Mitä syömistä erittäin nirsolle?

kyllä nämä kommentit,että kyllä syö kun paastoaa kolme päivää.....(((

Mä aloitin mun tytölle 4kk ikäisenä kiinteät,tein itse vaikka mitä mössöjä innoissani.MITÄÄN ei syönyt.Olin ihan rikki ja raivona.Tyttö söi ehkä 3 laatua "pilttä".On kyllä aina syönyt leipää,puuroa,hedelmiä ym,mutta KAIKKI sössömössöt OKSENTAA.Nyt ekaluokkalaisena pystyy yökkimättä maistamaan kaikkea,mutta kotona saa sellaista ruokaa,missä on ainekset erillään.Syö kyllä esim.makaroonilaatikkoa ja kanaa/riisä sekaisin,mutta han turha mun on tehdä sille jotain kinkkukiusausta,kska se ei sitä syö.Mä ainakin haluan lapseni kasvavan ja kehittyvän,enkä kiusata jollain pahalla ruualla.Koulussa asiaan on kiinnitetty huomiota,ja saa ottaa vähän,eikä ole pakko syödä loppuun.Syö sitten leipää tms.Painostaa ei saa.Onneksi ollaan menossa jo parempaan suuntaan hnen kanssaan,mutta ruokamäärät on pieniä silti.Kasvaa ja kehittyy ok ja saa lisävitamiineja myös.Ap:lle tsemppiä ja voimia paljon.Aika auttaa,uskoisin,ja sen kummemmin asiaan huomioon kiinnittäminen.Ole luova äläkä tee niinkuin sinusta ei oikealta tunnu. Halit:=)

Eikö niitä voisi antaa vaikka useammin päivässä? Voisit yrittää lisätä niihin salaa voita tai öljyä. Oletko kokeillut antaa lapsen syödä TV:n ääressä? Eli kaikki ne ylipainoisilta lapsilta kielletyt keinot kehiin! Tsemppiä!

Allergiat tutkittu eikä ole mitään. Ei ole koskaan lapsi valittanut nälkäänsäkään, mutta janoa joskus. Hedelmiä ei syö ollenkaan eikä vihanneksia. Eikä se riisikään ole mitään herkkua mutta sitä suostuu syömään paljaaltaan, samoin vaihtoehtoisesti pastaa, tosin määrät ovat hyvin pieniä. Vitamiineja saa purkista, ettei ihan hirveitä puutostiloja tule.



Sen verran vielä, että lapsi kyllä suostuu maistamaan joitain ruokia tyyliin teelusikallisen juuri tuon jonkun ehdottaman tarrapalkitsemisen avulla. Tämä on käytössä niin hoidossa kuin kotonakin. Mutta se on sitten se teelusikallinen ja syömiset on siinä. Eli ei sillä maha täyty. Suoli toimii harvakseltaan, kerran tai pari viikossa.



Vähän mietityttää, miten suhtautuvat tällaiseen nirsoilijaan koulussa, jos ei parannusta tämän kevään aikana tapahdu. Toivottavasti ei ainakaan syömispakkoa ole...

Jos lapsi kerta tykkää maksalaatikosta niin miksi ette anna sitä enemmän?

Antakaa maksalaatikkoa vaikka viikko putkeen niin paljon, kun lapsi vain suostuu syömään. Näin saatte kasvatettua lapsen vatsalaukun kokoa ja veikkaan,e ttä seuraavalla viikolla alkaa lapsella ollakin jo nälkä jos ei mitään syö!

Entä oletteko tarjonneet muita eineslaatikkoruokia (oletan, että annatte eines maksalaatikkoa)? Ehkä esim makaroonilaatikko menisi?

Meillä oli ennen esikoinen todella nirso ruuasta. Olisi omasta mielestään tarvinnut vain aamupuuron ja joskus lisäksi iltapuuron. Eines makaroonilaatikko oli herkkua ja sitä olisi mättänyt vaikka laatikollisen kerralla.



Mutta minä tein tuolle lapselle säännön, josta ei luistettu! Lapsi oli 6v, joten hänen TÄYTYI syödä ruokaa vähintään 6 lusikallista ennen ei pöydästä saanut nousta! Joskus lapsi söi ne 6 lusikallista ja enemmänkin kunhan vain pääsi vauhtiin ja huomasi, että ei se ruoka niin pahaa ollutkaan. Joskus taas saattoi syödä tunninkin sitä kuutta lusikallista. Voi kuulostaa kamalalta, mutta saipahan lapsi ainakin ruokaa mahaansa. Nyt lapsi on tokaluokkalainen ja syö jo pikkusen paremmin eikä mitään traumoja tuosta "pakottamisesta" ole jäänyt.

