Ahdistaa. Tapasin tänään vakavasti sairaan itseni ikäisen äidin. En saa ajatuksiani irti hänestä.

työskentelen ns. saattohoito-osastolla. Kohtaan kuolemaa lähes päivittäin. Kyllä minuakin ajoittain ahdistaa, kun hoidan ikäisiäni pienten lasten äitejä. Tunteet ovat täysin sallittuja ja oikeutettuja. Meillä puidaan näitä asioita säännöllisesti töissä. Kuolemaa saa pelätäkin, jokaisella meistä on oikeus tunteisiinsa.

Lapsia tapetaan ja raiskataan. 16-vuotias heiluu kirveen kanssa puistossa ja yrittää tappaa toisen nuoren jota ei edes tunne.

Rekkakuski onkin massamurhaaja jonka viimmeinen uhri on viaton 10-vuotias tyttö. Ja kaikki tapahtuu tässä silmien alla.



Kyllä tekee mieli heittää joskus pyyhe kehään.

Hulluja tappajiahan aina riittää, maailma on. Hieman voi kohtalonsa vaikutta kun valitsee seuransa oikein, on tarkkaavainen liikenteesä.

Lapsi pyöräili yksin ensimmäistä kertaa kotiin viiden kilometrin matkan.



Tottakait äiti empi mutta sovittiin että pidetään jatkuva yhteys 15 minuutin välein ja näin tehtiin. Tuttu tie, tuttu kylä ja ei mikään myöhäinen ilta.



Ja kaikesta huolimatta tämä sairas ihminen tuli ja otti lapsen niinkuin se olisi omaa omaisuutta. Lapsi sai kokea kohtalonsa viimmeiset hetket.



Tämä äijä ei kokenut tehneensä mitään väärää.



Tämä ahdistaa minua.

mulla on vaitiolovelvollisuus työni puolesta ja paljon kohtaan tapauksia että saa itkua pidellä.



kannattaa ne ahdistukset puhua auki jos suinkin voi niin ei ala seurata ja tulla uniin.

tervetuloa vaan klubiin mukaan.

Ikä?

Kun surettaa sairaan puolesta ja lisäksi alkaa pelätä itsensä puolesta.

Mua niin naurattaa, anteeksi vain mutten saa tätä naurua tai hymyä naamaltani loppumaan.. En naura sille että toinen on sairas tai että sinulla on paha olla mutta.. Miksi tulit sen tänne jakamaan kanssamme? Ja sitten " en voi kertoa enempää" ...top secret.. ettei vain av-mammat saa tietää..elämää suurempi salaisuus.. minulla on jotain jota muut mammat eivät tiedä.. noh.. anteeksi, nyt poistun.. Mut kun täällä aina hehkutellaan jos tiedetään ensimmäisenä jotain mitä muut eivät..

Mieheni ei ole kotona enkä voi kellekään muulle tästä puhua. Ajattelin, että helpottaisi mun ahdistusta edes vähän. Ei ole tarkoitus ilkeillä tms. Vaikutat " erikoiselta" ihmiseltä. -ap