Miksi, oi miksi pitää puuttua muiden lastenhoitoon?
Oltiin perhekahvilassa keskiviikkona, ja juotin siellä vauvalle vellipullon ennen kun laitoin pihalle nukkumaan. Siihen sitten kaksi äitiä puuttui sanomalla, että vellejä ei saisi juottaa vauvoille. On tutkittu, että niillä ei ole mitään ravinnollista lisäarvoa, ne vaan täyttävät vatsaa ja vievät tilaa oikealta ruualta. Varmasti näin on, mutta meidän vauvamme pärjää ilman lääkitystä jos juotamme velliä. Jos taas juottaisin maitoa/ imettäisin, joutuisimme käyttämään lääkkeitä. Uskoisin että se on lapsen kannalta kuitenkin parempi vaihtoehto. Varsinkin kun lääkkeen antaminen on riskaapelia, johtuen sen aiheuttamasta sivuoireesta. Lääke kun pidentää sydämen Q-aikaa, joka on lapsellamme ylärajoilla.
En jaksanut kommentoida heille mitenkään, otti niin paljon päähän. Kaikilla kun ei ole sellaisia lapsia, joita voi kasvattaa ja hoitaa uusimpien tutkimustulosten mukaan!
Kommentit (45)
esim. tuo isompien lasten käytös...
Ihmettelinkin jo että kuinka velli auttaa niin paljon ettei tartte lääkkeitä antaa sairauteen, mutta tuolla joku jo mainitsikin refluksitaudin.
Tuollaisia tyyppejä jotka haluavat päteä löytyy kyllä joka paikasta. Oli sitten kyse vauvoista tai esim koiran kasvatuksesta tai koulutuksesta. Tai
ihan mistä vaan
. Ärsyttävä ilmiö josta ei kutienkaan pääse eroon.
MInä olin tyttöni 5v. kanssa alkuviikosta metrossa, tytöllä lieviä rakennevikoja jaloissa joten jalat väsyvät ja kipeytyvät helposti, elikkäs joudumme käyttämään rattaita jos kävelymatkaa on pitkälti.
Metrossa sitten eräs akka ihmetteli suureen ääneen että kyllä on ihan liian iso lapsi istumaan rattaissa!
Eipä tullut pieneen mieleenkään alkaa selvittämään tytön sairauksia tälle röyhkeälle moukalle,turpiin teki mieli tirvaista.
Toiset hölöttävät aina kaikki asiansa ja kyselevät vastaavasti muiltakin. Toiset taas ovat sulkeutuneempia, eivätkä halua kertoa itsestään mitään ulkopuolisille. Suurin osa sijoittuu jonnekkin noiden kahden tapauksen välille.
Erilaisuus on rikkautta.
Tuollaiset arvostelijat täytyy vaan jättää omaan arvoonsa. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää olla puuttumatta muiden asioihin.
Eivätkä ne vellit nyt mitenkään vaarallisia ole, jos lapsi on siinä iässä, että saa syödä jo viljatuotteita. Mäkin annan monesti välipalaksi velliä jos on kiire, tyttö on niin toivottoman hidas syömään soseita! Sitäpaitsi velleistä saa rautaa ja hyviä rasvoja.
Itselle ei tulis kyllä mieleenkään ruveta kommentoimaan muiden lasten ruokia, vaatetusta, ulkonäköä tai mitään muutakaan1
Kyllä sitä pitää olla epävarma omasta äitiydestään... jos ei siedä ollenkaan muiden kysymyksiä eikä kykene kommentoimaan mitään.
.
Itselleni nuo mammat harrastepiireissä, avoimessa päiväkodissa ja hiekkalaatikolla ovat ystäviä. Muutamaa vähän tuntemattomampaa ajattelen työkaverina. Kai sitä nyt ystävilleen voi avoin olla?
jos ei siedä ollenkaan muiden kysymyksiä eikä kykene kommentoimaan mitään.
Ja niille jotka sanoo että menkää kirjastoon tai googlatkaa että opitte lisää. Että pitäisikö ottaa joku lastensairausopas käteen ja opetella se aasta ööhön? Eikö ole helpompi ja kivempi tapa oppia kun kuulee suoraan joltain muulta jostain sairaudesta (tai mistä sitten olikin kyse).
Kyllä minä ainakin ennemmin opin vaikka tietämään mitkä on hyvät ravintolat jollain paikkakunnalla suoraan henkilöltä jolla on henk. koht. kokemusta kuin että googlaisin sivukaupalla eri paikkoja.
koska ei tuollainen "arvostelu" tunnu missään jos kerran itse tietää miksi jotain tekee.
Minusta taas olisi epämiellyttävää elää kulttuurissa, jossa ei kukaan kehtaisi sanoa mitään tai kysyä mitään, kun kaikki voidaan tulkita kritiikiksi. Minulle ihan ok, jos joku kyseenalaistaa tapani toimia äitinä. Voin perustella ja selittää. Eri asia on, jos esim. joku huomauttelee jatkuvasti samasta asiasta, jota on jo ennenkin käsitelty.
