Lue keskustelun säännöt.
Niin milloinkas se pahin uhma oikein (poika)lapsilla olikaan...
04.05.2008 |
poika karjuu ja raivoaa aamusta iltaan. Mikään ei ole hyvin ja halutaan jotain ja samassa ei halutakaan sitä ja taas se huutaa, parkuu, karjuu, heittelee tavaroita, ruokia tms. Meidän muut lapset 7,5v ja 5 v. Toki heilläkin joskus kiukunpuuskia on ja joitakin uhmäkausia mutta tämä 2 vuotian vetää ihan pohjat. Eli luulisin tämän olevan se pahin uhma aika..mä toivon taas niin sillä en tiedä kuinka kestän jos pahenee vielä ; ) Mäkään en muista oliko vanhemmilla tenavilla tässä iässä noin kovaa tuo elämä.
Kommentit (2)
Esikoinen on siis tyttö ja ikää nyt 5v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kultaa muistot, ei enää muista yhtään...
Poika täyttää parin viikon päästä 2v ja jos on jätkällä ollut tahtoa ennenkin (ja vähintään 5 hernettä nokassa päivittäin...), niin nyt on sit jo piru merrassa. MIKÄÄN ei oo hyvä ja vastaus mihin tahansa on EI! Parhaimmillaan se on EI kiljuttuna parikymmentä desibeliä kuulonhuoltoliiton suositusten yläpuolella... Ja auta armias, jos pojan kuullen erehtyy käyttämään sanaa ei... Riippumatta siis siitä, koskiko sana kieltoa vai puhuinko jollekin ehkä ihan muulle. Jätkä tulkitsee kaiken kieltämiseksi ja raivari on valmis. Melkein huvittavan kliseisesti ottaa sit oikein perinteisiä itkupotkuraivareita, kun heittäytyy lattialle ja sätkii karjuen kaikilla raajoilla yhtäaikaa :D Ja poika sit kans tahtoo, haluu ja vaatii - just nyt, eikä esmes sekunnin päästä... Ja taas karjutaan, kun ei saa kaikkee - ainakaan heti. Väkivaltaiseksi ei onneks ole heittäytynyt, jos ei sitä lasketa, että heittäytyy aina suorin vartaloin selälleen....
Jotenkin mulla on semmonen mielikuva, että kunnolla väkivaltasia raivareita tyttö otti jostain 1,5-vuotiaasta eteenpäin. Räjähteli aika harvoin, mutta sit ne kestikin kaaaaaauan ja äitikin sai vuodattaa verta pariin otteeseen pikkuterroristin hampaissa (kirjaimellisesti), tyttö hakkasi (tahallaan) päätään lattiaan, potki, löi... Sylikkäin istuttiin helposti parikin tuntia kerralla ja tyttö vaan raivosi... Luojan kiitos siirtyi lopulta siinä kolme vuotiaana pääasiassa mököttämistaktiikkaan
Jotenkin mulla on vaan semmoinen mielikuva jäänyt, että 2,5v olis oikein pöksähtelyn ja kiukuttelun mestari... Pliis, sanokaa, että mä olen väärässä. Tää touhu ei ihan oikeasti voi mennä enää kauheammaksi, eihän?