Ateistit, hylkäättekö todellakin puolisonne jos tämä tulisi uskoon?

Miten se kestäisi sen, että ajattelemme tietyistä isoista kysymyksistä eri tavalla? Minun olisi erityisen vaikeaa hyväksyä, että puolisoni ajattelisi minun joutuvan kuolemani jälkeen helvetin tuleen, vaikka mielestäni en ole ansainnut sellaista kohtaloa.

Taitaisi minulla ainakin tunteet puolisoani kohtaan huimasti viilentyä ja jos oikein uskovaiseksi alkaisi niin taitaisi olla avioeron paikka. Ei uskovaisen kanssa voi kertakaikkiaan elää. Juoppokin olisi parempi.

sellaiseksi suvaitsevaiseksi uskovaiseksi (= ymmärtäisi kuitenkin, että hönen tapansa ajatella on vain yksi monista mahdollisista vaihtoehdoista), niin asia voisi olla suhteellisen ok. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jos sellaiseksi yksisilmäiseksi yksitotuus-tyypiksi alkaisi, niin olisi avioliitto vaakalaudalla.

Riippuu vähän. Jos hän alkaisi käydä uskonnollisissa tilaisuuksissa ja saarnata jeesuksesta, niin antaisin kenkää.



Mutta jos pitäisi omana tietonaan, niiin se olisi ok.

Jos alkaisi pakkosaarnata muulle perheelle niin kyllä jättäisin.