Mitä syömistä erittäin nirsolle?

mut tuli mieleen että voisko häntä lahjoa niin, että saa vaikka rahaa jokaisesta uudesta maistamastaan ruoasta, ei tietysti paljoa mutta sen verran että ahneus voittaisi nirsouden? Tai lupaatte jonkin himotun lelun palkinnoksi, jos maistaa joka aterialla teelusikallisen kutakin ruoka-ainetta viikon ajan?

en usko että lapsesi on tyhmä. Eikä sitten tarjota koko ajan niitä lempiruokia.

Juomiseksi vain vettä, ei maitoja eikä mehuja

ja häntä kuskattiin lääkäriltä toiselle..



Päiväkodissa kun olin töissä, niin siellä oli sisarukset, jotka eivät suostuneet syömään mitään muuta kuin hernekeittoa. Sitä sitten keitettiin joka päivä. Myöhemmin molemmille tuli anoreksia.

ruokana on sitä mitä on muillekkin. Sitä syödään tai ei mitään. Jos ei lämmin ruoka kelvannut niin ei tullut sitten välipalojakaan. Ja kiukuttelusta meni sitten muutkin mukavuudet, niin kuin pelaamiset yms



Yllättävän äkkiä se luonne joustaa ja ennakkoluulot ruokiin murenee. Nyt homma toimii, ja sama systeemi on edelleen. Vanhemmat päättää mitä ruokaa tarjotaan, syömispakkoa ei ole edelleenkään mutta samalla menee ne välipala oikeudet. Nyt lapset on kuitenkin jo kouluiässä

siinä pelossa että lapsi kärsii, on tuhon tie valmis!



Se on useimmilla vain tahtojen taistoa, lapset haluavat päättää itse mitä syövät, ja vanhemmat menee hätäpäissään retkuun.

joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta. Esimerkiksi tuo "kun on muutaman päivän syömättä niin alkaa maistua" on täyttä puppua. Kun lapsi ei halua syödä, niin ei se syö vaikka olisi viikon ilman ruokaa. Sairaalaan siitä joutuu mutta ei se ruokahalu miksikään muutu.

En todella suostu siihen että teen ruokaa ja heitän sen sitten roskiin.

Lapset on jo meillä oppineet että helpommalla pääsee kun syö sitä evästä heti, vaikka ei nyt ihan sitä suosikkia olisikaan.

Harva ruoka paranee kun niitä lämmitellään

tuli vaan mieleen, että onko lapsella kielijänne tiukka? Yhdellä lapsella oli tiukka kielijänne ja syömiset aina yhtä tuskaa kun mikään ei mennyt alas. Kielijänteen leikkaamisen jälkeen syöminen vähitellen muuttui paremmaksi, joskaan ei vieläkään ole mikään kova syömäri.

Joutuuhan sinne herkästi muistakin syistä, ehkäpä se siinä oppii että ruuan kanssa ei pidä leikkiä. Ihminen on mukavuuden haluinen, lapsi ennenkaikkea. Ei ne halua joutua sairaalaan....



Pari päivää lapsi voi aivan hyvin olla syömättä yhtään mitään... kunhan vettä saa. On muuten sitten sen verran nälkäinen että kelpaa.



Kyllä kokemusta löytyy, tämä auttoi meillä. Mutta jos tämä tapa ei käy niin voittehan te vaikka maksaa siitä syömisestä .... mietin vaan että minkähänlainen kierre siitä lähtee?

ja tilanne ei ole kestänyt vasta kuin vuoden, mutta ymmärrän tuskasi ap.



Meillä on palkittu, uhkailtu, oltu sairaalassa, laitettu nenämahaletku... Monet itkut olen itkenyt lapsen syömättömyyden takia.



Meillä voi olla päivän ruokalista seuraava. 5 makaroonia aamiaispöydässä, lounaaksi päiväpalaksi ja iltapalaksi eli 20 makaroonia koko päivänä. Lisäksi kurkkua 10 cm pätkä johonkin aikaan päivästä. Viikonloppuna oli juhlahetki. Lapsi söi palan perunaa. Vettä juo lääkkeitten kanssa mutta kaikki mehut, limsat ovat yök. Eli toistaiseksi annetaan letkulla ravintoa.



Ajattelin viedä lapsen kauppaan ensiviikolla (vaikka se on ehdottomasti kielletty infektiovaaran takia). Sieltä hän saa valita mitä itse haluaa syötäväksi. Tämä kuulema auttoi yhdellä lapsella.

ettei esim. NIELEMINEN ole lapselle vaikeaa? jotain rakenteellista ongelmaa siinä?



kun kerran syntymästä asti ollut vaikeata?

Ap:han on kertonut että lapsi ei myöskään juo ja on joutunut sairaalaan asian vuoksi, eikä sielläkään suostunut syömään.

Ei ole tutkittu nielemistä eikä sitä, onko rakenteellista ongelmaa.



Aika hassuja neuvoja oli tullut... Nämä nimittäin, että lapselle ei saa syöttää vaan lempiruokia. Mähän kerroin, että kerran kuukaudessa on maksalaatikkoa ja se oli ainoa lempiruoka. Silloin syö ja muut päivät on syömättä. Ja ei maistu mitkään välipalatkaan, joten siitä ei pitäisi olla kiinni. Ei meillä mun mielestä siis pelkkiä lempiruokia syödä. Varsinkin kun niitä lemppareita on tasan tuo yksi. Ja eipä tuo lapsi ole millänsäkään, vaikka onkin sitten ilman ruokaa.

- menisikö risotto alas (jauheliharisotto) tai riisipuuro?



