Päiväkoti ei pärjää lapseni kanssa.

Niin täällä tehdään..

kuntoutuakseen. Vaan mitä kuntoutusta tuo on jos ovat aivan neuvottomia.

Ehkä avustaa jo liikaakin. Pukee esim. lapselle päälle kun lapsi vain pötköttelee sohvalla. Heillä ei muka keinoja siihenkään että saisi lapsen edes osittain pukemaan itse. Syöttää joskus lasta.

Onhan se nyt selvä, tuollaisen kukkujan kanssa ei päiväkodin henkilökunta voi vetää esim ruokailua.

Siinä villiintyvät/ahdistuvat muutkin lapset.



En usko, että päiväkodissa on vika, vaan sinun lapsessasi tässä tapauksessa.

Päiväkodin ja koulun henkilökunnalla on aika monta lasta siinä huolehdittavana, ja sinä et voi tietää sitä koko kirjoa joka heillä on. Itse tiedän ihan tarkkaan, että nykyään ihan kaikenlaiset lapset yritetään pitää tavallisissa ryhmissä ja voisitä menoa ja meininkiä. Ei työntekijöiden tehtävä ole olla vakuuttava tilanteessa, jossa on vaikeaa. Heidän tehtävänsä on parhaan kykynsä mukaan huolehtia koko porukasta ja tehdä yhteistyötä kodin kanssa. Teidän lapsihan tämä poika kaiketi on. Ei lastentarhanopettajat ole mitään erityskoulutuksen saaneita. He tulevat toimeen perustavallisten lasten kanssa.

tapauksessa päiväkodille. Kyllä se on sinun asiasi saada lapsesi käyttäytymään päiväkodissakin.



Nykyajan vanhemmat hakevat hemmotelluille lapsilleen adhd-diagnooseja yms., tyrkkäävät lapsen kuntoutussyistä päiväkotiin ja odottavat, että ammattilaiset hoitavat heidän lapsensa.

"lapseni kanssa ei pärjätä, hoitajien syy"



Olisiko mitään, että sinin lapsellasi on pulmia tulla normaaleissa puitteissa toimeen?

Sitä en osaa sanoa mikä on syy ja mikä seuraus. Minusta on kummallista että asiaa vain päivitellään eikä kokeilla millä keinoilla sen ruokailun saisi rauhoitettua. Tuskin on eka tapaus heidän urallaan. Tässä päiväkodissa hoidetaan muitakin erityislapsia.



Eivät olleet kokeilleet mitään, ennenkuin itse ehdotimme mitä voisi tehdä. Minä alan olla jo kyllästynty pelkkään negatiiviseen palautteeseen ja siihen, että minun äitinä pitäisi osata kertoa kostit myös ammattilaisille. Enhän minä edes ole paikalla siellä päiväkodissa.



ap

Aika kotona tekee hyvää lapselle. Kotona ei samoja ongelmia kuin hoidossa päiväkodissa, ryhmiksessä, perhepäivähoitajalla.

Tottakai tiedän sen ja nyt lisään vettä myllyyn. Olen itsekin töissä päiväkodissa ja todellakin tiedän mihin henkilökunnan pitää pystyä. Lapseni kun ei edes ole mikään ylivilkas AD/HD-lapsi.

Lapsen kanssa on keskuteltu miten ruokailussa pitää olla ja miten se kenties vaikuttaa muihin ja mitä seuraa jos ei käyttäydy hyvin.



Ei kuulkaas sekään ole mistään kotoisin että AMMATTILAINEN ei pärjää tai ei osaa hakea neuvoja kun äidiltä. He vosivat olla yhteydessä keltoon tai terapeutteihin joiden asiakas lapseni on, mutta ei pelkkää voivottelua.



Meillä töissä ryhdytään toimeen, pyydetään keltolta neuvoja, keskustellaan koko henkilkunnan kanssa ja kokeillaan eri vaihtoehtoja, emme jumiudu kuten nyt lapseni päiväkodissa on tapahtunut.



