jos antaa aikuisen lapsen asua taysin ilmaiseksi kotona, niin miten luulette sit asian olevan kun han on 25 ja edelleen asuu kotona? ei sit

ja saaneen jalansijan työelämästä.

Minä muutin pois kotona " vasta" 21v, muutin takaisin hetkeksi 23v. Vanhempani aina tukivat minua, eivät todellakaan perineet penniäkään minulta.



Kumma kyllä minusta on tullut itsestään huolehtiva veronmaksaja. Meilläkin lapset saavat asua täällä kotona juuri niin kauan kuin haluavat, meidän säännöillä tosin eletään tämän katon alla. En ota penniäkään lapsiltani.

Minä taas oletan, että lapseni haluavat heti kun mahdollista muuttaa omaan kotiin ja perustaa perhe jne. mutta tietenkin voin esim. opiskeluaikana auttaa taloudellisesti koska se on mahdollista. Saavatpahan säästettyä vähän sitä opiskelijaelämää varten. se ei ole curlingvanhemmuutta vaan lähimmäisenrakkautta.

Serkku on 36-vuotias ja äiti maksaa pienistä eläketuloistaan esim. vuokran. Serkkuni on myös työtön (ollut koko ikänsä), mutta käyttää melkein kaiken korvauksensa omiin menoihinsa.



Siis näinkin voi käydä.

Minusta olisi aivan hullu ajatus, että ottaisin omalta lapselta vuokraa tai ruokarahaa. Omat kulunsa (puhelin, bensa, vaatteet, humputtelu) saisi lapsi toki maksaa, mutta asuminen ja syöminen olisi kyllä ilmaista. Tosin edellyttäisin, että täysi-ikäinen lapsi säästäisi tietyn summan kuussa korkeakorkoiselle tilille, eli keräisi pesämunaa kun ei vuokraa ja ruokaa tarvitse maksaa. Näin lapsella olisi pois kotoa muuttaessaan kivasti säästössä rahaa oman asunnon käsirahaa tms. varten.



Minä en halua pantata omaa varallisuuttani lapsiltani. Minä haluan jakaa heille siitä, mitä olen saanut ja saavuttanut. Ja uskon, että silti lapsistani kasvaa vastuullisia kasalaisia, vaikka heidän ei tarvitse maksaa kotiin asumisestaan...

että tuossa olisi satasen nimellinen vuokra auttanut?

Olen lukenut näitä ketjuja ja yrittänyt ymmärtää. (siis minun oma näkemykseni on, että jos lapsi käy ansiotöissä, ei aiokaan opiskella, oli hän minkäikäinen tahansa, niin hän voisi ihan hyvin osallistua ruokakuluihin)



Näiden mammojen olettamukset ovat:

- lapsi on vastuuntuntoinen ja säästää rahojaan eikä tuhlaa niitä

- lapsi on ahkera ja ymmärtää tehdä töitä ylläpitonsa eteen

- lapsi aikoo perustaa perheen kohtuunuorea

- lapsi suuntaa ajatuksensa oman kodin perustamiseen

- lapsi ei tuhlaa rahojaan mihinkään turhanpäiväiseen



Koska elämä ei aina mene niinkuin haluaisi, niin .... Nämä mammat eivät ota huomioon, että

- lapsi vain juo/syö/ostaa muotia/ostaa bensaa/jne rahoillaan

- lapsi voi olla ihan oikeasti itsekäs

- lapsi voi olla täysin kyvytön ottamaan vastuuta elämästään

SAIRASTA! Totta kai lapseni saa asua luonani niin pitkään kun haluaa, mutta uskon hänen haluavan omilleen - kuten muutkin.



Jos oikeasti haluaa asua äidin ja isän kanssa tässä pienessä asunnossa yli 20-v ja noudattaa kotiintuloaikoja ja sääntöä ei poikaystäviä yökylään/ kavereita ei klo 18 jälkeen niin jotain on pahasti vialla muutenkin. Sitten asiaa pitää lähteä selvittämään, mutta totta kai hän saa asua meillä - onhan hän lapseni.

eikä ole ollut minkäänlaista sisäistämisongelmaa sen suhteen, että elämä maksaa. En myöskään elä yli varojeni enkä muutenkaan ole moraaliton tai holtiton. Olen aika optimistinen tulevaisuuden suhteen ja osaan tulla pienemmälläkin taloudella toimeen.

