Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti ei pärjää lapseni kanssa.
05.12.2008 |
On erityislapsi jolle ruokailut on levotonta menoa. Syö suullisen ja sitten pitää nousta pöydästä, hyppiä tai huudella omiaan. Päiväkoti on ihan tavallinen päiväkoti, samoin ryhmä.
Kotona ruokailut sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Tänään auttaa toinen juttu kuin huomenna, aina ei tiedä etukäteen miten menee.
Nyt päiväkoti levittelee käsiään ja kyselee meiltä vanhemmilta miten heidän, ammattilaisten tulee toimia.
Olemme keskustelleet lapsen kanssa, mutta ei 5-vuotiaan erityislapsen kanssa voi vaatia että ymmärtää tai että muistaa.
Mitä tehdä? Nyt laitetaan muutama ehdotus mitä voisivat lapsemme kanssa kokeilla ja kehoitus ottaa yhteyttä keltoon, jos vaikka hänellä olisi konsteja.
Ei minusta kovin vakuuttavaa päiväkodilta.
Kommentit (57)
Lapsi jolla on muistin kanssa ongelmia. On aistiongelmia, yli- ja aliherkkyyksiä. Puutteita oman toiminnan ohjauksessa jne.
Lapsi joka ei muista aina edes tuttujen ihmisten nimiä, tai kavereidensa.
On keskusteltu ja vaadittu käyttäytymistä. Vaan lapsi ei siihen pysty. Nyt pitää miettiä muuta. Aikuisen kanssa kahdestaan ruokailu on lapselle kuin palkinto huonosta käytöksestä eli ei varmaan ihan eka konsti ja mistä henkilökunta? Ryhmässä on myös johtajana toimiva lto, hoitaja ja avustaja, lapsia n. 20. Eli resursseja on vähän.
Pieni palkinto voisi olla parempi, saa esim. työntää kärryt keittiöön kun on syönyt hyvin tms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerta on erityislapsi ja tällöin varmaan diagnoosikin saatu, yleensä tehdään sairaalassa (meillä lastenlinnassa) kuntoutussuunnitelma, suositukset henk.koht avustajasta ym. terapioista. Jos lapsi on kuntoutuksellisista syistä päivähoidossa,tulisi sitä tukea kehitykseen myös sieltä saada. Ei sinun tehtäväsi ole toimia terapeuttina vaan olet äiti. Sitä varten ovat terapeutit ja lääkärit ym. ammatti-ihmiset jotka hoitavat kuntoutuksen ja antavat sinulle siinä tukea ja vinkkejä. Ymmärrän kyllä pk.n henkilökuntaa ettei heillä ole koulutusta mutta teidän kannattaisi pk.ssa istua yhdessä alas ja puhua miten asiassa edetään. Vaadi pk.n johtajalta, keltolta ym. päättäviltä tahoilta että lapsi saa tarvitsemansa tuen ja terapian päiväkotiin,se on hänen oikeus. Varmaan ens vuonna alkaa eskarikin, miten tulee siellä ja koulussa pärjäämään jos ongelmiin ei nyt tartuta? Tsemppiä, kyllä se siitä kun saatte rattaat pyörimään!
Terv. kahen erityislapsen äiti
Siis jos ei pue, niin ok ainahan siellä joku aikuinen on sisällä istukoon sisällä vaatteineen kunne son pukenut. Luulisi, että jossain vaiheessa alkaisi ulkoilu tai retkeily kiinnostamaan. Samoin ruokailussa, jos ei istu ruokapöydässä, niin ruoka pois ja päiväunille kerran on niin väsynyt, ettei paikallaan enää pysy.
-Lapselle kannattaa hankkia sellainen ergonominen lusikka (mikä tuon oikea nimi on??), noissa lusikoissa on paksu muovi varsi, josta lapsen on helppo pitää kiinni.
-Jonkun aikuisen kannattaa aina istua lapsen vieressä ruokapöydässä.
-Ei kannata antaa lapselle mitään jättiannoksia. Pienet annokset riittää ja lapsi voi hakea sitten useamman kerran lisää, jos maistuu. Näin lapsi malttaa keskittyä kauemmin siihen syömiseen, kun huomaa, että lautanen tyhjenee nopeammin.
Tiedän mistä puhun, koska omalla lapsellani adhd epäily.
Vaatiminen ei auta adhd lapsen kanssa, koska sillä ei ole mitään tehoa.
Palkitsemisen pitää tapahtua tarhassa, ei myöhäistä palkitsemista.
Adhd lasta ei kasvateta samoin, kuin tavallisia lapsia.
