Kokemuksia adhd-kumppanista!?

up

8 vuotta yhdessä ja sitten riitti. Nyt kamppailen velkahelvetissä vielä todella pitkään.

Apua jaettiin useana vuonna. Hänellä lääkitys ja terapiaa jonkun aikaa. Lääkitys hieman rauhoitti ja auttoi arkea, mutta ei sitten jaksanut syödä tai hakea lääkkeitä eikä käydä terapiassa aina jonkun tekosyyn turvin.

Hänellä oli vakava peliriippuvuus. Siinä meni tili kerralla pelikoneisiin. Lainat jäi maksamatta ja talo meni. Joka asiasta sai tapella ja riidellä. Sitten kun lapset syntyi niin tuli mitta täyteen. Ihan sama kuin olisi seinille puhunut. Miestä alkoi 5 yhteisen vuoden jälkeen sitoutuminen ahdistaa ja petti useasti. Aina näiden episodien jälkeen aneli takaisin ja lupasi mennä hoitoon minä tyhmä otin. Tapa saada hänet "viettämään aikaa" lapsen kanssa oli laittaa lapsi sitteriin viereen kun mies pelasi 12 tuntiakin putkeen tietokoneella.

Asunto oli miehen riehumisen jäljiltä kaksi kertaa remontissa. Lapsia ei voinut yhtään jättää miehen hoitoon ei edes kaupassa käynnin ajaksi. Se oli ihan samaa jos olisin jättänyt lapset yksin heilumaan veitsien ja saksien kanssa.

Olin vanki 4 seinän sisällä. Kaverit ja perhe kaikkosi.

Aina vain jaksoin ymmärtää ja tukea kun hänellä on tämä sairaus ja jne. Mutta liika on liikaa. Lasten ja mun turvallisuus on tärkeämpää.

Elämäni paras ratkaisu oli ottaa ero. En voisi sen helvetin jälkeen olla onnellisempi vaikka luotoista jota otettiin elämiseen jäi maksettavaa vuosiksi.

Nyt yli kolmikymppinen ex käy ehkä 5 viikon välein moikkaamassa lapsiaan. Jaksaa jopa puolituntia istua sohvalla ja katsoa telkkaria. Tämä on hänestä lasten kanssa olemista. Ajomatka kestää yhteen suuntaan 2 tuntia mutta tuon kauempaa ei viihdy paikoillaan.



Oma neuvoni on että ottakaa kaikki ja lähtekää kun vielä voitte!



Sori jos mun selostus on jotenkin sekava, mutta kaikki hirveät tunteet tulee heti pintaan kun muistelee sitä helvettiä jossa tyhmä kun olin elin.

Enpä nyt usko, että tuota voi adhd:n piikkiin laittaa! Ongelmatapaus kaikin puolin muutenkin.

8 vuotta yhdessä ja sitten riitti. Nyt kamppailen velkahelvetissä vielä todella pitkään.

Apua jaettiin useana vuonna. Hänellä lääkitys ja terapiaa jonkun aikaa. Lääkitys hieman rauhoitti ja auttoi arkea, mutta ei sitten jaksanut syödä tai hakea lääkkeitä eikä käydä terapiassa aina jonkun tekosyyn turvin.

Hänellä oli vakava peliriippuvuus. Siinä meni tili kerralla pelikoneisiin. Lainat jäi maksamatta ja talo meni. Joka asiasta sai tapella ja riidellä. Sitten kun lapset syntyi niin tuli mitta täyteen. Ihan sama kuin olisi seinille puhunut. Miestä alkoi 5 yhteisen vuoden jälkeen sitoutuminen ahdistaa ja petti useasti. Aina näiden episodien jälkeen aneli takaisin ja lupasi mennä hoitoon minä tyhmä otin. Tapa saada hänet "viettämään aikaa" lapsen kanssa oli laittaa lapsi sitteriin viereen kun mies pelasi 12 tuntiakin putkeen tietokoneella.

