Miten kertoa lapsettomuudesta kärsivälle omasta raskaudesta? ov
Lyhykäisyydessään, tilanne on tämä: odotan kolmatta lasta, odotus on aivan alussa. Isommat lapsenikaan eivät ole kovin isoja, 4v ja 2v. Minulla on ystävä, joka on toivonut lasta jo neljä vuotta, tuloksetta, ollut hoidoissakin.
Mietin, että miten hänelle kerron raskaudestani, tuttujen perheuutiset ovat olleet kaverille viime aikoina olleet tosi kova paikka. Ja luulisin, että tämä mun uutinen on vielä rankempi: siinä ajassa kun hän ei ole saanut ensimmäistäkään, minä on olen saanut kolme!
Yleensä hyvälle ystävälle asiat tietty kerrotaan kasvotusten, mutta olisko nyt kuitenkin parempi esim. lähettää sähköpostia, niin kaveri saa vähän aikaa käydä fiiliksiä läpi ja koota itseään.
Kommentit (15)
Meillä on takana neljän vuoden lapsettomuus ja nyt meillä on pieni vauva. Mun mielestä oli paras kun kertomisesta ei tehty numeroa vaan kerrottiin samalla tavalla kuin muillekin. Entä jos kertoisit samassa sähköpostiviestissä useammallekin ihmiselle, jos teillä sattuu vaikka useampi ihminen samasa ystäväporukassa?
Jotenkin erityiskohtelu tuntui hiukan osoittelevalta. Tuli sellainen tunne, että nyt mun lapsettomuus ja mielenterveys on sellaisella tasolla, että kukaan ei uskalla kohdata normaalisti, että olen joku erityistarveihminen. Tiedän, että ei olisi pitänyt ajatella noin kun toinen hyvää tarkoitti, mutta silti.
Ei muuten ole vielä käynyt vauvaa katsomassa. Vauva on kohta 3 kk.
Varmasti hän ymmärtää kun selität asian. Rakkaudesta kaveriasi kohtaan hoidat asiasi niin, että hän saa miettimisaikaa, miten reagoida.
Mikä siinä on että pitää tehdä asioista vaikeita. Jos ihmisellä on ongelmia lapsensaannin kanssa, ei auta kuin opetella suhtautumaan aikuismaisesti toisten raskausuutisiin. Kerrot sen miten tahansa, niin totta kai se kirpaisee, mutta ei voi mitään.
Minä kokisin sähköpostin jotenkin etäiseksi, enkä haluaisi saada ystävältäni tuollaista tietoa sen välityksellä. Siitä tulee juuri sellainen mielikuva, että pelkää kohtaamista. Olen itse lapsettomuudesta kärsivä.
Vauvauutiset ovat vuoroin ikäviä, vuoroin ihania minusta tällä hetkellä. Järki sanoo ettei toisten vauvat ole minulta pois, mutta sisimmässä on silti usein pistos, kun kuulee tuttavien raskauksista.
En osaa sanoa, miten pehmentää tietoa. Vaikea pala se ystävällesi varmasti on, kun tosiaan olet saanut 3 vauvaa sinä aikana minkä hänkin on lasta toivonut.
Toivottavasti saat kerrottua hyvässä hengessä, kaikessa rauhassa, mukavassa ilmapiirissä. Tsemppiä sekä sinulle että ystävällesi.
Olen kertonut kasvokkain ja sellaisessa tilanteessa että ei ole ollut muita kuin me ja puolisot. Ja olen kertonut sellaisena hetkenä, että nähtiin pikaisesti jos tulee ikävät filikset niin ajattelin että " pääsee" pois. Sanoin myös, että jos susta tuntuu ikävälle niin anna tuntua vaan. En sanonut että " tiedän mistä susta tuntuu" , enhän tiedä. Mutta halusin kertoa sen, että ymmärrän jos iloiset uutiseni eivät ole sitä hänelle.
Tuo kolmosenkin pointti ja vinkki on kyllä hyvä..
t. 5
Itsekin lapsia toivova lapseton ja toivoisin että hyvä ystävä kertois siitä kasvotusten. Kyllähän se sattuu, vaikka se ei oo lapsettomalta pois. Mutta sähköposti on aikas etäinen ja saattaa tuntuu vieläkin pahemmalta.
Ihanaa et sä aattelet ystäväsi tunteita. Tiedän kyllä, että toisten lapset ei oo multa pois, mut hölmö olisin jos tunteeni kieltäisin.