Tässä tapauksessa olisin sitä mieltä, että lempiruokaa vaan vaikka joka päivä. Kunhan jotain syö.



- Meneekö hedelmät alas? Vesimeloni tai päärynä (niistähän kaikki tykkää..)



- Pinaattivelli? tai pinaatti (porkkana) letut



- Kananmunat? munakokkelia..



- Hernekeitto



- Pirtelöä



Luettelin vain meidän nirsoilijan lempiruokia :)

kun kerta riisipiirakka ja maksalaatikko menee

Siis sanooko joskus, että on nälkä tai jano?

Vikahan voi olla siinä, ettei ole sitä näläntunnetta niin kuin normaalilla ihmisellä. Ja toimiiko suoli miten. Ja toimiiko makuaisti, ilmeisesti jos edes karkista tykkää.

Lapsen hallinassa on kolme asiaa: syöminen, nukkuminen ja pissaaminen/kakkaaminen. Kun lapsi ei jotain näista halua tehdä, on vanhemman keinot aika vähissä. Ketään ei voi pakottaa syömään/nukkumaan/vessaan. Tai siis voi, mutta sitten tulee ongelmia. AP:lle on käynyt niin kurjasti, että vahvatahtoinen lapsi on ottanyt syomisasian valtataistelun kohteeksi, ja kuten näette lapsi voittaa. Ap:n lapsella on todennäköisesti viela tarkka makuaisti tms , joka lisää "nirsoilua". Meillä oli samantyylinen ongelma, ja meillä auttoi yksinkertaistettuna tähän ongelmaan "unohtaminen". Tie oli pitkä ja kivinen, mutta muutosta alkoi tapahtua vasta, kun lapsi itse niin halusi ja ongelma korjaantui pikkuhiljaa.

joka todettiin jo muutaman viikon ikäisestä tosi allergiseksi. 8kk ikäisenä löytyi ensimmäinen kiinteä eli persikka, 10kk ikäisenä alkoi luomukaura käymään siihen kaveriksi. Näillä mentiin sitten yli vuoden ikäiseksi, jolloin alkoi lisäruokia tulla rytinällä uusia. Uudethan ei tietenkään maistuneet kuin mikrohiutaleina puuron joukossa rutkasti hillolla maustettuna. Syksyllä 1v4kk ikäisenä poika lähti hoitoon ja sinne jo sanoin, että "se ei sitten syö muuta kuin puuroa ja persikkaa". Hoitopaikassa olivat onneksi niin fiksuja, että sanoivat tarjoavan sopivista ruoka-aineista tehtyä kotiruokaa - maistui tai ei.



Valehtelematta poika paastosi 1½kk. Aamu- ja iltapuuron söi, mutta päivät meni maidolla. Joskus jyrsi leivän keskustaa. Hoitopaikastakin ihmettelivät miten voi olla lapsi, joka ei syö ja silti jaksoi erinomaisen hyvin. Nyt 4kk myöhemmin jätkä vetää makaroonilaatikot ja potut kastikkeella suurella nautinnolla!



Suosittelen siis olemaan vain sitkeä. Mitä itsepäisempi lapsi sen päättäväisempi äiti sinun pitää olla. Jos ei lapsessa ole todettu mitään vikaa, niin hän ennen pitkää alkaa kyllä syömään, KUN ei vaihtoehtoja anneta.

vaikka jonkun tarrakirjan, johon saa jokaisesta maistetusta lusikallisesta tarran. Kymmenestä tarrasta tulee jotain kivaa.

Onko tutkittu allergioiden mahdollisuutta ? Meillä kahdelle nuorimmalle lapselle allergiat aiheuttavat syömättömyyttä. Ja ainut varma tapa tutkia tämä on kokeilla esim. kaksiviikkoa ilman maitoa ja kanamunaa jotka ovat tavallisimpia allergian aiheuttajia. Tietysti mille vain voi olla allerginen meillä keskimmäisen ensimmäinen maidoton jakso ei näyttänyt auttavan koska sai jokapäivä porkkanaa jolle oli myös tosi allerginen.



Miten teidän lapsi muuten nukkuu ? Heräileekö ? Yskiikö jne ? Meillä pahin allergiaoire on refluksi joka näkyy nimenomaan makuuasennossa. Ja se polttaa kurkkua ja sitten ei ruuat taas maistu kun kurkkuun sattuu syöminen.



Joskus olen kuullut että lisävitamiinit ovat auttaneet parantamaan ruokahalua ? Teillä on varmaan käytössä ravitsemusterapeutin laskemat lisäravinteet niin että lapsi saisi kuitenkin kaikki tarvitsemansa vitamiinit ym. lisät.



Joskus tuntuu tosi pahalta kun ei voi antaa lapsille paljoa mitään syötävää mutta meillä ne kyllä syöö niitä ruoka-aineita joita voivat kunhan astma on hoitotasapainossa, ruokavaliossa ei ole pahiksia jne.



Koska tilanteenne on noin rankka suosittelisin että etsisitte hyvän lääkärin jonka kanssa voisitte vielä selvittää tilannetta. Ainakn allergiapuolella siirryimme juuri itse yleiseltä puolelta hyvälle yksityislääkärille jolloin pysyvän pidemmän hoitosuhteen aikana tuntuu hommat etenevän huomattavasti paremmin. Teidän tapauksessa myös hyvä ravitsemusterapeutti voisi olla tosi iso apu (meidän kokemuksen mukaan myös näissä on tosi surkeita, loistavia ja kaikkia siitä väliltä) joten kannattaa etsiä sellainen jolla on kokemusta samantapaisista potilaista ja näin madollisesti löytyy myös käytännön neuvoja paremmin.



Tsemppiä, toivottelee kolmen allergisen äiti