Voi hemmetti. Kuukautiset myohassa ja ihan hirvittava rintakipu ja -turvotus...Pelkaan pahasti olevani raskaana, enka uskalla menna ostamaan testia.

Ei rintakipu, joka viittaa rintakehän alueen kipuun =D



ap

Käytimme ehkäisynä tunnollisesti kondomia ja miten kävi ; Raskaana olin.

Osta testi ,kuparikierukka ei taida olla parhaimmasta päästä raskauden ehkäisyssä..

Itsellä vain opiskelut loppusuoralla, ja HENKISESTI olen täysin valmistumaton ja haluton nyt lapsen saantiin. Suunnitelmat ovat jotain ihan muuta seuraaville vuosille. Takana jo yksi vahinkoraskaus hyvin nuorena (nyt jo ekaluokkalainen ihana lapsi), ja tämän lapsen aikana on ollut kaikenlaisia vaikeuksia elämässä; yksinhuoltajuutta, sairautta, taloudellista kamppailua, henkistä väsymistä jne. Nyt lopulta asiat alkavat järjestyä; hyvä parisuhde, opinnot loppusuoralla, henkisesti ja fyysisesti kaikki terveinä jne. Tavallaan voisi ajatella, että nythän olisi hyväkin aika lapselle, mutta kun EI. Haluan valmistua, työllistyä, elää omaa elämääni, nauttia parisuhteesta ja esikoisestani nyt vihdoin, kun kaikki muu ei kuormita niin paljon, matkustaa ja toteuttaa omia toiveitani ja unelmiani. Meidän perheellä on hyvä näin. Ja minulla on niin paljon muuta tehtävää ja koettavaa juuri nyt toiveissa.



Ei vauvan saanti tietenkään mikään katastrofi olisi, ja tottakai sitä lasta rakastaisin. Mutta niin paljon mieluummin toivoisin sitä lasta jollekulle, joka sitä toivoo ja odottaa...Elämä on kyllä aika nurinkurista. Tunnen itsekin lapsettomia pariskuntia, jotka eivät mitään muuta toivo niin paljoa, kuin että saisivat lapsen rakastettavakseen. Ja minä täällä uumoilen - ja pelkään - jo toista vahinkoraskautta.



Tietääkö kukaan muuten, miten sitten tosiaan toimitaan, jos kierukka on pettänyt? kai se kierukka pitää poistaa raskauden " tieltä" , ja miten se onnistuu? JOS sattuisin olemaan raskaana, olisi minulle kuitenkin itsestään selvää, että sen lapsen pitäisin ja sitä rakastaisin. Toivottavasti en kuitenkaan juuri nyt ole. Ikävä kyllä hyvin samanlaisia oireita on, kuin esikoisen aikaan. Etenkin nyt tämä jumalaton rintojen kivistys ja turvotus. Kuukautiset n. viikon myöhässä.



ap *lähtee lounastauolla ostamaan raskaustestiä*

Kierukka oli ihan paikallaan ja varmistettiin vaan että ei ole mikään tuulimuna. Tietty siinä on keskenmenon riski, mutta on siinäkin jos jätetään paikalleen.



Meidän kierukkavauva kävelee jo, ja on kyllä ihana :) Välillä mietin, miten helppoa olisi isompien kanssa mm. matkustella ilamn tätä nuorimmaista, mutta koittaahan sekin aika vielä tämänkin kanssa.

kirjoituksesi oli aika lähellä meidän tilannettamme viime syksynä. Mulla oli tulevaisuuden näkymät siinä, että viimein olisin valmistumassa, vielä 1,5vee loppurutistus opintoja ja sitten pääsisin töihin unelmieni alalle jonka löysin vasta mutkan kautta. Meillä oli jo kaksi ihanaa lasta joiden kanssa oli mennyt monta vuotta kotona, olin todella innostunut opinnoistani ja uran luomisesta. Miehen työtilanne oli vakautunut oltuaan pitkään melko epävarmalla pohjalla, kaikki oli ikäänkuin suunniteltu vuosiksi eteenpäin. Sitten petti ehkäisy.



Tiedän aivan täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Itselläni oli sellainen epäusko että ei-voi-tapahtua-minulle. Minulle, kuten varmaan sinullekin koska et sitä vaihtoehtoa maininnut, abortti ei ole ratkaisu tällaiseen dilemmaan. Siinä sitten elelin sekalaisissa tunnelmissa syksyä. Kaiken päälle raskaus on ollut aika vaikea niin, että opiskeluponnistukseni ovat jääneet todella paljon vähäisemmiksi kuin mikä oli suunnitelma alun perin ja mikä oli suunnitelma vielä raskauden selvittyäkin. En vain ole pystynyt tekemään sitä mitä olisin halunnut.