Tiedoksi lapsettomien kurjia tunteita moittivat; oon kokeillu asian taka-alle jättämistä ja tunteiden kieltämistä - tuloksena oli tosi typerä käytös, joka valitettavasti tuli täysin spontaanisti, eli en pystynyt hallitsemaan sanojani. Nyt kun myönnän tunteeni, ei ylilyöntejä tuu.
Vierailija:
Olen kertonut kasvokkain ja sellaisessa tilanteessa että ei ole ollut muita kuin me ja puolisot. Ja olen kertonut sellaisena hetkenä, että nähtiin pikaisesti jos tulee ikävät filikset niin ajattelin että " pääsee" pois. Sanoin myös, että jos susta tuntuu ikävälle niin anna tuntua vaan. En sanonut että " tiedän mistä susta tuntuu" , enhän tiedä. Mutta halusin kertoa sen, että ymmärrän jos iloiset uutiseni eivät ole sitä hänelle.
mahd pian. Musta ainakin tossa tilanteessa tuntuis vielä pahemmalta se jos multa olis tietoisesti asiaa salattu. Vaikka lapsettomuudesta kärsisikin niin toisten sääli voi pahentaa niitä tunteita. Itse en varsinaisesti kärsi lapsettomuudesta vaan haluaisin kovasti lasta ja kaikki sen tietää, mies ei vaan halua :( Osittain musta sen asian tekee paljon pahemmaksi se että kaikki tietää mun toiveista, mä haluisin " esittää" mieluummin että kaikki on hyvin ja toivon että mulle kerrotaan asioista niinku ennenkin.
haluaisin,että minulle kerrottaisiin mahdollisimman pian,samaan aikaan kuin muillekkin kavereille,koska múuten saattaisi tulla tilanne,et kuulenkin sen jostain muusta kautta ja sit mulla vasta paha mieli olisikin.
Itse " kuulisin" asian mieluiten joko juuri lyhyesti nähdessä tyyliin " olen muuten raskaana,la on 6.5." tai ihan vaan tekstiviestillä samaan malliin,mutta EN TODELLAKAAN millään pitkällä spostilla jossa seliteltäisiin MIKSI lähettää tiedon spostilla jne...
En minä rikki mene vaikka pahasti se aina kirpaiseekin ja minä en kykene raskauden alkuvaiheilla asiasta kaverini kanssa puhumaan...
Minä olen sitä mieltä että kasvotusten paras, mutta ehkä silleen just ettei tarvitse sen uutisen jälkeen viettää aikaa yhdessä vaan lapseton saa rauhassa sulatella. Jossain tietyssä vaiheessa voi olla niin herkkänä, että on kauhea kuulla uutinen vaikka toivookin parasta ystävilleen.
Minä olen käsrinyt lapsettomuudesta kauan ja itse olen joutunut kertomaan jo kahdesta raskaudesta lapsettomille. Olen yleensä kertonut asian sivulauseessa siten, että en ole jättänyt mitään tyhjää hetkeä kuullakseni onnitteluja, jos ihminen ei koe onnittelemaan juuri silloin pystyvänsä. Olen jatkanut sitten heti muuta asiaa.
Kun läheinen ystäväni tuli raskaaksi, hän kertoi minulle vasta kolmannella kuulla ja silloinkin vasta koska itse älysin kysyä, et onkohan hän raskaana. Mua loukkasi todella paljon, se ettei mulle kerrottu samaan aikaan kuin muille. En tietenkään tästä mitään numeroa tehnyt vaan onnittelin ihan aidosti ystävääni. Miehelle sitten itkin, kun tuntui etten ole ystävänä tarpeeksi arvokas kun ei kerrottu ajoissa, vaikka tietenkään asia ei näin ollut. Eli kyllä ymmärrän jos jännittää kertoa, mutta lämpimästi suosittelen, et kerrot ajoissa. Itse en halua mitään erityiskohtelua, vaikka omaa vauvaa tuskin koskaan saadaan.
yhden lapsettomuudesta kärsineen ystäväni kanssa paljon tekstareita, tärkeistäkin uutisista, niin siten kerroin raskaudestakin toki
olisi hyvä, kun tiedän tämän ystäväni alkaneen itkeä tai ahdistuneen kovasti kuullessaan muiden vauvauutisia tai nähdessään tuttujen vastasyntyneitä. Ja hävenneensä tunnereaktiotaan kovasti. Eli mielestäni olisi ystävällisempää antaa kokea tunteet omassa rauhassa. Yhtään aikaisemmin/myöhemmin en asiaa ajatellut hänelle kertoa vaan kolmannen raskauskuukauden jälkeen kuten kaikille muillekin.