Olen vissiin sellainen tyyppi, etten osaa olla onnellinen? Muita?

Olen huomannut, etten kauheasti osaa nauttia mistään mitä teen. Olen taaperon kanssa kotona tällä hetkellä. Omia harrastuksia on, mutta ovat tuntuneet pakkopullalta jo jonkin aikaa enkä oikein enää nauti niistä. Taaperon arkirutiineista, ruuan laittamisesta, vaipanvaihdosta, leikkimisestä en nauti. Puistossa istumisesta en tykkää. Hetkittäisiä hyvänolon tunteita tulee kun katselee ulkona tytön juoksua tai kun tyttö oppii uuden sanan.



Elämässä kaikki on ollut jo pitkään perushyvin, mukava aviomies, ihana talo, kiltti ja terve lapsi, jne. Mutta minä en nauti, enkä niin kärsikään. En haaveile mistään paremmasta vaan periaatteessa ihan tykkään elämästäni, en vaan koe olevani kovinkaan onnellinen.