Meidän juuri 17 vuotta täyttänyt tyttäremme haluaa naimisiin! :(

avoliittojen ja irtosuhteiden aikakaudella.

Ei kuulosta siltä että oisivat valmiita. Toi kiristys jne...

Hän tekee itse omat virheensä. Ja kantaa vastuun niistä.

ilman rahallista avustusta. Katsokoon sitten, että vieläkö perhe-elämä ja lapsen kasvattaminen kiinnostavat.

Juuri siksi olemmekin ajatusta vastaan, että

a) tyttö (ja poikakin) ovat selvästi vielä liian nuoria sitoutumaan, kun kärsivälisyyttä ei riitä edes vuoden vertaa

b) tuo että keksi kiristää meitä, kertoo jo, ettei todellakaan ole kypsä äidiksi

:(( Ainakin tyttö itse vakuutti, ettei vielä ole raskaana, mutta haluavat kuulemma pian vauvan (ja muuttaa myös yhteen) - millä ihmeellä saisin heidät odottamaan vielä edes sen vuoden?!?

Ei siellä vanhempien helmoissa ja jääkaapilla opita itsenäistä elämää. Laita tytölle ehdoksi vaikka oman kämpän hankkiminen ja siinä omine rahoineen eläminen muutaman kuukauden ajan. Ja niin että hankkii tosiaan kämpän ja mahdolliset avustukset (asumistuki tms.) itse, niinkuin aikuisen kuuluu tehdä. Siinäpä näkee että onko aikuinen vai ei.

seksiä varmaan ovat jo harrastaneet, pysyypä tyttärenne " turvassa" muilta miehiltä jos kerran on nyt kiva poikakaveri. Nykyaikanahan erot ovat niin yleisiä, että ei saa edes siitä mitään leimaa otsaansa....



Niin ikävää kuin se onkin, et voi tehdä kaikkia päätöksiä tyttäresi puolesta, vaikka tiedät olevasi oikeassa!

Niin minunkin vanhempani tekivät ja menin kuitenkin lopulta vuoden päästä naimisiin. Virhehän se oli, mutta opinpahan kuitenkin jotain ja itse ne virheet on tehtävä.



Vaadi se vuosi ja perustele hyvin.

Mitä ihmeen väliä sillä on, syntyykö lapsi avioliitossa vai sen ulkopuolella? Eiköhän tätä nykyä valtaosa esikoisista synny ennen häitä.

niin on myös tultava toimeen omillaan.

Eron saa nykyään niin helposti ja jos kummallakaan ei ole sen suurempaa omaisuutta, niin ihan sama ovatko naimisissa vai hengailevatko vain muuten.



Enemmän on merkitystä noilla asumisjärjestelyillä ja taloudella. Erityisen suuri merkitys on tietysti suunnitellulla lapsella, mutta nekään eivät ole teidän päätettävissänne.



Joka tapauksessa, jos isot häät pitää niitähän yleensä suunnitellaan se vuosi.

siinä se vuosi vierähtää häitä suunnitellessa.

Siitä vaan tyttö ja poika asuntomarkkinoille! Aivan idioottimainen ajatus, että katselisit toista perhettä teidän katon alla. Juuri tästä syystä en päästä meidän 16-vuotiaan poikaystävää meille yökylään kun to-o-o-si harvoin.

jo se, että ITSEHÄN tämä nuori pari on vastuussa siitä, että syntyykö lapsi avioliitossa vai sen ulkopuolella.



Kenellähän nämä lapsukaiset aikovat maksattaa häänsä? Siinäkin lienee perustetta lykkäykselle. Ei kai kukaan voi olettaa, että vanhemmat maksavat häät? Siinä on 17-vuotiaalla tekemistä, että saa häiden viettoon tarvittavan rahamäärän kasaan. (Jos siis aiotaan isompia häitä viettää.)



Kuka häät järjestäisi? Riittääkö neidillä puhti järjestelyihin? Voithan toki sanoa että alas vaan järjestelemään häitä, ITSE ja yksin, omin rahoin. Kyllä siinä vuosi vierähtää ennenkuin alttarille pääsevät.

