Lue keskustelun säännöt.
Ex-mieheni perheeseen on tullut uusi vauva.
21.03.2006 |
Ihanaahan se on, ei siinä mitään. Minullakin on jo uusi mies ja olemme eronneet sovussa. Mutta ongelma on se, että uusi vaimo ei halua lapsia sinne. Ymmärrän kyllä, että on tiukkaa kun on pieni vauva talossa, mutta nyt on mennyt jo 6 viikkoa ja lapset eivät ole nähneet isäänsä muuten kuin pienen vilauksen kun kävivät vauvaa katsomassa.
Tytöt kyselvät, miksi isä ei enää halua heitä sinne ja miksi tapaamisviikonloput ovat loppuneet. Mitä siihen selittäisi?
Säälittää katsoa pieniä tyttöjä kun ikävöivät isäänsä. Isänsä olisi halunnut pojan, mutta minun kanssa sai tyttöjä. Nyt on uuden vaimon kanssa saanut pojan ja on onnesta ymmyrkäisenä.
Anteeksi purkaus. Tuntuu vain pahalta lasten puolesta. Tiedossa ei ole, että koska tytöt voisivat heille mennä. Kun uusi vaimo on niin väsynyt vauvan takia, tilanne kelluu. Tytöt odottavat ja ikävöivät. Eihän lapsia voi noin kohdella. Pannaan syrjään kun tulee uusia ja odotetaan, että kun on aikaa, lapset tulevat syliin yhtä innokkaina.
Kommentit (113)
Toivottavasti et ole jättänyt miehen perhettä kutsumatta, sillä silloinhan olisi kovin ristiriitaista se, että sinä toivot omien lastesi olevan tervetulleita exäsi vaimon kotiin, mutta itse et toivota kyseisen vaimon lapsia tervetulleiksi sinun kotiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehensä entisistä lapsista.
Olivat myös tyttöjä nämä kaksi...
Oletpa idiootti, ei voi muuta sanoa. Vai räkäiset kakarat? Isä ei taida enää siis eron jälkeen olla vastuussa, vai? Tämä uusi vaimo on pelkkä luuska. Ei voi muuta sanoa... jos on liian rankkaa kun kaksi lasta tulee JOKA TOINEN VKL, eli vain KAKSI kertaa kuussa, niin voi hyssykät sentään... mitäs on uusi ämmä tehnyt lapsen! Nyt saa " kärsiä..."
Jos isää ei kiinnosta, toista lastakaan ei kiinnosta ja sinä epäilet kaltoin kohtelua?
ETKÖ ITSEKÄÄN JAKSA LAPSIASI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pieneen veljeensä. Minä kyllä veisin lapset ovelle ja lykkäisin vaan sisään.
Tuo on kertakaikkisen väärin, oli väsynyt tai ei. Kyllä sitä muutaman päivä täytyisi edes siinä kahdessa viikossa jaksaa.
Minkä ikäisiä tytöt ovat ?
Millainen suhde siitä kehittyy jos ei vanhempaa kiinnosta? Ei minkäänlaista mielestäni.
No ehkä minun ei tarvitsekaan käsittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" räkäinen " lapsi ulos täältä kotoaan. Hoidan nykyisen mieheni lasta omieni lisäksi joka päivä (ei edes viikonloppuna äidillään ).
Eiköhän tämä uusi nainenkin ole ollut tietoinen miehen edellisistä lapsista suhteen alkaessa. Olisi todella tärkeää saada tutustua uuteen veljeen ja nähdä isäänsä. Taitaa olla aika naivia laatua tuo exän uusi.
Onneksi meillä mies ymmärtää sen, että kaikkea ei voi saada. Onko teille koskaan tullut mieleen, ettei monet isät nyt niin tarkkoja ole edes tapaamisista??? Ehkä isät ei vuosien etääntymisen jälkeen ja uuden elämäntilanteen jälkeen enää oikeasti välitä edes siten kuin pitäisi. Tämä on väärin, mutta faktaa.
