Kohta halkeaa pää, lapsenhankinta mietteistä kysymys.

toisinaan mietin kolmatta, mutta en kovin pitkään. Eikä se olisi realistista. En jaksa palata ajassa taaksepäin.

Nyt rv 31 menossa. Kyllähän sitä välillä miettii, että oliko järkeä mutta en kyllä mistään hinnasta tästä luopuisi :-) Ihanaa olla taas raskaana, tuntea potkut ja hikat. Saan olla taas kotona lasten kanssa ja nauttia siitä. Vaikka kyllä tiedän, että ei se niin kivaa joka päivä olekaan.



Esikoinen meillä on melkein 8-vuotias.

Odotan myös lapsen kasvua ja tiedän siitä kasvavan myös murrosikäisen.



Mutta kun on jo tottunut tähän omaankin aikaan ja arjen " helppouteen" .

Oltiin juuri mökillä, joka veden äärellä ja mietin, kuinka tässä menisi useampi kesä vahtiessa pientä. Toisaalta olisi isommistakin apua.



En tiedä mitä tehdä. Tähän asti asia on ollut lähes varma, mutta kun pitäisi ryhtyä tositoimiin, menikin pupu pöksyyn.

tänä aurinkoisena sunnuntaina heräilee kohta päiväuniltaan yli puolivuotias vauvelimme. Isommat sisarukset ovat 8 ja 9-vuotiaat. Kaikki on mennyt oikein mukavasti, voin " suositella" , kovasti on iloa ja elämää tuonut perheeseemme tämä rakas iltatähti-vauvamme! :)

Eihän lapsi ole pieni kuin muutaman vuoden ja mihin tässä on kiire.



En taida ihan vielä perua sitä kierukan poistoaikaa. Katsellaan. Tuntuu, että liika miettiminen ei ainakaan tee hyvää. Menee vain ajatukset enemmän sekaisin.



ap

Vauvakuume on ja pysyy, toistaiseksi se on järjen avulla aisoissa. Meillä on miehellä kolme ennestään ja minulla kaksi, vanhin näistä lapsistamme on 12 ja nuorin 3.

Meillä on isommat 9- ja7-vuotiaita. Kuopus on nyt 1-vuotias ja päiväkään en vaihtaisi pois. Osasin tällä kertaa nauttia vauva-ajasta täysillä ja rennosti. Nyt pienen juoksijan kanssa riittää toki puuhaa ja " vaivaa" mutta. Niin paljon tämä pikkuinen sisko on tuonut rakkautta ja naurua ja vastuuta ja kaikkea niin meille vanhemmille kuin sisaruksilleen.

Meille tosin siunaantui tyytyväinen tapaus. Ei koliikkeja, allergioita eikä muitakaan riesoja.

Melkein tekis mieli neljättä....

Ja tietysti itselläkin ikää jo hieman kertynyt, eikä niin hötkyile joka asiaan.



ap

Mutta jos hommaan ryhtyy on seuraukset kannettava. Luulen että siinä vaiheessa JOS nyytin syliisi saat, et kadu!

Mutta todellakin jos päätetään, että lapsi saa tulla, ei voi jättää sen varaan, ettei välttämättä tärppääkään.

No ehkä on luotettava kohtaloon, ettei meille sitten sitä kolmatta lasta olisi tarkoitettu.

ap

Kuopuksen synnyttyä ekat 2v oli tosi rankkoja kolmen pienen kanssa. Mutta en siltikään kai koskaan ajatellut, ettei enää lapsia.



Nyt viimeiset 6kk on olleet jo tosi helppoja; kellään ei ole mitään pahempaa uhmaikää menossa. Keskimmäiset on eskarissa ja koulussa. Kuopus pois vaipoista. Mummot ottavat mielellään kerran kuussa koko lössin viikonlopuksi luokseen (siis puolet ja puolet), mummot siis itse tarjoutuvat ottamaan ja lapset aivan innoissaan lähtevät. Parisuhde siis kukoistaa.

Kaikki siis loistavasti.

MUTTA, itse olen nyt muutaman kuukauden miettinyt uutta vauvaa. Mies ei lämpene ajatukselle ja oikeastaan olen itsekin enää 80% varma, että haluan. Silti toisaalta se tunne on tosi kutkuttava, kun päästän ajatukset lentämään ja mietin itseäni synnytyssalissa vastasyntynyt rinnalla..



En tiedä. Millä sen päätöksen sitten tekee? Tunteella vai järjellä??



Ja ikää minulla nyt 30v