Adhd lapsen kasvatus: Ennakointi, palkitseminen ja struktuuri.
Toruminen vaan pahentaa lapsen oireilua ja on melkein täysin turhaa.
Hyvistä asioista annetaan kiitosta ja itsetuntoa nostetaan. Tosin tämä tiedetään lapseni tarhassa ja häntä on kuntoutettu oikein.
Helsingin adhd centeristä saa paljon vihkosia, joissa kerrotaan adhd lapsen kasvatuksesta.
Adhd lapsen kasvatus ei ole helppoa, vaan hyvin vaativaa ja tietoa on oltava, muutoin mennään metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko päiväkodeissa jokin säädetty määrä ruokaa, jonka saa antaa? Säätääkö sen laki vai asetus?
Lapsi nousee pöydästä pöllöilemään; ruoka pois. Seuraavalla aterialla uudestaan. Normi määrä kyseiseen ateriaan kuuluvaa apetta, ei ylimääräisiä herkkuja. 5 ateriaa päivässä. Muutaman viikon kun jää nälkäiseksi kun lähtee pomppimaan, oppii jo jotakin. Ei lapsi itseään nälkään tapa. Höpsöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt ollut eka kerta kun vanhempien neuvoja kysyttiin, koko syksy on vatvottu tätä levottomuutta, siis 3 kuukautta. Lienee siinä ajassa pitäis siirtyä jo vaiheeseen B.
Ei ole helppoa olla erityisen äiti, pitää olla myös ammattikasvattaja, terapeutti, lääkäri, psykologi ja ties mitä. Itse koen olevani äiti, siis äiti, piste.
Ei luovuteta. Edessä on vielä eskari ja koulu, ehkä kypsyy ja kehittyy siihen menessä niin, että ruokailut ei ole enää lapselle ja ympäristölle ongelma.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niin, tähän ei pelkkä vanhempien tuki riitä, vaan tarvitaan myös päiväkodin panostusta kuntoutuksessa. Ja on todellakin ihme, jos eivät alan ihmiset ole tätä tiedostaneet!
Joudutaan vain negatiiviseen kierteeseen, eikä lapsen toimintatavat siitä muutu, vaikka kuinka rangastaisiin. Onneksi tämän palstan mammat eivät ole adhd lasten avustajia.
Omalla lapsellani käytetään tuota pientä annosmäärää ja lapsi hakee useesti lisää ruokaa.
Jollakin oli ihan hyviä neuvoja, muuta monien kommentit oli niin kauheita, etten edes uskaltanut lukea kaikkia. Tulee vaan paha mieli adhd lasten puolesta.
Niin ihania lapsia kuitenkin ovat, heillä paljon hyviä puolia ja lahjakkuutta.
Itseäni kiinnostaa hyvin paljon asperger ja adhd lapset. Ovat mielenkiintoisia lapsia.
T. 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsella aivan samat ongelmat ,/ siihen lisänä motoriinan vaikeudet) ja ihan hyvin on sujunut kun vaan sekä kotona että päiväkodissa noudatetaan samoja keinoja. Totta kai haluaisin , että päiväkosissa kysyttäisiin itseltäni mitä tehdään !
Lapsi jolla on muistin kanssa ongelmia. On aistiongelmia, yli- ja aliherkkyyksiä. Puutteita oman toiminnan ohjauksessa jne.
Lapsi joka ei muista aina edes tuttujen ihmisten nimiä, tai kavereidensa.
Nimittäin meidän 3-vuotiaalla juuri ruokailutilanteet ja syöminen on ollut aina aivan kamalan hankalaa, ja on edelleen. Juuri tuo, että ei malta rauhoittua syömään ja hyppää koko ajan pöydästä pois jne. Ja on vieläpä diabeetikko mikä lisää stressiä ja päänvaivaa meille vanhemmille. Hän ei koskaan istu rauhassa ruokapöydässä ja syö ruokaansa loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityislapsen äidin kirjoittaa mitään kun tulee niin typeriä kommentteja sellaisilta joilla ei ole mitään kokemusta minkälaista se elämä erityislapsen kanssa on. Asiat jotka ovat ihan itsestään selviä normaaleille lapsille/heidän vanhemmille voivat olla todella hankalia erityislapselle,esim. syöminen,pukeminen,paikallaan pysyminen,puhuminen,puheen ymmärtäminen jne. Siihen ei auta vaikka kuinka otetaan ruoka pois, jätetään eteiseen yksin pukemaan,uhkaillaan tai kiristetään. Aina ei ole kyse joitain lellityistä nicopettereistä vaan oikeasti se elämä on ihan erilaista, joka päiväistä kamppailua yksinkertaisten,mutta lapselle niin vaikeiden asioiden kanssa. Ehkä ap tuolla erityislasten puolella löytyis enemmän samassa elämäntilanteessa olevia?