Vierailija:
Oletpa idiootti, ei voi muuta sanoa. Vai räkäiset kakarat? Isä ei taida enää siis eron jälkeen olla vastuussa, vai? Tämä uusi vaimo on pelkkä luuska. Ei voi muuta sanoa... jos on liian rankkaa kun kaksi lasta tulee JOKA TOINEN VKL, eli vain KAKSI kertaa kuussa, niin voi hyssykät sentään... mitäs on uusi ämmä tehnyt lapsen! Nyt saa " kärsiä..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa teidän tyttöjen puolesta.
ensimmäiset neljä kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Vauvalla oli tosi paha koliikki, huusi yötäpäivää ihan koko hereillä olo ajat + illalla neljä tuntia putkeen täyttä huutoa.... Me sovittiin silloin, että miehen edellisestä avioliitosta olevat lapset tulee alkuun vaan koko päiväksi luoksemme, ei yöksi ollenkaan. Mä olin niin poikki etten oisi jaksanut oikeesti sitäkään, mutta pakkohan lasten toki oli meitä ja isäänsäkin nähdä ja meidän heitä.
Tehtiin ihan se lastenkin vuoksi, koska meillä on pikku kämppä ja kun vauva karjuu ei kukaan asunnossa voi nukkua, minusta lapsia oli turha tuoda meille valvomaan ja itkua kuuntelemaan, kun siinä tilanteessa vanhempienkin pinna oli aika tiukalla.
Se päivä oleminenkin oli kyllä oikeesti tosi hankalaa eikä lapsetkaan varmaan hirveästi siitä nauttineet...Vauvamme nukkui päivällä siis vaan pikku pätkiä ja muuten huusi koko ajan. Mä en siis voinu muutakuin kannella vauvaa, en pystynyt lasten kanssa mitään touhuamaan. Ruokaakaan en pystynyt lapsille laittamaan kunnolla.
Sitten kun lapset oisi halunnut kanssani jostain jutella ei sekään onnistunut kun en oikeesti siltä vauvan huudolta kuullut yhtään mitään:(.
Oma isompi lapseni oli alkuun hyvin mustasukkainen ja toki ymmärrettävästi kun vauvan hoito vei ihan koko aikani. Tämä mustasukkaisuus sekoitti myös perhe-elämää ja lisäsi sitä valtavaa väsymystä. Mies teki pitkiä päiviä töitä, eikä siitä apua ollut.
Tämän kokemuksen valossa ymmärrän hyvin, jos joku ei jaksa ottaa vastaan vähään aikaan lapsia, vaikka toki se on väärin. Isi voisi viedä heitä vaikka uimaan ja vähäksi aikaa sitten tutustumaan uuteen pikkuveljeen. Jos jollakulla itsellä ei ole ollut tosi pahasta koliikista kärsivää vauvaa (myöhemmin meillä paljastui monia allergioita vauvalla..)niin ei voi ymmärtää mitä on totaalinen väsymys, kun vauva vaan huutaa ja huutaa vaikka mitä tekisi ja sitä jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen...ei siinä paljon naurata, hyvä jos muistaa omaan suuhunsa joskus jotain laittaa, saati että pääsisi vessassa tai suihkussa käymään...
Siinä vaiheessa ei oikeesti kauheasti jaksa ajatella miehen lapsia. En tarkoita sitä pahasti, rakastan kyllä mieheni lapsia kovasti ja haluan heidän meillä käyvän, mutta silloin en olisi halunnut nähdä ketään enkä yrittää jaksaa tehdä mitään ylimääräistä. Päivät täyttyi vauvan kanniskelusta, mustasukkaisen ojentamisesta ja loputtoman huudon kuuntelemisesta. Sitä yritti jotenkin selvitä päivästä toiseen. Meillä mies tosiaan aamusta iltaan töissä, eikä se ymmärtänyt sitä, että kuinka paljon se vauva päivät pitkät huutaa ja kuinka raskasta se minulle on ja miten se sitoo minut niin täysin etten oikein mitään siltä vauvan hoidolta pysty tekemään. Lapset silti kävi meillä silloin tällöin päiväsaikaan, mutta se oli yksin minun kontollani silloinkin. Jos yritin miehelle ehdottaa, että jos hän toisi lapsia meille silloin kun hänellä on vapaata niin oisi kaikille mukavampi, mutta ei onnistunut...
No onneksi se on lähes takana päin nyt. Vauvan koliikki jo helpottanut ja lapset meillä käy taas viikonloppuja viettämässä. Vieläkin toivoisin enemmän miehen tukea ja läsnäoloa silloin kun hänen lapsensa tulee. Mutta en siitä kauheasti uskalla vihjailla kun se on lapsiin liittyvissä asioissa hyvin herkkänahkainen ja tulkitsee sen heti, että minä en tykkää lapsista tai en halua heitä meille. Eli minä olen se edelleen, joka lapset meille hakee, hoitaa ja vie takaisin kotiinsa, vaikka vauva olisi kuinka väsynyt tai kipeä ja huutaisi autossa koko matkan, niin mun on pakko asiat hoitaa ettei mies loukkaannu...
