05-MAALIKSET-vk19
Onpas nää sivut uudistuneet kertaheitolla. Ei ihme, jos kirjautuminen ja viestit takkuili kun ne oli muuttamassa näitä sivuja. Toivottavasti nyt toimii.
Mä tässä painin ison ongelman kanssa. Mun piti mennä kesäksi perushoitajan sijaiseksi sinne sydänosastolle mutta nyt ne tarjos mulle sairaanhoitajan sijaisuutta. Palkka olis suurempi mutta samalla myös vastuu olisi paljon suurempi. On paljon asioita, joita en vielä osaa ja mun pitäis opiskella ensi viikolla ihan hullun lailla, et pärjäisin edes joten kuten. Mutta kieltämättä tarjous kyllä houkuttelee...Ne lupas mulle ainakin 4 päivän perehdytyksen, että saan kulkea sairaanhoitajan matkassa nuo päivät. Ja aina sen jälkeenkin tietty voi kansliassa neuvoa kysellä. Nyt vaan mietin, et pärjäänkö mä???
Muuten menee ihan ok. eeli on alkanut nukkua yönsä kunnolla. Nyt on pari viikkoa mennyt hurjan hyvin. Monena yönä ei ole herännyt kertaakaan. On itsekin paljon pirteämpi.
Henri on oma uhmakas itsensä. Varsinkin hoitopäivinä on iltaisin tosi kiinni mussa ja huutaa koko ajan äiti. Tykkää kyllä mennä hoitoon mut sit ei saa olla niin kauaa äidin kanssa :|
Mites Suohomppelilla on harjoittelussa mennyt?
Nyt meen syömään ja sit kouluhommien kimppuun. Eeli nukkuu ulkona ja Henri on hoidossa.
Kalamami
Kommentit (9)
minäkin kokeilen taas, josko kirjoitus tulisi läpi. Olen monena päivänä koittanut, mutta eipä ole onnistunut.
Olo on rentoutunut, kun pidin vapaapäivän tänään. Tai hoitelin mä jotain työasioita, mutta en ollut ollenkaan konttorilla. Kävin myös moikkaamassa vanhoja työkamuja ja hoitelin viikonlopun ruokaostokset. Näitä päiviä lisää! Illalla olin vielä shoppailemassa, kun miehen ystävä tuli lapsensa kanssa meille katsomaan jääkiekkoa, enkä mä halunnut jäädä viihdyttämään lapsia :)
Löysinkin paljon kaikenlaista kesävaatetta. Viikon kuluttua lähdetään lomalle, ja kaapeissa ei ollut mitään kelvollista päällepantavaa. Kaisallekin sain hankittua kaiken tarpeellisen. Mukavaa päästä reissuun!
Kaisa on melkoisen uhmakas, mutta käyttäytymissäännöt ovat auttaneet. Ja palkinnot sääntöjen noudattamisesta. Mies oli sellaiset säännöt väsännyt mun työmatkan aikana, hieno homma.
Suohomppelille piti myös kommentoida syömisestä, että Kaisa ei useinkaan suostu syömään mitään tarhapäivän jälkeen. Mekin olemme siirtäneet syömisen suosiolla myöhempään, jolloin ruoka maistuu Kaisallekin. Ja joskus ei tehdä ruokaa ollenkaan, silloin teen iltapalan vaan aikaisemmin.
Me yritettiin parina yönä pitää Kaisaa ilman vaippaa, mutta molempina kertoina tuli pissat sänkyyn jo parin tunnin unien jälkeen. Ei siis todellakaan oikea ajankohta vielä. Kaisa vaan itse pyysi, ettei laitettaisi vaippaa, joten päätettiin kokeilla.
No niin, nyt saunaan! Mukavaa viikonloppua kaikille.
kua ja Kaisa
On joo ihan erinäköiset sivut, vähän piti haeskella...
