Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapselle kertoa rehellisesti isästään, jos lapsi kyselee vai pitääkö kaunistella? Tilanteemme
02.05.2008 |
on tällainen: poikamme isä hylkäsi minut ja lapsen raskausaikana ja muutimme joksikin aikaa vanhempiemme luokse asumaan. Nyt 6-vuotias poika kyselee kovasti asumishistoriaamme ja ihmettelee miksi muutimme mummolaan asumaan. Voinko olla rehellinen ja sanoa, että koska isäsi ei halunnut auttaa sinun hoidossasi ja kaipasi apua ja tukea? Nyt poika ja isä tapaavat n. kerran vuodessa vaikka samassa kaupungissa asutaan. Tähän mennessä olen aina kaunisellut ja sanonut esim että isällä on niin kiireinen työ ettei ehdi tapaamaan sinua. Mutta kohta kai poika alkaa ajatella itse ja tajuaa asian laidan eli olisiko parempi kertoa karu totuus isästä?
Kommentit (8)
että saisit apua, koska sinulla oli paha mieli etkä siksi jaksanut huolehtia kaikesta yksin :) Lapsikin kyllä ymmärtää, että kun on paha mieli, ei aina jaksa kaikkea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...poika tajuaa kyllä itsekin jossain vaiheessa.
Sitten kun hän alkaa olla jo aikuinen, voitte keskustellla asiasta ihan kunnolla.
Olen sitä mieltä, että teet nyt oikein kun et mustamaalaa isää. Lapsesi tajuaa kyllä jossain vaiheessa, mikä on homman nimi. Onni, että lapsellasi on kaltaisesi äiti.
Eli kertoa totuus kauniisti. Kyllä se raaempi puoli tulee lapselle tajuntaan sitten kun ikä antaa myöten niin, että pystyy asian käsittelemään. Ei kannata lähteä mustamaalaamaan ja kertomaan sun omaa totuutta. Eli kakkosen tarina on hyvä.
kirjoituksestasi päätellen on isän syy että olette erossa, Väärin! eiköhän eroon tarvita aina kaksi ja jos lapsi kyselee miksi erositte älä syyllistä isää vaan kerro että ette tulleet toimeen ja että ne ovat aikuisen asioita joista voit kertoa sitten kun hän vähän kasvaa.
mitä apua tukea isä kaipasi?
miksi muutitte mummolaan?(kysyn samaa kuin lapsesi)
eikö sinulla ollut rahaa muuttaa vuokralle tm. se on siis vastaus kysymykseesi pojalle. tai jotain muuta mutta ei kuusi vuotiaalle kerrota ettei isä halua hoitaa.
Oletko itse yrittänyt edistää pojan ja isän tapaamisia?
et kerro ihan kaikkea joten vähän vaikea kommentoida tietämättä tarkemmin. itse päätät toki kerrotko sen " karun totuuden" lapselle, mikä se nyt sitten onkin.
mummolaan koska olin tosiaan aika rikki ja en olisi yksin selvinyt kaikesta. Mies katkaisia yhteyden totaalisesti kun en totellut häntä. Olen yrittänyt edistää tapaamisia mm kuljettamalla poikaa isänsä luo ja ehdottamalla tapaamisia. Isä on sen tyyppinen, että lupaa vaikka että tulee käymää joululomalla muttei tulekkaan. Näitäkin olen yrittänyt kaunistella lapselle. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on suruissaan, koska isä ei tullutkaan ja kysyy sinulta syytä, sanot yksinkertaisesti, ettet tiedä miksi hän ei tullut, ja että sinuakin harmittaa se. Lapsella on paha olo, mutta syli johon tulla. Hän saa omien kokemuksiensa kautta muodostaa kuvan isästään.
T: 2
...itse äitinä varmaan kaunistelisin myös, esim. en sanoisi suoraan että isä ei nyt vaan tullutkaan vaikka lupasi, vaan keksisin jonkun syyn.
Eihän sitä omaa lastaan halua satuttaa, vaan suojella. Onneksi lapset kasvavat ja ymmärtävät asiat sitten paremmin.
Mutta en tuonikäistä vielä satuttaisi tuomalla esille, ettei oma isä hänestä välitä, vaan kaunistelisin asiaa.
Itse olen erolapsi ja tiedän että lapsi vetää nopsaan itsesyytöksiä. Miettii jos itse tekisi jotain, olisi erilainen niin ehkä sitten isä tulisi luokse..
En sanoisi lapselleni että isä ei enää rakasta äitiä, koska lapsi saattaa ajatella että isä ei rakasta minuakaan.
Ehkä isällä on vaikeaa koska ei osaa yhdistää lasta elämäänsä? Kenties myöhemmin löytää jonkun keinon. Jos mies ei ole halunnut isäksi niin mielestäni sun ei kannata nyt pienelle lapselle puhua ettei isä enää rakastanut!
Ootko jutellut ajatuksistasi neuvolassa? Ehkä heiltä saisi jonkun mielipiteen.
Kyllä lapsi ymmärtää joskus näitä eroasioita. Ole siinä vieressä tankkaamassa paljon ja usein että SINÄ olet siinä.
Älä tee itsellesi asiaksi selittää miksi isä ei ole. Minusta se asia on lapsesi ja isän asia.
Minulle ero on selitetty että joskus aikuiset ei tule enää toimeen keskenään ja erotaan. MUTTA minä rakastan sinua ja olen sun kanssa.
Sinun ei tarvitse tietää vastausta kaikkeen: ja sen voi sanoa lapselle.
Kun kerrot rakkaudestasi lapseen, ja teillä on vahva suhde. Lapsi saa siitä paljon. Ei siis tarvitse kertoa eronsyistä tai mitä toinen on tehnyt, et tehnyt valintoja itse.
Mutta minusta aina kun ottaa eron puheeksi lapsen kanssa, kannattaa puhua omasta rakkaudesta lapseen. Että lapsi on rakas juuri sellaisena kun on!
Ja jos isällä on tapana perua tapaamisia niin ehkä aina ei kannata kertoa mahdollisesta tapaamisesta? Näin tapaaminen tulee yllätyksenä. Lapsen isälle voi asiasta kahden kesken mainita: Että et kertonut lapselle tapaamisesta aikasemmin koska lapsi reagoi jos isä peruu tapaamisia.
Asiasta ei tarvitse sen enempää puhua: mies saa ajateltavaa.