Asunto oli miehen riehumisen jäljiltä kaksi kertaa remontissa. Lapsia ei voinut yhtään jättää miehen hoitoon ei edes kaupassa käynnin ajaksi. Se oli ihan samaa jos olisin jättänyt lapset yksin heilumaan veitsien ja saksien kanssa.

Olin vanki 4 seinän sisällä. Kaverit ja perhe kaikkosi.

Aina vain jaksoin ymmärtää ja tukea kun hänellä on tämä sairaus ja jne. Mutta liika on liikaa. Lasten ja mun turvallisuus on tärkeämpää.

Elämäni paras ratkaisu oli ottaa ero. En voisi sen helvetin jälkeen olla onnellisempi vaikka luotoista jota otettiin elämiseen jäi maksettavaa vuosiksi.

Nyt yli kolmikymppinen ex käy ehkä 5 viikon välein moikkaamassa lapsiaan. Jaksaa jopa puolituntia istua sohvalla ja katsoa telkkaria. Tämä on hänestä lasten kanssa olemista. Ajomatka kestää yhteen suuntaan 2 tuntia mutta tuon kauempaa ei viihdy paikoillaan.

Oma neuvoni on että ottakaa kaikki ja lähtekää kun vielä voitte!

Sori jos mun selostus on jotenkin sekava, mutta kaikki hirveät tunteet tulee heti pintaan kun muistelee sitä helvettiä jossa tyhmä kun olin elin.

ei munkaan mielestä ole ihan pelkkä adhd

Koska esim mun mies on mitä ihanin isä :)

Ja koska esim kaikki rakenteleminen on kivaa niin siinähän ne lasten kans lattialla räplää legoja esim parikin tuntia putkeen,isä yhtä innoissaan kuin poika :D

Ja mun miestä todella kiinnostaa lapsi ja lapsen hommat ja jaksaa leikkiä ja pelta yms,itseasiassa tuo adhd ehkä tekee sen et se homma on välillä liiankin kiinnostavaa :D:D

Eli ihan niinkuin joku kirjoitti tuossa,se mikä homma kiinnostaa niin sit todella KIINNOSTAA ja siihen jaksais keskittyä VAIKKA KUINKA.



Meillä ne miinuspuolen jutut tuossa on myös se,et netin käyttöä pitää vahtia kuinn lapselta,mies ei osaa ollenkaan havainnoida onko ollut koneella 15min vai 15h...

Mutta munakello meillä pirraa ja mies havahtuu siihen :)



Ja mitäs mun piti muuta kommentoida... Niin joo,meilläkin mies hoitaa kotihommia (kunhan jaksan aina sanoa,et se&se pitäs tehdä muuten) ihan mielellään kun mä hoidan noi papruhommat.



4

ja ruvetaan haukkumaan adhdmiehiä :-)

(odotan parhaillaan "kolmatta",eli siis toista LASTA,heh...)



En nyt oikein osaa lyhyesti tarkemmin auttaa,meillä on 7v yhteistä eloa takana ja avioero kävi mielessä useasti (noin kerran pvässä) mielessä alkuaikoina,mutta nyt mennyt paremmin muutamia vuosia... Lääkitystä miehelläni ei ole vaikka sitäkin harkittiin.



Meillä arkea auttaa puhelimen kalenteri (minä kirjaan kaiken tärkeän sinne valmiiksi),seinäkalenteri (samoin mun hoidossa),se että minä hoidan taloudenpidon (siis KAIKKI raha-asiat yms),miehellä ei edes käyttötiliä koska ei vaan onnistu ja se etten odota liikoja.



Mies on ihana isä,rakastava puoliso ja todella kiltti ihminen.



Ai niin ja puhelin AINA äänellisenä ja soittoääni täysillä... muuten saattaa "eksyä" vaikka työmatkalla...

Käykö se kuitenkin töissä,tienaa?

Miehellä ei oikeutta tiliiin??

Käykö se kuitenkin töissä,tienaa?