On ollut jos jonkinmoista pientä projektia tässä kevään korvalla, joten en ole paljon ehtinyt täällä käymään. Tehtiin mm. pieni laatoitus tuohon ovensuuhun, niin saadaan fillarit siihen näppärästi käsille. Haettiin serkun pyörä meille lainaan, niin tyttökin pääsee harjoittelemaan ajoa lopultakin. Ei olla pidetty kiirusta tämän asian kanssa, viime kesänä kun ei monta kertaa innostunut edes kolmipyörän selässä istumaan, tänä keväänä on ollut tosi kiinnostunut polkupyöristä ja ehtinyt kinuta jo moneen kertaan, että koska se oikein hankitaan.
Tyttö osallistui laatoituksen tekoon harjaamalla hiekkaa saumoihin ja kaatamalla vettä tiivistystä varten. Tästä pääsenkin Pääsiäisäidin galluppiin: Tyttö osallistuu jollain tavalla melkein kaikkiin kodin hommiin. Maalisutia en vielä käteen antaisi muuten kuin vesiämpärin kanssa, mutta muuten likka touhottaa keittiössä tiputellen pippureita ja liemikuutioita soppaan, pesten perunoita, tiskaten, suosikki on tietty leivonta, kun lopuksi saa kaapia astian ja vispilät suuhunsa. Siivous menee kummankin kinutessa moppia itselleen vuorotellen. Pyykkikorista onkii omat pikkarinsa ja ripustaa ne noin viidellä pyykkipojalla per pikkarit. Olen ottanut likan mukaan kaikkiin touhuihin, vaikka se yleensä hidastaakin valmiiksi tulemista, koska uskon vakaasti, että tällä tavalla en kasvata itselleni laumaa passattavia. Aika näyttää...
Se, mitä vaaditaan joka ilta, on, että kerää lelut laatikkoon ja vie pikkarit pyykkikoppaan. Lelujen keräyksessä tyttöä "auttaa" tämän rakkain nalle, jonka tassuilla ikäänkuin nostelee lelut paikoilleen. Samalla tavalla aikoinaan on opeteltu lelujen keräily, eli olen tytön käsiä ohjaten keräillyt kamat paikoilleen.
Onkos teidän ipanoilla mielikuvituskavereita? Tytön kintereillä kulkee joukko näkymättömiä etanoita, joille hän juttelee, tarjoilee ruokaa, antaa vauhtia keinussa,.. Olin aina tähän asti kuvitellut, että mielikuvituskaveit ovat ihmisiä. Tyttö tosin antaa keinussa ja karusellissa vauhtia kaikille löytämilleen kastemadoillekin, ei kun mato hiekkamuottiin ja keinu heilumaan.
Kalamamille piti mainita, että eikös se työnantaja kuitenkin tiedä palkkaavansa opiskelijan, vai kuinka? Kai moni asia pitää opiskelijan tarkistuttaa vakinaisilla työntekijöillä joka tapauksessa. Missään tapauksessa kukaan ei kuitenkaan heti koulusta valmistuttuaan ole täysin valmis ammattiinsa, vaan vasta työ opettaa kunkin työpaikan erityistaidot. Eräs sairaanhoitaja kertoi menevän muutaman vuoden ennen kuin uuden paikan rutiinit ovat täysin selvät. Varmaan se toki riippuu myös tehtävien luonteesta.
Oikein hyvää äitienpäivää kaikille maalismuksujen äideille!
korvapuustit :x
...kun en noihin kyselyihin ollenkaan muistanut päivällä vastata.
Meilläkin Saana on innokas osallistumaan ihan kaikkeen. Pyykit laitetaan kuivumaan niin, että Saana ojentelee vaatteita koneesta minulle. Astianpesukoneen tyhjennyksessä neiti osaa itse laittaa haarukat, veitset jne. laatikkoon - tosin välillä vääriin lokeroihin. Tykkää katsella, kun laitetaan ruokaa. Siivous sujuu välillä hyvin, välillä huonosti - tänäänkin kyllä ihan ansiokkaasti korjasi lelut lattialta, vähän jouduin sitten lajittelua tarkistamaan, ts. että lelut menivät oikeisiin koreihin. Pihahommissakin tykkää auttaa, haravoi innokkaasti jne. Olen kyllä koettanut antaa osallistua niin paljon kuin huvittaa.