Niin että poikakaverikin on mukana.



Tehkääpä silleen etukäteen laskisitte paperille mitä vuokra, sähkö, vesi, tv-lupa, ruoka, vaatteet yms maksaa. Ja sitten kertoisitte kuinka paljon lapsi kuluttaa rahallisesti. Ja huom, muista teroittaa että TERVEENÄ SYNTYNYT lapsi kuluttaa tämän verran, sairas tai vammainen lapsi (hänen hoitonsa) vie huomattavasti enemmän. Kerro sitten mitä heillä on mahdollista saada yhteiskunnalta, asumistuki, lapsilisät jne... Puhu myös siitä että SUURIN OSA nuorena solmituista liitoista päättyy eroon. Tee myös selväksi että ette ole varsinaisesti vastaan heidän yhdessäoloon vaan pikemminkin huolissaan siitä miten he nuorena (ilman koulutusta ja palkkaa) pärjäävät. Kysy myös eivätkö he voisi ensin asua ihan vain avoparina.

Kirkko ja papin suorittama vihkiminen on ilmaista ja kahvitarjoilut toimitukseen osallistujille eivät paljon maksa :).

ja onko hän yhtä innoissaan naimisiin menosta ja vauvahaaveista kuin tyttö?

Ja taitaa tyttö tämän tietääkin. :( Kyllä minä tyttäreni tunnen; jos heittäisin hänet pihalle (mitä en tietenkään oikeasti tekisi), hän muuttaisi vain poikaystävänsä kanssa yhteen, kyllähän yhteiskunta heille tukia maksaisi, lisäksi molemmilla nuorilla on suht varakkaat ja " höperöt" isovanhemmat, joilta saavat jo nyt käsittämättömän arvokkaita lahjoja yms. - isovanhemmat tukisivat heitä jatkossa varmasti vain entistä enemmän. :(( Äidilleni asiasta olen puhunut, mutta hänen mielestään on vain hyvä, että nuoret haluavat sitoutua, tosin ei hänkään tuosta kiristyksestä pitänyt, mutta totesi vain, että " sehän kuuluu ikään" ! Niin, mutta meidän vanhempien mielestäpä vauvat eivät todellakaan kuulu tuohon ikään, kun molemmat vielä opiskelevatkin (tyttäremme lukiossa, poika ammattikorkeassa).

Oikein mukava poika ja ilmeisesti tosissaan haluaa hänkin naimisiin, mutta onhan tuo kuitenkin vielä aika nuori... Mieli muuttuu tuon ikäisenä vielä monta kertaa. :( Yhdessä ovat olleet vajaat kaksi vuotta, aloittivat seurustelun tyttäremme rippileirillä. Ovat kuitenkin tunteneet ilmeisesti jo ainakin 4 vuotta, kun ko. poika on tyttäremme kaverin isoveli.



Olemme yrittäneet painottaa lapsentulon kalleutta, mutta se kaikki menee ihan kuuroille korville. " Kyllä meillä pärjäämme, samme niitä ja niitä tukia ja X (poika) menee pian töihin (isänsä firmaan). Pojan vanhemmat eivät oikein sano juuta eikä jaata, vaikka kyllä hekin sitä mieltä ovat, että vähintään se vuosi olisi hyvä odotettaa. Mutta heidän mielestään me emme oikeasti voi asialle mitään, jos nuoret näin ovat kerran päättäneet. :((

En nimittäin itse muista, mutta jos se vaatii vanhempien suostumuksen niin älä suostu.



Et kuitenkaan nähdäkseni voi heitä väkipakolla heitä estää, mutta sinun ei tarvitse asiaa hyväksyäkään eikä varsinkaan toimia maksajana. Itse en olisi teininä ikinä tehnyt mitään noin suurta ratkaisua, jota äitini ei olisi hyväksynyt. Kapinoida aina voi, mutta sitä lopullista askelta en olisi ottanut.