Kun en mä ymmärrä miten joltain voi evätä oikeus tiliin??

Siis eiks silloin pidä olla sen huoltaja tmv,et voi tehdä noin



4

yhteisestä sopimuksesta on tilin käyttöoikeus vaimolla?

Mies on ihan säästäväinen. Mutta unohtelee tärkeitä tapaamisia ja oman elämän hallinta on hukassa. Kaikki tehdään viime tipassa ja usein syytellään muita omista mokista. Olisi todella rasittava elämänkumppanina.

Pariskunta voi avioliitossa tehdä minkälaisia päätöksiä vain. Jos tämän ao.n perheessä tämä on todettu ainoaksi toimivaksi tavaksi pitää talous pystyssä niin se heille suokoon.

Paljon pahempaa on jos toinen ajaa perheensä ahdinkoon tuhlaamalla rahat.

Kun en mä ymmärrä miten joltain voi evätä oikeus tiliin??

Siis eiks silloin pidä olla sen huoltaja tmv,et voi tehdä noin

4

Joten olemme joutuneet turvautumaan järjestelylainaan muunmuassa,tähän tarve tuli ajalta ennen meidän liittoa. Ennenkuin minä (yhteisestä sopimuksesta tietenkin) otin raha-asiamme hoitaaksemme,mies oli "onnistunut" kehittämään 30 000e ulosottovelat ja osteli melkein viikottain mitä oudoimpia tavaroita yms...



Ja jos hän pääsee esim torille niin on näky kamala ;D siis suomeksi,mieheni on ns "vietävissä",helppo höynäyttää ostaan sitä&tätä,ei osaa harkita.

Myöhemmin kyllä tajuaa et mitäs tää nyt onkaan jne mut se on sit kyllä jo myöhäistä... Laskut unohtuu avata ja varsinkin maksaa,ei osaa säännöstellä tilillä olevien rahojen kulutusta,antaa helposti vippejä kavereille jne



Mun mies ei syyttele muita omista mokistaan,sitten kun pysähtyy miettiin niin tajuaa kyllä et HUPS... mutta se on se SITTEN KUN pysähtyy ja tääkin vasta terapiasta saatu apu. Siis,että osaa nyt myöntää ja tajuaa sit EDES jälkikäteen.



Ja jos meillä minä en katsois perään niin mies on niin tyypillinen just näissä unohtelee tapaamisia,sovittuja juttuja,saattaa alkaa kotona tekeen 3-4 asiaa yhtäaikaa ja säntäilee ympäriinsä eikä mikään tuu tehtyä lopulta... ja kuitenkin väsyttää itsensä tällalailla.



Ansiotyönsä mies hoitaa hyvin ja onkin alalla joka sopii hänelle.



3

Eli tarkkaavaisuus ja keskittyminen hankalaa, mutta ei ylivilkas. Mies on surkea hoitamaan tiettyjä juttuja, joten minä huolehdin niistä (paperiasiat). Minulla taas on käsi-ihottuma, jonka vuoksi en pysty tekemään monia kotitöitä, joten mies tekee ne. Toimii ihan hyvin.



Suhteen alkupuolella oli ongelmia, kun halusin, että mies olisi myös vastannut joistakin yhteisistä asioista. Nyt en enää odota. Minä hoidan kaikki raha-asiat, lainat, vakuutukset, sopimukset. Teen matkavaraukset, hoidan neuvolat, lääkärit, ylipäätään kaiken, missä pitää hiukan ajatella ;-)



Mies sitten tiskaa, pyykkää, siivoaa ja tekee oikeastaan muut kotihommat, paitsi minä laitan ruoan ja siinäkiin mies auttaa. Kotihommista ruokaa lukuunottamatta mies huolehtii itsenäisesti ja kun en ole turhan tarkka, niin pystyy sen kyllä add:stä huolimatta tekemään.