Vaatimuksia ei hirveästi ole. Oma huone pitää "siivota", kun on siivouspäivä. Tarkoittaa sitä, että keräilee lelut pois lattialta. Likapyykit osaa viedä kodinhoitohuoneeseen, ja se on yleensä vaatimuskin. Ja sitten omat vaatteet pitää pukea itse, vaikeissa (esim. sukkahousuissa) kyllä autetaan. Ja syömisessä en enää auta kuin ihan tosi poikkeustapauksissa. Mutta siinäpä ne vaatimukset varmaan ovatkin.
Meillä ei Saanalla ole mielikuvituskaveria, mutta muistaakseni Nuutilla oli suurin piirtein tämän ikäisenä. Ei ollut kyllä kauaa, mutta jonkin aikaa. Oli joku poika, mutta en muista kyllä nimeä enää.
Ja Kalamamille vielä: kyllä sinä siitä hommasta selviät, sen kuin otat vastaan vaan - aina sitä voi kuitenkin muilta neuvoa kysyä, jos tuntuu epävarmalta.
Innostuin tässä hakemaan omia vanhoja kirjoituksiani palstalta. Kopioin niitä Wordiin. Ajattelin, että teen joskus (näkis vaan koska...) niistä sitten lapsille (no, enemmän ehkä Saanalle) tulevaisuutta varten koosteen, kun olen niin laiska kirjoittelemaan vauvakirjaan. Saa siis näistä kirjoituksista siistityn version, jota voi sitten isona lueskella. Hirveästi löytynyt tekstejä, ihan 2005 alkusyksystä asti - tällä hetkellä "kirjaa" on kasassa jo n. 45 sivua... Ihan hauska kyllä lueskella omia ja muiden tekstejä sieltä vauva-ajoilta asti, paljon sitä on kyllä yhdessä jo koettu...
Nyt toivottelen hauskaa perjantai-illan jatkoa!
Terhi
Jopas olikin vilu tuolla ulkona. Miun puolesta olisi saanut olla nyt kesää seuraavat ½vuotta, kun pelkkää lokakuuta oli koko talvi. Ääh.
Palasin nyt sinne päiväkotiin, missä olin tammihelmikuun. Sain niin lämpöisen vastaanoton, että kyllä mieltä lämmitti.
Mimmin kanssa otettiin kovasti yhteen ja monta kertaan sunnuntaina, niin siis eilen. Hitsi, kun kaikki meni väärin. Ei auttanut jäähypenkit eikä mitkään muutkaan. Pahamieli oli koko perheellä. Sanoin päiväkotiinkin, että jos Mimmi käy sitä vielä läpi, että vaikeaa oli. Nyt lapset on mummolla, pitää mennä Pikku kakkosen jälkeen hakemaan.
Lähtisin lenkille, mutta nälissäni ahmin makaronilaatikkoa kaksi lautasellista..joten jää juoksut välistä. Jos mennään vaan kävellen tällä kertaan.
Huomenna on taas selän niksauttamista..jospa sitten vika kerta. Tosin kipeä tämä on, ei tuo eilinen ajelu tehnyt oikein hyvää. Mutta hyvää teki viettää miehen kanssa kaksistaan aikaa, luksusta =)
Ajatus nyt pysy oikein kasassa, joten toiseen kertaan.
Tuulia
--edellisestä kerrasta lienee jo vuosia..
Ja vuodet tässä tosiaan vierii. Viimeksi kauppareissulla tänään, tajusin miten isoiksi nuo maalislapsoset ovat kasvaneet. Uutta perspektiiviä tuo toki tuo 5kk täyttävä kuopuskin..
Mutta niin, siellä kaupassa. Koska mulla oli vauva kaukalossa mukana ja ostoskärryt oikeastaan vain vaunukäytössä, Leo totesi että hänen täytyy hoitaa ostosten keräys ja kuljettelu. Kotona olin lähinnä itseäni avittaakseni luetellut puutelistaa ääneen, ja voitteko kuvitella että poika meni muistamaan niistä suurimman osan. Ja on se kumma miten hyvin vielä muisti missä mitäkin elintarviketta pidetään. Vaikka onhan noita kauppareissuja takana hänellä kymmeniä vakiokaupassa...
