Tekisi mieli olla ilkeä pomolle, joka on raskaana.
Meistä työntekijäistä kun joku oli raskaana, niin saatiin kuulla kaikki mahdolliset vittuilut. Jo se, että yks meistä ilmoitti olevansa raskaana, niin pomo kirosi. Ja yhtään ei sanut olla pahoinvointia, väsymystä ja saikulle ei saanut jäädä, vaikka olis kuumetta, koska raskaus ei ole sairaus ja siitä kaikki johtui.
Nyt kun itse yrittäjä valittaa oloaan, tekis mieli sanoa jotain tosi ilkeää. Eikä kukaan meistä onnitellut, kun ilmoitti raskaudesta. Eka lapsi on hänelle ja toivon että repeää peräsuoleen asti.
Enks olenkin ilkeä työntekijä...
Kommentit (5)
teidän muiden raskauksista ovat aikanaan tuntuneet ikäviltä?
jos kukaan ei edes onnitelut häntä. Taidatte toisenne ansaita ;)
Mutta kyllä ymmärrän sua. Sun pomo voisi olla mun ystäväni. Se ihminen on ystävänä ihan ookoo, mutta välillä musta tuntuu, että on työntekijöilleen aika kinkkinen pomo. Mutta se ei onneks oo mun murheeni.
Mutta mulla on jäänyt ystävästäni mieleen, kun se joskus valitteli, kun taisi olla parikin työntekijää samaan aikaan raskaana, ja niillä sitten oli sairaslomia. Niin sieltä ystävän suusta tuli just tuo, että raskaus ei oo mikään sairaus.
Mutta annas olla, kun itse sitten muutamaa vuotta myöhemmin oli raskaana, niin oli kaksi viimeistä kuukautta vuodelevossa! Kyllä mulle väkisin tuli mieleen, että eihän raskauden pitänyt olla mikään sairaus. Mutta en tietty ystävälleni halunnut ilkeillä, vaan tuli ne työntekijäressut mieleen...
Siis vaatimuksiin varmaan kuuluu empatikyvyttömyys, kovuus, ilkeys ;). Näitä on nähty. Osaavat nyppiä ihmisestä viimeisetkin motivaation rippeet ilkeydellään.
Itse on oman kuoppansa kaivanut aiemmalla käytöksellään. Ei mielestäni kamalasti tarvitse odottaa sympatioita. En silti tieten tahtoen lähtisi piikittelemään. Sekun voi sitten taas kostautua takaisin jossain vaiheessa.