Mutta melko nirso kuitenkin. Kaikki vihannekset ja hedelmät menevät raakoina mutta keitettynä ei ollenkaan(no peruna menee joten kuten). Lämpimät ruuat menevät tosi heikosti, leipää yms. söis mielellään ja raejuustosta ja viilistä ja jogurtista(no niistä tietyistä missä ei ole klönttejä). Makaroni ja riisi maistuvat mutta ei minkään kastikkeen kanssa...Olen tosi tyytyväinen että syö kuitenkin niitä vihanneksia ja hedelmiä mielellään. Meillä ei syödä keksejä ja herkkuja yleensä kun tämä syöminen on ihan tarpeeksi huonoa ilmankin. Vielä huonompaa on kuitenkin silloin jos tietää että vieraita on tulossa ja sen vuoksi on keksejä tiedossa...



Minä tunnistan lapseni piirteitä itsessäni. Olen aina inhonnut lihaa, sitkeitä kohtia siinä ja niitä kastikkeita jos kaikki lilluu kastikkeessa...Olen monet kerrat istunut sen lautasen ääressä kun en saanut nousta pöydästä ennen kun ruoka oli syöty. Kamala yrittää syödä jotain mikä meinaa tulla saman tien ylös jos edes saa sen nielty. En tietty kotona tee ruokia joista en pidä...Lapsi ei ole nähnyt nirsoilujani ja mikä hassuinta, toinen lapseni jolla on laajat ruoka-aineallergiat syö ihan mitä tahansa eikä koskaan nirsoile. On tosi onnellinen jos alkaa joku uusi ruoka käymään mitä saa syödä. Ei ole koskaan epäluuloinen ruokaa kohtaan vaikka sitten jostain ruuasta tuleekin ihottumaa ja vatsakipua. Nämä ilmenevät kuitenkin sen verran viiveellä ettei ilmeisesti yhdistä niitä kahta asiaa toisiinsa.

voi ap:n tapauksen kanssa vertailla, koska ap:n lapsi ei syö oikeastaan mitään, ei kasva, kuivuu, on joutunut sairaalaan... Outoa vaan ettei ole mitään ohjeita annettu tai tehty jotain. Kuulostaa kyllä psyykkiseltä ongelmalta tuo apn:n tapaus.

Meilläkin super nirso mukelo,joka syä vain muutamia ruoka-aineita. Mitään hedelmiä, kasviksia tai marjoaja ei syö. Leipää syö hyvin (joinain päivinä), joten yritän tehdä silloin tällöin sämpylöitä tai teeleipää, johon laitan perunaa, porkkanaa, bataattia tms.



Tsemppiä kaikille nirsoilijoiden äideille. Koetetaan jaksaa, syyllistymättä (...kyllä lapsi syö, kun on nälkä...- kommentit voimme unohtaa)

Lohduttavaa huomata, että meitä on muitakin, kun lähipiirissä on vaan niitä hyvin syöviä lapsia. Joku kyseli kovasti mun lapsen mittoja. Pituutta on jotain 114 cm ja painoa noin 15 kg. Hetkeen ei oo mitattu, joten ihan tarkkoja mittoja en tiedä. Ja ikää on siis 6 vuotta (kohta 7). Lapsi saa välillä niitä lisäravinnelitkuja, koska sairastelee jatkuvasti. Niillä lienee kasvanut edes tuon verran.



Me on yritetty kokkailla lapsen kanssa yhdessä ja kivaa se on meidän molempien mielestä. Siitäkään huolimatta lapsi ei maista tekemiään ruokia. Kaupasta voi valitakin jotain, mitä voisi syödä, mutta kotona ei sitten suostukaan maistamaan. Tai jos vaikka maistaakin, niin hyvin vähän ja usein yökkii ne maistiaisetkin suustaan lautaselle. Olen itsekin ollut nirso, joten periytynyt tämä lienee, mutta näin nirso en kyllä ole kuulemma koskaan ollut.



Ehkä mä taas jaksan tätä syömistouhua. Sain jotenkin lisää voimaa näistä tsemppaavista viesteistä! Kiitos niistä ja voimia myös muille nirsojen äideille!