Tuli jo vähän syyllinen olo, kun poika vielä raahas isoa vaippa- ja talouspaperipakettia parkkipaikalle, kun omat käteni täyttyivät kauppakasseista ja kaukalosta.
Myös aamulla poika yllätti. Oli leikkinyt pitkään huoneessaan, kunnes tuli hakemaan katsomaan. Yleensä tässä vaiheessa esittelee jotain rakentamaansa legorakennusta tai työmaaleikkejään. Nyt kertoikin siivonneensa, ja kas, huone oli ikkunalautoja myöten puhtaana tavaroista. Jopa matot oli työnnetty rullalle sängyn alle. Leluja löytyi kyllä sitten peiton alta, siivouskaapista, vauvansängystä ja sorvatyynyjen välistä, mutta aivan uskomattoman siistiä jälkeä huoneesta joka puolituntia aijemmin oli täynnä tavaraa.
Vastuuntuntoinen poika siis tuntuu olevan, miten sen saisi vielä pysymään aikuisikään saakka.. Vaikka itse " kiltin tytön syndroomasta" kärsineenä tiedän, että siinäkin pitää olla rajansa!
GALLUP:Kertokaa, miten teidän lapset auttaa arkiaskareissa ja miten olette saaneet niihin innostumaan leikin varjolla tms.
Pyöräilystä on ollut puhetta. Se on Leon ykkösharrastus. Nyt mennään jo sellaisia usean kilsan lenkkejä ja pienet ylämäet onnistuu (ainakin menomatkalla). Jarrutus tuottaa vielä ongelmia, joten en ole vielä uskaltanut lähteä itse pyöräilemaan vaan juoksen vierellä.. Luulisin, että ensi kesänä aletaan treenaamaan apupyöriä pois.
Ja vielä voisin päivittää teitä tuosta puheongelmasta, joka alkoi avautumaan pojan jäädessä osa-aika tarhasta kokonaan kotiin. Voisin sanoa, että norsun askelin mennään. Muutamat kirjaimet siis vielä puuttuvat (r,l), mutta lauseet alkaa olemaan täysin ikäisensä tasolla. Iso lasti pudonnut hartioilta, kun voi lapsensa kanssa kommunikoida, eikä tarvi lähteä diagnoosien perään.
Kuopus voi hyvin.
mie ja pojat
No nyt tää munkin kone inkuttaa jotain kirjautumisjuttuja, vaikka kaiken tein niinkuin aina ennenkin...
Kylläpä oli niiiiiin ihanan lämmintä viikonloppuna. Ja tänä aamuna sit niiiiin kylymä!Täällä sato ihan lunta iltapäivällä, kun menin Juusoa hoidosta hakemaan...lyhyt tää Suomen kesä... ;)
Huomenna mulla alkas sit tyäharjoittelu. Hieman kyllä jännittää.Ei niinkään itse harjoittelu, vaan tuleva näyttö ja siihen liittyvä arviointikeskustelu...
Ja nyt mammat kertokaapa mielipide asiaan: meillä kun Juusolle ei tahdo iltaruoka maistua, ei vaikka olen sitä myöhästänyt tunnilla.Ei vaan syö.Iltapalalla syö sit puuron tai jogurtin+leipää,hedelmää yms.Niin, kysymys siis kuuluu, et onko ihan kamalaa, jos en sit tee iltaruokaa, vaan annan tavallaan jotain kevyempää ja sit iltapalalla enemmän??
Muuten meidän arki on taas jollain lailla raskasta... Juuso kokeilee kaikki mahdolliset temput, jolla sais huomion itseensä ja vanhemmat kiehumaan äärirajoilla. Vaikka huomiotta tuo poika ei kyllä ole jäänyt. Kaikenlaista touhutaan yhdessä, mut sit pitää vielä hakee huomioo ilkeilyn kautta.Ja ivallista naurua päälle..voi että kihisee joskus sisällä, vaan rauhallisena ollaan pysytty ja tilanne raukeaa nopeasti, kun Juuso huomaa ettei asialla ole hänen toivomaansa vaikutusta.
Huh, kylläpä helpotti kun sai purkaa tuntojaan!
Nyt alan miettimään tavoitteita harjoittelu ajalle.Mukavaa alkanutta viikkoa!