No, nyt vauvaa odotetaan kohta syntyväksi ja mieli on nyt levollinen ja hyvä. Tämä meni nyt näin, me saamme tämän vauvan ja minulle tulee nyt reilun vuoden viivytys opintojen valmistumisessa. Jälleen kerran, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tämä ja nauttia siitä. Odotan jo kovasti ensi vuotta kun saan olla lasten kanssa kotona, elää uuden vauvan kanssa ja olla esikoisen tukena hänen koulutiensä alkaessa. Asiat järjestyvät kyllä parhain päin sinunkin pääsi sisällä, kun annat asialle aikaa ja tutkit ajatuksiasi rehellisesti. Elämää ei voi aina suunnitella, sillä joskus kaikesta suunnittelusta huolimatta kohtalo luo omat käänteensä asiaan.

Itselläni samat oireet, toista lasta yritetty alulle yli kolme vuotta. Negan juuri testasin. :(

Tätä juuri tarkoitan. Miksei kasille voinut tulla se kauan odotettu plussa? Ja mikä oikeudenmukaisuus siinä on, jos minulle tulee. Ja ymmärrän toki, ettei se, että joku saa lapsen ole toisilta pois varsinaisesti, mutta ihmettelenpä vaan tätä elämänmenoa. Kuinka toiset jännittävät ja odottavat sormet ristissä plussaa, toiset pelkäävät sitä.



Meillä asiaan liittyy vielä taloudellisiakin puolia, jotka jännittävät. Koska olen opiskelija, äp-rahani olisivat minimit. Asumme pienessä kolmiossa, joka on meille tällä hetkellä unelmien asunto; ei iso, mutta juuri vuosi sitten hankittu ja mieleiseksemme laitettu katosta lattiaan. Alue on hyvä, ja asunto hintava. Mutta me nimenomaan halusimme maksaa sijainnista tilan kustannuksella; eihän yksilapsinen perhe paljoa tilaa tarvitse, ajattelimme.

Jos toinen lapsi olisi tullakseen, joutuisimme muuttamaan isompaan, eli reippaasti halvemmalle alueelle (siis kauas täältä), muuten emme pärjäisi taloudellisesti mitenkään...Ja lapsi on juuri aloittanut täällä koulunsa ja saanut ensimmäiset tärkeät ja pysyvän oloiset kaverisuhteensa. Lisäksi lapsella on ollut hieman vaikeuksia eskarissa ja koulun aloittamisessa...Työllä ja vaivalla ja yhteistyöllä lapsen nykyisen ihanan opettajan kanssa olemme saaneet hänet sopeutumaan ja asiat rullaamaan, ja nyt hän on tyytyväinen ja luonut itselleen sosiaalisen verkon. Tuntuisi kamalalta repiä häntä nyt tutuista ympyröistä, joihin on vasta asetuttu, ja muuttaa jonnekin toiselle puolelle kaupunkia. Tänne jäisivät kaverit, taas uusi koulu, uusi opettaja, uusi sopeutumisprosessi.



Äh. Totta kai kaikki jotenkin järjestyisi, mutta paljon epätoivottuja muutoksia tässä olisi edessä. Mä en kertakaikkiaan uskalla tehdä tuota testiä, sillä sen jälkeen tulos on konkreettinen. Nyt voin vielä ajatella, että " kyllä ne kuukautiset sieltä alkavat" ja elämä jatkuu juuri niin kuin olen ajatellutkin. Valmistun, työllistyn, jatkamme asumista ja elämistä täällä, paikassa josta nautimme, kokoonpanolla, joka on meille sopiva.



ap



ps. Kasille ISO ONNENPOTKU ensi kuulle. Toivottavasti se plussasi ei anna kauaa odottaa itseään!

tosin rv 10 on vasta menossa ja alan jo tottumaan ajatukseen, etta vuoden lopusta tama " vahinko" sitten syntyy. Itsekin olen miettinyt, kuinka epareilua tama lapsensaanti on. Itse opiskelin jo tukka putkella, kahden isomman lapsen kanssa alkoi jo helpottamaan, kunnes kuukausi sitten, ei menkat alkanutkaan. En mitenkaan toivonut tai halunnut lasta nyt. Mutta ei minusta ole aborttiakaan tekemaan. Ja taalta olen oppinut sen viisauden, etta " syntynytta lasta ei kadu koskaan, kun taas tehtya aborttia loppu elaman" . Mutta kuten sanoin, alan tottumaan jo ajatukseen, etta odotan lasta, ja paiva paivalta alan odottamaan vauvaa akkia syntyvaksi.

Kuukautiset reilun viikon myöhässä, ja tosiaan rinnat kovin kovin arat kaiken aikaa. Lisäksi vatsa turvottaa kovasti. Toisaalta, juuri tällaisia pms-oireitakin minulla on; ei vain yleensä näin voimakkaita...Mutta voin kai nyt kuitenkin huokaista helpotuksesta ja odotella rauhassa niitä kuukautisia; ehkä oireet ovat tässä kuussa vain jostain syystä voimakkaammat?



Stressiä on ollut viime aikoina; työstän juuri graduani. Kuukautiset voivat kai myöhästyä siitäkin syystä.



Vauvat ovat ihania, mutta ei juuri nyt, ei meille. Mieskin lähti helpottuneena töihin.

Toivottavasti sen sijaan kasi ja muut plussaa toivovat sen pian testaavat...



ap