Enkä halua ylipuolustaa lastani, hänhän se on joka ei osaa olla niinkuin pitää. Mutta nyt päiväkodin pitää miettiä mistä se johtuu ja mitä voidaan vaatia ja missä olosuhteissa. Voiko olosuhteita muuttaa, voisoko toimintatapojen muutos olla paikallaan tai jokin muu.



ap

siksi kysyvät teiltä neuvoa. mun mielestä on kovin mukava kuulla, et "ammatti porukka" nielee ylpeytensä ja kysyy maallikko vanhemmilta apua. Te olette kuitenkin paras asiantuntija lapsenne kysymyksissä.

palaveeratkaa yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa ja miettikää rajoja, joita he voivat asettaa päiväkodissa, ilman, että on pelkoa et vanhemmat suuttuvat ammattilaisten kasvatus metodeista. Jos lapselle ei kerta ole mahdollista hankkia henkilökohtaista avustajaa, niin olisiko niin väärin, että esim yksi henkilökunnan jäsen syö lapsenne kanssa rauhassa kahdestaan ja siitä aletaan pala palalta rakentamaan pöytä käyttäytymistä...

ootteko lukenut perhekoulu pop:ista... käytetään adhd lasten kuntoutuksessa ja kasvatuksessa. googlettamalla saattaa löytyä, mutta neuvolat mielenterveys toimistot ym tahot varmasti lainaavat sitä kirjaa... hyviä malleja normaalilapsen kasvatukseenkin...

Lainaus ap:n viestistä: "Olemme keskustelleet lapsen kanssa, mutta ei 5-vuotiaan erityislapsen kanssa voi vaatia että ymmärtää tai että muistaa". Tässä se taitaa ainakin osa ongelmaa olla. Miksi ei voi vaatia? Minusta totta ihmeessä joka tenavalta on vaadittava, että sinähän istut siinä ruokapöydässä niin kuin muutkin etkä häiritse muiden ruokarauhaa. 5 vuotias on jo kyllin vanha että ymmärtää asian, jos ei ymmärrä, en ole ihan varma onko lapsi oikeassa paikassa. Päiväkodin työntekijöiden resurssit ovat rajalliset. Ja vielä ihan hillityin keinoin asia pitää mennä perille. Mitä ihmetemppuja lapsesi sitten kaipaa, että sana menee perille? Olen lopen uupunut vanhempien vaatimiin lippuihin ja lappuihin, joihin pitää pistää leimaa ja tarraa ja sitten kun lapsi suostuu olemaan vaikkapa kolme päivä nätisti, niin saa palkinnon.

Pois paikalta jossa on selän takan muita lapsi ja naaman edessä peili.



Nyt tulen ehdottamaan kehumisen lisäämistä, positiisten kokemusten vahvistamista. Ne kehut myös reissuvihkoon jotta voin palkita kotona. Päiväkodissa kannustusta ja pienimuotoista palkitsemista. Ei olla koko ajan kieltämässä vaan otetaan sellainen kannustava asenne.



ap

Värikkäästä kartongista esim. leikataan auto, jossa on 5 pyörää. Jokaisesta hyvin menneestä ruokailusta saa tarran pyörään, kun lapsi on saanut 5 tarraa, niin lapsi saa palkinnon, joka on lapselle mieluinen.

Kaiken pitää olla mieluista, kartongista leikatun muodon, tarrojen ja palkinnon.

Ruokailupaikka mahdollisemman rauhallisesta paikasta, mutta ei eristystä.

Kokeilu aloitetaan kotona ja siirretään myöhemmin päiväkotiin.

Lisäksi tilanne ennakoidaan suullisesti lapselle!

mutta, kun niitä keinoja käyttää, saa vanhemmat niskaansa paskaa kun Nico-Petterille on asetettu vähän rajoja ja ne koetaan liian tiukkoina.



Itse toimisin vaikkapa tuon ulkoilun kanssa niin että, lapsi olkoon sitten sisällä jos ei omatoimisuutta löydy. Kyllä se alkaa lasta jossain vaiheessa näiveltää että, lopettaa kaiken aikaisen sohvalla loikoilun pikku hiljaa unohtaa.