Suohomppeli81 ja uhmis-Juuso
Sunnuntai-illasta alkaen olen useamman kerran yrittänyt tänne kirjautua, eikä ole onnistunut. Nyt sitten toivotaan viestin perille menoa...
Sairastuin itse sitten sunnuntaiaamuna siihen oksutautiin, ei ollu kivaa ei. Etenkin kun meillä oli tarkoitus olla keskimmäisen synttärijuhlat silloin. Poika oli luonnollisesti raivona kun synttärit siirrettiin hamaan tulévaisuuteen. Sai kuitenkin sentään pari pakettia lohdutukseksi.
Pyöräily edistyy meidän maalisneidillä kivasti. Polkee jo sellaista vauhtia, ettei kävellen meinaa pysyä perässä. Jarruttaminen ja ohjaaminen on vielä hakusessa eli ei kovin turvallista ole neidin meno.
Kotitöissä auttaa mielellään tiskikoneen tyhjennyksessä. Siivouspäivänä kerää lelunsa laatikoihin imurin tieltä. Muuta ei juurikaan tee eikä ole vaadittukaan.
Onpa hyvä että Pääsiäisäidin pojan puhe on alkanut sujumaan, helpottaa varmasti elämää. Tuulia: ne vaatteet........;-) Suohomppelille tsemppiä näyttöön; kokemuksesta tiedän kuinka " kivoja" ne on! Ja mielestäni ei kannata pakottaa lasta syömään eli tekisin niinkuin itsekin ajattelit eli päiväruoaksi jotain kevyttä ja illalla sitten enempi jos kerran silloin paremmin maistuu.
Jokohan sitä pitäis itekin syödä, ei oikein maistu vielä kunnolla ruoka.
eilen jo moneen kertaan yritin kirjoitella, mutta ei onnistunut... Mutta jospa tää nyt menisi perille, kun Kalamaminkin kirjoitus oli tullut.
Täällä ei ihmeempää. Olen etäpäivällä, kävin aamulla kyllä hoitelemassa asioita kaupungissa (ostin mm. ristiäislahjan siskontytölle, kun minusta tulee kummitäti), nyt olen tehnyt sitten töitä. Viikonloppuna on edessä huomenna osallistuminen yhteen tapahtumaan Tampereella ja sunnuntaina sitten normaalien äitienpäiväkuvioiden lisäksi ristiäiset. Ohjelmaa siis riittää.
Sain tänään ison lähetyksen Viherpeukalot-puutarhakerhosta. Tilailin siis vähän kukkia. Nyt odottelen hirveää multakuormaa, kun tilasin sitä sellaiset 1300 litraa. Tulee joko tällä tai ensi viikolla... Siinä sitten riittääkin hyötyliikuntaa, kun kärräilee mullan kukkamaille ;)
Suohomppelille piti noista ruokailuista kommentoida, että meillä ruokailut menevät niin, että lapset saavat hoidosta tullessa leipää/jogurttia yms. ja kunnon ruoka syödään vasta klo 19 jälkeen. Minä olen lapsuudenkodissani tottunut jo syömään noin, ja systeemi sopii hyvin meidän rytmeihin, kun usein sitten töiden jälkeen joko minä tai mies käymme vähän liikkumassa yms. ja ruokailemaan ehtii rauhoittua vasta vähän myöhemmin.
Ja Tuulialle piti vielä siitä seksijutusta: Auttaisiko, jos laittaisitte makuuhuoneen (tai jonkun muun huoneen) oveen lukon tai haan? Jos haka sijaitsisi sen verran korkealla, että lapset eivät siihen yletä, ei olisi edes riskiä, että he lukitsisivat itsensä huoneeseen sisään. Oven saisi kuitenkin sitten kiinni niin, ettei kukaan pääse yllättämään... ;)
Ai hitsi. Juuri puikahti mieleen, että tänäänhän pitää siivota. Voi tylsyyksien tylsyys. No, ei auta, pakko tämä kaaos on taas raivata. No, sitten on kyllä mukava ruveta viikonlopun viettoon siistissä kodissa.
Mutta nyt jatkan töitä! Mukavaa viikonloppua!
Terhi