla alueella, ei autoa, ei vara koskaan matkustaa minnekään, vaatteet kirpparilta, lapset ei voisi harrastaa mitään maksullista, jopa ruoasta pitäisi tinkiä. Oliskohan valinta edelleen yhtä selvä?
Mikäs oikeus hänellä on mennä rikkomaan toisen perhe?
Olisi kyllä mielenkiintoista, mitä se meuhkaaja tuohon vastaisi.
mutta kuinkakohan moni meistä aikanaan kodin ulkopuolella hoidetuista pitävät omaa äitiänsä huonona äitinä sen vuoksi, että äiti oli työssäkäyvä.
Itse olen jo hamasta lapsuudestani asti ymmärtänyt, että isä ja äiti olivat töissä, jotta saisivat rahaa, jolla sitten elettiin.
Mielestäni minulla on ollut paras äiti kaikista, vaikka töissä kävikin. Tarjosi mukavan, turvallisen lapsuuden ja hyvät lähtökohdat elämälle.
Itsekin olisin soinut että äitini olisi käynyt töissä - olisin varmasti kunnioittanut häntä siitä. Sen sijaan hän oli kotona sillä verukkeella että kotihoito on mukamas ainut oikea vaihtoehto. Oikeasti uskon että hän pelkäsi mennä töihin kodin ulkopuolella ja lisäksi isäni halusi että hän olisi kotona.
Kyllä mä uskon että lapselle on tervettä nähdä että molemmat vanhemmat tekee työtä ansaitakseen katon pään päälle ja ruokaa pöytään. En mäkään näe minään vaihtoehtona sitä, että jäädään kotiin ja sitten pitää asua jossain kolmiossa kolmen lapsen kanssa. Mieluummin otan lainaa ja käyn töissä ja lapset ovat päivähoidossa. Ei päiväkoti mikään paha paikka ole!
olisi ihan hyvä puhua kotiäitiyden ja päivähoidon eduista ja haitoista, mutta kun keskustelun on aloittanut täysin epä-älyllinen, sivistymätön ihminen, niin eihän siitä seuraa muuta kuin "kohua" ja sensaatiota!
Mun äiti (3:n yh) teki myös aina töitä. Meillä oli tosi tiukkaa, kun isä luisui ns laitapuolen kulkijaksi ja katosi meidän elämästä kokonaan. Elareita ei maksanut ikinä, eikä ollut ulosmitattavaakaan. Äiti tykkäsi työstään älyttömästi ja kun sai siitä niin paljon, oli meille hyvä ja iloinen äiti, vaikka se pullanleipominen jäi meidän lasten hommaksi. Varmaan Nina Mikkosen mielestä itsekkäin ja paskin mahdollinen äiti! Ihan ihmisiä meistä lapsista on tullut, ollaan päästy hyvin elämässä eteenpäin ja selvitty hyvin niistä vaikeuksista, joita elämä välillä tielle kasaa. Ja meidän lapsetkin on kivoja, vaikka niiden vanhemmat on töissä
:-)
Kuten edellinenkin, niin minuakin tässä älyttömässä keskustelussa eniten nappaa se, että puhutaan hyvistä ja huonoista äideistä, sillä perusteella, kuka on kotona ja kuka töissä.
Ei vaadi kovastikkaan älyä että ymmärtää sen, ettei kotiäitiys tai työssä olo sinänsä tee kenestäkään hyvää tai huonoa äitiä. Ne on ihan eri asiat, mitkä siihen hyvän äidin titteliin vaaditaan.
joka mm. teki ylitöitä että sai hommattua hitaskämpän meille, ja oli kyllä yhtä juhlaa kun sain oman huoneen..
Ehtipä se muori olla pullantuoksuinenkin äiti vaikka töissä kävikin.
Ja on nyt aivan mahtava mummo omalle pojalleni.
Että näin. Tuo N.Mikkonen vaikuttaa kaikkinensa sen verran typerältä ihmiseltä että taidanpa jättää häneen viittaavat lehtijutut tästä lähtien lukematta.
Voimme siis jatkaa onnellista ja tasapainoista elämäämme ilman kyseisen harakan meuhkaamista.
Hyvät jatkot vaan muillekin työssäkäyville, HYVILLE äideille!
ap
Helppoahan se on melskata, kun tulotaso on mitä on.
No, ehkä Nina Mikkonen joku päivä tippuu kylmään totuuteen: äijä jättää ja kotiäidin eläke on mitä on...
Minä olen aloittanut päivähoidossa 6 vkon vanhana (asiaa tuntemattomille se oli 70-luvun äitiyslomaa se) ja käynyt monet eri päivähoitopaikat. Enkä ole tarvinnut asiasta koskaan terapiaa. Mulla oli hyvä äiti, tehdastyöläinen, joka piti penskojensa puolta kuin tiikeri ja teki ylitöitä, että oli varaa ostaa lapsille uudet sukset ja luistimet ja lopulta aravakämppä, että oli omat huoneetkin. Sain mallin rehellisyydestä ja työnteosta, eikä meillä suosittu kotona makoilua.
Toisin kuin eräässä tuttavaperheessä, jossa äiti oli perhepäivähoitaja ja hoiti siinä sivussa lapset ja kaiken kotona. Nyt mies ja lähes aikuiset penskat makaa selällään ja oottaa että äiti passaa. Vanhin ei saanut edes armeijaa käydyksi, kun ei sopeutunut sinne ryhmäkuriin. Yksikään ei ole mennyt edes ammattikouluun, haluavat päästä elämästä helpolla.