Syyllistymään mua ei tässä asiassa saa mitenkään. Mä oon jo sen huomannut, että tän tason nirsoilijoiden kanssa on ihan sama, vaikka välillä antaakin periksi lapsen toiveille, lempiruoille yms. Olkoon valta lapsella tai kenellä hyvänsä, mä oon tyytyväinen, jos saan edes joskus menemään sinne lapsen mahaan enemmän kuin teelusikallisen ruokaa. Yleensä meillä onkin perjantaisin ja lauantaisin toiveruokapäivä. Silloin on sitten lapsen toiveesta joko maksalaatikkoa tai nallepastaa/riisiä ketsupilla ja ehkä vielä karjalanpiirakka jopa muutenkin kuin aamu-/iltapalaksi. Lapsi tietää, että näinä päivinä hän saa esittää ruokatoiveensa ja muina päivinä aikuiset määräävät. Toivon, että edes tämä saa ruokailut tuntumaan lapsesta välillä mukaviltakin.



Nyt lähden nukkumaan, mutta kiitän vielä hyvästä keskustelusta ja hyvistä vinkeistä! Useita olemme jo kokeilleetkin, mutta oli siellä joukossa joitain uusiakin. Kokeilemme niitä.



ap

Meillä oli esikoinen 6v neuvolassa 107cm ja 15kg eli pieni, mutta vielä ihan normaalin mitoissa (-2 käyrällä)



Kuvittelisin, että jos lapsi ei todellakaan syö mitään (niin kuin ap:n kirjoituksista ymmärtää) niin olisi ihan oikeasti paljon paljon pienempi. Sillä eihän lapsi ilman ravintoa kasva...

Liioitteletkohan ap vähän tätä tilannetta?



t: se joka kyseli niitä lapsen mittoja.

eli en alkanut siihen valtataisteluun ja en pakottanut, en lahjonut, en tehnyt ruokailuhetkiä mukavaksi yms.



Tyttö olisi syönyt pelkästään näkkileipää. Muita ruokia yökki niin, että kylmät väreet kulki sillä selkäpiitä. Oli laiha luikku ja kävimme painokontrolleissa jatkuvasti.



Vaadin vain sen, että lusikallinen pitää maistaa, sitten saa näkkäriä. Asiasta ei sen enempää keskusteltu, eikä lahjottu, eikä kiinnitetty huomiota.



Jossain vaiheessa ruoka alkoi maistua kun ei saanut sillä mitään erityishuomiota ja oli elänyt lusikallisella ruokaa ja näkkäriä aika pitkään.

Nyt menee kaurapuurosta lähtien vihannekset ja muut ruoat ja ruokailu ei ole enää ongelma. On reipas 9 vuotias ja paino kulkee jo hyvin käyrillä.

Että lapsi täyttää vajaan parin viikon päästä 7 eli nuo antamani mitat ovat lähes 7-vuotiaan mittoja. Ja mähän laitoin, että on saanut välillä niitä lisäravinteita, joten varmaan älyät, että niillä kasvaa, vaikkei mitään ruokaa söisikään. Mutta aina näitä ravinteita emme käytä, koska toiveissa olisi, että lapsi alkaisi syödä ruokaakin eikä häntä täytettäisi näillä lisäravinteilla.

olin itse aikoinaan tällainen extreme-nirso lapsi. Kuulemma taaperoikäisenä lopetin kaiken normaalin syömisen ja ruokalistalta löytyi pari vuotta lähinnä hedelmät, leipä, viili ja voiperuna... Eikä minussa (kai ;) mitään kummempaa vikaa ollut. Opin sitten pikkuhiljaa (ala-asteella vielä oli vaikeaa) syömään muutakin, olin aina luokan pisimpiä ja minusta kasvoi tavallinen hyvinvoiva lähes kaikkiruokainen aikuinen.



Muistan kyllä vieläkin sen tunteen, kun piti maistaa jotain mikä ei ollut mielestäni hyvää. Aikuiset usein luulevat, että lapsi liioittelee, mutta minulla tunne oli järkyttävän voimakas puistatus - joskus jopa oksennusrefleksi. En ihmettele, ettei ruoka maistunut. Tiedä sitten mistä johtui, taisi olla yliherkkä makuaisti, joka sitten vähitellen kehittyi normaaliksi.

On tutkittu sitä ja tätä, ja on löytynytkin muuta diagnoosia, mm, aistiyliherkkyyksiä.

Ruoka ei saa olla liian kuumaa, eikä taas toisaalta liian kylmää.

Ja koostumukseen on totuttava pikkuhiljaa. Toisaalta nyt 2 vuoden sisään on tapahtunut suurta muutosta kun listaan tässä ruokia... jätän vain ne joissa on vielä ongelmia.



Liha:

Tämä on murheenkryynimme. Ei maistu oikein missään muodossa.

Lähipiirissä on paljon kasvissyöjiä, tyttö on herkkä ja ei söisi mitään eläintä.