Työssään (opettaja) mies pärjää oikein hyvin. Silti siinäkin on sovittu, että mies merkkaa kaiken extran ja ylimääräisen kalenteriin, jota minäkin luen. Mulle päivämäärät jää mieleen tosi hyvin, joten tarkistelen ja huomauttelen sitten ko. päivänä, että tarvitseeko mitään erityistä sitä tai tätä varten.



Minusta tärkeintä tällaisessa suhteessa on sekä hyväksyminen (mies ei unohtele pahuuttaan) että se, että miehelle löytyisi jokin osa-alue, josta hän voi vastata itsenäisesti, ettei tunne itseään ihan hyödyttömäksi ja toisaalta ettei puolisosta tunnu, että mies on pelkkä taakka.

mun mies ei ole puhdas adhd vaan on myös as-piirteitä.



Meilläkin minä hoidan laskut ja talouden. Miehellä on kyllä oma tili ja jopa käyttöoikeus munkin tiliin, mutta hän ei tee ominpäin käytännössä voileipäkinkkupakettia suurempia ostoksia. Hänkin on aika impulsiivinen ja esim viime viikonlopulla urheilukaupassa suksien lisäksi käteen tarttui yhtä ja toista muuta lähes samalla hinnalla kuin kahdet suksi-ja monoparit (lapselle ja miehelle piti ostaa sukset. muu oli ylimääräistä heräteostoa). Mutta mies on oppinut: joka oston kohdalla hän kääntyi muhun päin ja kysyi, onko ok. Minä laskin mielessäni, että joo, ei tule taloudellista katastrofia ja noita juttuja on suunniteltu kuitenkin joskus hankittavaksi) Tosin joskus kun kyse on jostain mitä mies haluaa, sen EI:n joutuu sanomaan aika moneen kertaan, ennen kuin menee perille, jos esim rahaa ei ole.



Meilläkin on kalenteri seinässä. Sekin helpottaa jos puhelinten kalenterit (änihälyytyksillä) voi synkata automaattisesti. Mutta kyllä mies silti unohtelee asioita ja tapaamisia, etenkin mun menojani, mikä aiheuttaa ongelmia esim silloin kun miehen pitäisi olla lapsten kanssa kotona. Tämä on kyllä jo helpottamassa, kun lapset on kouluikäisiä eivätkä enää vaadi sellaista vahtimista.



Mutta on meillä miehellekin löytynyt vastuualue. Hän ei voi tehdä mitään, missä pitää pitää papereita järjestyksess, kuten esim maksaa laskuja tai hoitaa talousasioita. Sen sijaan hän osaa kyllä siivota (varsinkin jos saa siivota yöllä kun on virkeimmillään) ja hän vastaa talotekniikasta ja pitää esim. Meidän pellettilämmitysjärjestelmää toiminnassa. Pellettilämmitys on kieltämättä homma, jossa poltinta ja kattilaa pitää käydä silittelemässä ja raaputtelemassa piävittäin. Mies hoitaa myös kaikki raksa- ja remonttihommat. Jos ei ota lukuun sitä, että niitä vekottimia on sitten leviteltynä ja unohdettuna aivan kaikkialle vielä pari kuukautta hommien jälkeenkin, se sujuu tosi hyvin. Ne as-piirteet tekee miehestä just sellaisen, että siihen, mistä se tykkää, se keskittyy hyvin ja tekee sen hyvin. Kuten myös työnsä, joka onneksi on sellainen, mistä mies pitää. Mutta luulen, että moni adhd.kin keskittyy hyvin mieluisiin asioihin.

ainakin minusta tuntuu että ne jotka elävät parisuhteessa adhd henkilön (jos henkilö itse on hyväksynyt diagnoosinsa ja on sinut asian kanssa) kanssa ovat useimmiten sopeutuneet hienosti. Elämä yhdessä vaatii ehkä "erikoisjärjestelyjä" mutta näin keskustelujen perusteella voisi sanoa että jos asiat on osattu sisäistää ja käytäntö toimii niin tämä on todellista kumppanuutta!!!