Ei sulla ole mitään velvollisuutta selittää muille, mitä annat lapsellesi ruuaksi. Jos on syytä lastensuojelullisesti puuttua, niin sitten voi sanoa, mutta muuten pitäköön suunsa kiinni. Oletko kovin nuori ja nämä kaksi vanhempia äitejä? Se voisi selittää tuollaisen mauttomuuden, että kuvitellaan voitavan puuttua mihin vaan.
Mä olen mukava ja sopuisa, mutta tuosta olisin vetänyt herneen nenään kyllä kunnolla. Olisin luultavasti rääkäissyt jotain takaisin ja sanonut jotain tosi harkitsematonta.
Itse olen 29-v kolmen lapsen äiti. En häpeä lapseni sairautta, en keksi yksinkertaisesti siinä mitään hävettävää. Kaikki lapsemme ovat käyneet saman läpi, joten olen lopen kyllästynyt selittämään sitä. Olen joutunut kohta viisi vuotta selittämään, että lapsillamme ei ole oksennustauti, vaan refluksi. Isommillakin kun vielä tulee välillä pulautuksia. Vauvoilla se on tietysti luonnollisesti voimakkainta.
Olen myös sitä mieltä, että jos heitä ihmetyttää vellin juottaminen, niin siitä voi aloittaa rakentavan keskustelun. Periaatteessa maissivellissä on samoja aineksia, kuin saosteena käytettävässä maissitärkkelyksessä. Olisin heidän kanssaan voinut myöhemmin rakentavasti keskustella. Meidän perhekerhossa on sellaisia kuppikuntia, joihin on vaikea päästä sisään. Vaikka olenkin sosiaalinen ihminen, en jaksa väkisin tuppantua. Me käymme siellä lasten kanssa leikkimässä pari kertaa kuussa, muuten meillä on ystäviä muista piireistä.
elämäänsä kyllästyneitä, keski-ikäisiä naisia, joilla menee perhe-elämässä huonosti ja mies on kyllästynyt ja katselee nuorempia, iloisempi ja hehkeämpiä. Luultavasti siitä moinen arvostelu, kateudesta ja katkeruudesta.
Enkä ole niin epätoivoisesti uusien ystävien tarpeessa, että jokainen vastaantullut ihminen ratikkapysäkillä on oitis ystävä.
Eikä muuten minulla ole ystävinä lainkaan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja...
Olen myös sitä mieltä, että jos heitä ihmetyttää vellin juottaminen, niin siitä voi aloittaa rakentavan keskustelun.
kommentoida ja arvostella toisten lastenhoitoa, niin se kyllä kielii siitä, että on epävarma omasta äitiydestään. Yleensäkin erilaisten tapojen arvostelu kielii omasta epävarmuudesta ja siitä, ettei ole sinut omien valintojensa kanssa. Se, että ei halua nyt ihan kaikkia yksityisasioita kertoa satunnaisille mammatuttaville, ei kieli missään nimessä epävarmuudesta, vaan terveestä rajojen vedosta: mitä kerrotaan ja mitä ei.
Ja on dogmaattinen yhden mallin toteuttaja.
tapaansa toimia kyseenalaistetaan.
Huh huh, tätä ketjua. Onneksi luin. Nyt kun esikoinen tulossa, vältän kaikkia mamma-kerhoja, etten vahingossakaan loukkaa ketään herkkähipiäistä kyselemällä tyhmiä. Varsinkin jos jäävät asiaa hautomaan ja valittavat mieluummin netissä kun sanovat kasvokkain asiasta. Luulin, että kerhoissa on kiva meininki ja voi jakaa kokemuksia, mutta siellähän näyttää olevan vallalla "hiljainen kilpailu" äitiydestä, jossa hoidetaan vain omaa lasta ja kyräillään muiden tekemisiä.
Onneksi on kavereita, joiden kanssa voi puhua asioista ja olla eri mieltä - vaikka sitten siitä lastenkasvatuksesta - ja silti viihtyä keskenään. Seurassa jossa kaikki tajuavat, että jokainen lapsi on erilainen persoona erilaisine tarpeineen ja jokainen mamma erilainen äiti omine tapoineen ja tarpeineen - ja jossa toisten mielipiteitä/kokemuksia voi loukkaantumatta kuunnella.
Ja puuttumisesta toisten asioihin tai kasvatukseen. Mikähän tauti se sellainen on, että lapsen on pakko rohmia klähmäsillä käsillä vähintään 5 suklaakeksiä kerrallaan lautaselle ja järsiä parista ja jättää loput siihen. Kun ei viitsisi vieraana puuttua enkä äkkiseltään googlesta löytänyt.
- ja vastailla myös uppo-outojen syytöksiin - kun se suloinen omanapainen maha-asukkisi kasvaa.
metrossa vieressäistuvalle että "saatan vaikuttaa murheelliselta, mutta se johtuu ainoastaan siitä että mieheni kärsii ennenaikaisesta siemensyöksystä ja minulla on seikkailujeni seurauksena todettu nyt klamydia". Näin hän ei syyllisty "sairauden salaamiseen"...