Kaikilla lapsillani tulee olemaan samat etuisuudet kuin minulla oli eli saavat asua vaikka loppu ikänsä meidän luonamme ihan ilmaiseksi. En todellakaan usko, että normaali ihminen valitsee vanhempiensa kodin oman rauhan sijaan ja jos ei ole normaali, niin sitten saa kyllä sen verran tukea, että kotona saa asustella.

tottakai jokainen voi mogia tehdä itselliseen elämään lähtiessään.

Jatkuvasti aloituksia samasta asiasta. En todellakaan ota rahaa, esim. opiskelevalta täysi-ikäiseltä nuorelta. Sitä paitsi, vanhemmilla on velvollisuus tukea taloudellisesti opiskelevaa nuorta, eli elatusvelvollisuus ei sinällään todellakaan pääty 18-vuotiaana.



Sinulla ei taida olla tarpeeksi rahaa lapsesi elättämiseen, vai mitä? Onneksi meillä on.

Tämän ajatuksen minäkin hyväksyn. Mutta ymmärrän myös näin poikien äitinä, että pojat voivat olla hyvinkin laiskoja ja itseään passauttavia - ja ihan laiskuttaan asuvat mamman helmassa.

Vierailija:

En todellakaan usko, että normaali ihminen valitsee vanhempiensa kodin oman rauhan sijaan ja jos ei ole normaali, niin sitten saa kyllä sen verran tukea, että kotona saa asustella.

hinkuu pois äidin ja isän helmoista, kuin haluaisi jäädä ikuisesti kotiin asumaan. Jos niin uhkaisi käydä että aikamiespoika tai -tyttö ei aio muuttaa, vanhempien täytyy sitten lempeästi tönäistä hänet omaan asuntoon.



Mä esim. en ikinä joutunut maksamaan kotiin mitään, mutta silti halusin hirveästi itsenäistyä, ja on minustakin tullut ihan itsensä elättävä ihminen. Samaa mallia aion jatkaa omienkin lasten kanssa, eli en aio nyhtää heiltä mitään vuokria.

siellä nurkissa.



Siinä on mennyt kasvatus pieleen jo vuosikausia, eikä siinä nimelliset vuokrat mitään ratkaise.

Tuossa ekassa ketjussa äiti pyysi 100 euroa asumisesta lapseltaan. Eihän tuo ole täydestä ylläpidosta yhtään mitään! Päinvastoin, nuori oppii, että halvalla saa hyvää ja kattavaa palvelua. Sen sijaan kannattaa ohjata lasta itsenäiseksi ja kannustaa muuttamaan kotoa pois, vaikka opiskelija-asuntoon, jos ei itse tajua sitä.

Olisi sulaa hulluutta laittaa jonnekin maksamaan vuokraa tai ottaa lapsen rahat itselle. Kotoa saa ruuan ja muut omat kulunsa hoitaa ja niin on sovittu, että puolet tilistä menee suoraan säästötilille. Nyt puolentoista vuoden jälkeen alkaa olla jo mukava summa kasassa. Tietysti se riippuu tilanteesta, jos tosiaan rahat käytetään enimmäkseen ryyppäämiseen ja rellestämiseen niin asia voisi meilläkin olla toinen. Meillä poika odottaa, että tyttöystävä valmistuu ja muuttaa takaisin, sitten menevät suoraan yhteiseen kotiin.



Mutta vaikka sattuisi niin, että välit katkeaisivat ja poika jäisi kotiin. En näe mitään syytä muuttaa systeemiä. Meidän talous ei siihen kaadu vaikka poika kotiin jäisikin. Olisipa sitten kasassa aikanaan vieläkin enemmän.