Olen vieläkin aikasta väsynyt ja vauva heräilee edelleen monta kertaa yössä, mutta pakko se vaan on jaksaa. Vauva nytkin kuumeessa, mutta silti vein kuumeisen vauvan kanssa äsken lapset äitinsä luo.. Se vaan niin surettaa kun minusta tuntuu, että pieni vauva joutuu kärsimään ja isot lapset menee aina vauvan hyvinvoinninb edelle.
Mut hei tää on elämää ja jaksettava vaan on! Tällä vuodatuksellani vaan halusin ap:lle sanoa, että kun et perheen tilanteesta ja vauvan vaativuudesta tiedä niin älä viitsi olla noin itsekäs. Anna heille vähän aikaa, kyllä se siitä taas pian varmasti lähtee rullaamaan. Voihan uudella äidillä olla synnytyksen jälkeistä masennustakin, ja jos lapset joutuu vaan oleen pihalla niin ehkä lapsienkin kannalta on parempi vähän nyt odottaa.
Selitä lapsille, kyllä he ymmärtää. Minäkin selitin mieheni lapsille tilanteen ja itsehän he kyllä sen meillä näkivätkin, kun vauva koko ajan vaan huusi, ja ymmärsivät oikein hyvin, että vähäsen aikaa nähdään pikkusen harvemmin ja vain päiväsaikaan ja kun vauva vähäsen kasvaa niin sitten ihan normaalisti. Lapset hyvin ymmärsivät ja nyt hoitavat innoissaan uutta pikkusisarusta, joka nyt jopa jaksaa heille jo hymyilläkin ja olla aurinkoinen:)
Jaksamista ja ymmärrystä puolin ja toisin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukemassa kotipihalla eksäsi uuden (tulevan)vaimon päiväkirjaa. Siellähän se hehkuttaa uutta onneaan täysillä. Ällöttävää!
miehen sukulaisista. Ne niin ressaa uutta vaimoa ja miehen sukulaiset on sitä ja tätä. Ex- vaimoa haukutaan yksinkertaiseksi ym. Lapsetkin ressaantuu kun miehen sukulaiset puhuu huutamalla , voi elämän käsi sentään! En jaksa ymmärtää tätä naista.
Ja nythän rouva menettää hermojansa kun uhmis onkin kotona eikä päivisin enää hoidossa. Voi, kuinkahan hän nyt jaksaa kahta lasta hoitaa. Ai niin, laitetaan ne miehen kanssa vaikka pihalle, sillähän sitä omaa hermolomaa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tuore äiti on väsynyt ei se estä isää tapaamasta lapsiaan, voihan isä viettää aikaa heidän kanssaan muuallakin kuin kodissaan. Aikuiset osaavat olla itsekkäitä rakkaudessaan, surullista tämä lapsen sukupuolen mukaan arostaminen. Pidä lastesi puolia ja vaadi isää kantamaan vastuunsa. Hänellä kun nyt on kuitenkin 3 lasta!! Ja uusi vaimo on hyväksymyt tilanteen tullessaan uusioperheeseen, eli sopeuduttava on. 6 viikkoa synnytyksestä on jo kohtuullinen lepo-aika!
yhden tai kahden lapsen yksinhuoltajat suunnittelevat uutta liittoa ja uutta vauvaa sinkut. netistä löytyneet uuden rakkaan kanssa. Ihmettelen vain, että kuinka pitkälle he ehtivät kun ovat 30 vuotiaita kun 25 vuotiana on jo lapsia useammalle miehelle ja useita avioliittoja takana. Avioliitot on kestäneet vajaan vuoden ja nopein ero kai tuli kuukauden päästä avioliiton solmimisesta.
Epätoivoisten palsta.
Sinne pitää rekisteröityä, että pääsee lukemaan päiväkirjaosiota. Siellä tämä uusi vaimo pitää päiväkirjaa ja kertoo uudesta onnestaan ja kuinka ei tykkää näistä miehen tytöistä. Tai jotain sinnepäin.
Taitavat ensi sunnuntaina vai oliko seuraavana mennä naimisiin samalla kun tämä heidän yhteinen rakkaudenhedelmä kastetaan.
on sen päiväkirjan pitäjän nikki?
ei hyvää päviää, ei kait tuollainen voi olla totta.
Vierailija:
En löytänyt itse!