Tämäkin aika jona tämä yhden paikkaa veivataan ees taas on pois koko muulta porukalta. Ja tuskin se siitä kovin miksikään edes muuttu. Ajan kanssa muuttu itsekseen, jos on muuttuakseen. Niin se yleensä menee. Toki kannustaa varmaan kannattaa. Ja kyllä minusta ensin kysytään omilta vanhemmilta ja sitten käännytään asiantuntijoiden puoleen. Vai olisiko oikein, että saat kuulla jostain sivupuheesta, että lapsesi aioista on sitten keskusteltu sinne ja tänne eikä vanhemmilta ole otettu mitään ajatsta vastaan.

mutta kotona kyllä voi opettaa lasta käyttäytymään ruokailu tilanteessa.

sitäpaitsi eikö sinusta ole mukava että nämä ammattilaiset ottavat myös sinun näkökulmasi asiaan mukaan, niin että voisitte yhteistyössä saada asian aisoihin.

Ammattitaitoa on myös se että kysyy vanhemmilta heidän toiveista, tavoista ja elämästä niin että lapsella on mahdollisimman hyvä olla. Jos haluat että päiväkodin henkilökunta hoitaa asian omalla tavallaan niin sano heille!!! Tsemppiä!!!

Eipä jäänyt käteen oikein mitään noiden keinojen osalta. No, jotainhan tässä on yritettävä. Olemme antaneet ihan vapaat kädet käyttää luovuuttaa lapsemme kanssa. Mutta kovin tuntuu vaikealta.... heille.

On se sitä vaikeaa kotonakin. Vaan sitten muutetaan toimintatapoja ja koitetaan nollata tilanne.



ap

ja se aika, kun puljataan sen yhden asioita on aina pois muilta. Tllaisessa ryhmässä retkeillään vähemmän, kehitetään yhtään mitään vähemmän, kuin ryhmässä jossa yksi lapsi ei syö kaikkea liikenevää aikaa.

-Laitetaan lapsi "jäähylle" OMAAN pikku pöytään, joka on meidän "opettelupöytä", johon kaikki joutuvat istumaan, jos eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä (kyseinen pöytä on ihan vaan pelkkä sivupöytä, joka on ruokailutilan nurkassa). Tämä yleensä auttaa, koska lapsi istuu selin muihin eikä pysty näkemään muiden hölmöilyä ja niiden yllyttämänä saa lisää pökköä pesään.

-Pukemisessa auttaa se, että aikuinen laittaa esim. lapsen jalat punttien aukoista sisälle ja kannustaa lasta itse vetämään jalat näkyviin. Kun jalat kurkkii punteista, käsketään lasta nousemaan ylös ja aikuinen auttaa lasta nostamaan housut pepun päältä ylös. Ja koko ajan kehutaan kovasti, kun lapsi onnistuu samaan varpaat näkyviin ym. Takin kanssa tehdään niin, että laitetaan toinen käsi hollille hihan reikään ja sitten lapsi itse laittaa käden hihaan.

-Jos suinkin mahdollista lapsi menee ensin yksin aikuisen kanssa eteiseen pukeutumaan. Näin lapsi saa kunnolla keskittyä siihen pukemiseen. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten lapsi laitetaan nukkariin pukemaan, aikuinen pystyy olemaan lapsen kanssa nukkarissa ja seurata samalla muita lapsia ja auttaa heitäkin, koska nukkarista suora yhteys eteiseen. Jos tämäkään ei auta, niin sitten aikuinen pukee lapsen kokonaan.

-Lapsi menee ensimmäisenä ulos (jos mahdollista) ja tulee viimeisenä sisälle, näin ollen hän pystyy kunnolla keskittymään riisumiseen ja pukemiseen, kun saa olla yksin aikuisen kanssa eteisessä.



T:päiväkodin täti, jonka ryhmässä on kaksi erityislasta