Käytiin neurologilla kun lapsi oli 4v. mutta diagnoosi oli puheenkehitykseen liittyvää, nyt alkaa enemmän nousta pintaan nuo muut ongelmat. Puheessa taasen on kiritty jollain osa-alueilla lähes ikätasoon.
Itsekin olemme tuon kehumisen ja kannustamisen kannalla. Pienet palkitsemiset yms. tuo paljon paremman tuloksen, ainakin kotona. Riittävän pahaksi kun tilanne äityy niin poistetaan pöydästä. Kotona yleensä riittä se, että kävellään sinne kuistille, sitten alkaa ruoka maittaa. Annokset pitää olla pieniä, tietyt ruuat lautasella aiheuttaa heti sen en syö-reaktion, esim. makaroni tai yleisesti epämääräisen näköinen ruoka. Kun se vaihe on ylitetty, pystyy syömään paremmin. Joskus auttaa kun nostan ruokalapun pöytään ja sanon laittavani sen jos ei ala ruoka maistua, joskus auttaa kilpailutilanne, joskus se, että syö itekseen. Yleensä vaikeuksista huolimatta on ekana valmis.
ap
Eipä jäänyt käteen oikein mitään noiden keinojen osalta. No, jotainhan tässä on yritettävä. Olemme antaneet ihan vapaat kädet käyttää luovuuttaa lapsemme kanssa. Mutta kovin tuntuu vaikealta.... heille.
On se sitä vaikeaa kotonakin. Vaan sitten muutetaan toimintatapoja ja koitetaan nollata tilanne.ap
Lapsi, varsinkin erityissellainen kaipaa ja tarvitsee toistoa sen 10000 kertaa, eikä se riitäkään. Sitten kun aletaan niitä toimintatapoja muuttelemaan, niin siitähän se lapsi vasta sekaisin meneekin.
T. Ihan normilapsien normiäiti
täytyy muistaa että siellä on monta muutakin lasta joista täytyy huolehtia. Ei pari aikuista pysty kuntouttamaan yhtä lasta toisten kustannuksella, vaikka olisi millainen ammattitaito. Oma avustajahan noin haastavalla lapsella pitäisi olla. Tämä sitten noudattaisi kuntoutussuunnitelman ja lto:n ohjeiden mukaan lapsen kuntoutusta.
Olen käynyt Tayssin järjestämän neuropsykiatrisen kurssin ( adhd, asperger ja autismi) ja lisäksi mulla on arkea adhd lapsen kanssa, perhekoulu pop ja adhd lapsi ja diagnoosi.
Voisin sulle ottaa kopiot ja lähettää, jos haluat apua.
Lisäksi kuvat käyttöön toiminnaohjaukseen. Päiväjärjestys on oltava kuvina, aivan ehdoton.
T.16
Onko päiväkodeissa jokin säädetty määrä ruokaa, jonka saa antaa? Säätääkö sen laki vai asetus?
Tietty saa enempi, jos ruokaa riittää, mutta herkkupäivinä (esim. pinaattikeitto, makaronilaatikko, hernekeitto) ruokaa ei jää yhtään ylimääräistä.
kanssa tehdään nämä neuvottalut esiksi tulee tehdä ja yrittää löyttää ratkaisu miten päiväkodissa ja kotona toimitaan. Oli kyseessä erityislapsi tai ihan tavis ruokailut kuuluvat ihan __ kasvatuskeskusteluihih_
Vaikka he ovatkin ammattilaisia , niin sinä olet lapsen VANHEMPI ja tunnet OMAN lapsesi parhaiten, vanemman kanssa ratkaistaan ensiksi asiat ja sitten vasta konsultoidasan keltot a terapeutit ja niitäkin vain vanhemman luvalla.
[i
Ei kuulkaas sekään ole mistään kotoisin että AMMATTILAINEN ei pärjää tai ei osaa hakea neuvoja kun äidiltä. He vosivat olla yhteydessä keltoon tai terapeutteihin joiden asiakas lapseni on, mutta ei pelkkää voivottelua.
Meillä töissä ryhdytään toimeen, pyydetään keltolta neuvoja, keskustellaan koko henkilkunnan kanssa ja kokeillaan eri vaihtoehtoja,