Eihän tuota nyt noin pieni lapsi voi vielä itse päättää. Jos ei ole herkkua, kieltäytyy syömästä mitään. Nyt on suosikit löytyneet onneksi ja ne ovat:

lihaperunamoussaka, ja kaupan lihaperunalaatikko, nakit ja lihamakaronilaatikko. Kananouggetit. Grillattu kanakin joskus ja kanakastikkeessa menee kana huomaamatta jos olen oikein pieneksi tehnyt, ihan kun viillokkia, mutta vielä hienojakoisempaa... ja kokkareiksi jätän runsaasti sieniä hämäämään... ;)



Ja sitten vielä, ruoan on pitänyt olla tietyn lämpöistä ja tietyllä tavalla lautasella. Nyt on edistytty kun tyttö täytti 5 vuotta ja annoin luvan itse kauhoa lautaselleen ruokansa. Salaattia on tehty yhessä, ja se maistuu. Perunoita kuorittu ja kaikkea pilkottu... Kun tyttö itse saa asetella ruokansa, se maistuu paremmalta.

Ehkä se ikäkin korjaa.



Itsekään en syönyt 5-vuotiaaksi asti kuin makaronivelliä tuttipullosta ja kasvoin ihan sopivasti lihavaksi ja missin mittaiseksi! :)

jos ruuassa on vihanneksia, jää koko ruoka syömättä

t. se 5-vuotiaan tytön äiti.

Lihaa on kokkare huonolaatuista lautasella. Eihän se riitä.

Toisaalta, mikä on tuon ikäisen ravinnontarvekaan, ehkä ite yliarvioin mikä on rittävästi. Toisaalta, pienempi lapsi syö meillä lähes aikuisen annoksen kotosalla ja päiväkodissakin aina pyytämässä lisää. Varsinkin sitä lihaa.

Heräsi mielenkiinto tuohon aistiyliherkkyyteen. Miten sitä on tutkittu? Ilmeneekö muissa asioissa kuin syömisessä?



Kuulosti aivan pojaltani. Lautaselle ruoka laitettava tiettyyn paikkaan. Ruoat ei saa sekoittua, osua toisiinsa. Mitään lämmintä ei syö, ei edes mehua flunssaisena. jne...

telkkarin eteen syömään, tarroja, rahaa



Ja joku puhuu kiusaamisesta pahalla ruualla?... mitä tulee ihmisestä jos jo pienestä pitäen opetetaan että "pahaa ruokaa=normaali kotiruokaa" tarvitse opetellakkaan syömään????



Ei se voi mennä niin että kaikille tehdään omat eväät, tai sit niin että kinkkukiusausta ei syö kukaan jos yks on nirso.



Meillä ei pakoteta syömään, jos ei halua. Tosin siinä tapauksessa pitää olla nälässä. Ihan itse saa valita. Seuraavalla aterialla sitten voi tulla kokeilemaan onko nyt "kelvollista"

Ronklaaminen on kusipäitten hommaa....

""""Jos lapsi kerta tykkää maksalaatikosta niin miksi ette anna sitä enemmän?""""

Maksalaatikko vastaan nälkiintyminen?

Ymmärrän mitä käyt lävitse, nirson lapsen äiti kun olen itsekin. Lapsen ensimmäiset 3-vuotta murehdin syömiseen tai siis oikeastaan syömättömyyteen liittyviä asioita valehtelematta päivittäin.



Meillä oikeasti auttoi se, kun minä lopetin lapsen syömättömyydellä stressaamisen.



Tyttö on nyt eskarilainen ja n kolmen vuoden ajan olemme pitäneet todella tiukkaa linjaa. Hän saa eteensä juuri sitä mitä muukin perhe: syö tai ei, se on hänen oma valinta. Esim iltaruoalla laitan hänelle annoksen eteen ja alamme keskustelemaan päivän kuulumisista. Yritän pitää tunnelman mahdollisimman mukavana. En kiinnitä mitään huomiota siihen syökö lapsi vai ei.



Alkuun meni monta päivää niin, että lapsi ei maistanut yhtään mitään. Vähitellen alkoi maistella ja nyt kun tätä systeemiä on tehty kolmen vuoden ajan, on hän itse asiassa kohtuullisen hyvä syömään. Annokset eivät välttämättä vieläkään joka päivä ole hirveän suuria (herkkuruokiaan syö suorastaan paljon) ja nykyään suostuu jo maistamaan lähes kaikkea.



Minä olen kanssa itse ollut tosi sitkeä ja tarkka tämän asian kanssa ja nyt jo voin sanoa, että se on kannattanut!