Hei te, jotka ette ikinä velottaisi asumiskuluja yli 18-vuotilailta!

omat lapseni saavat asua kotona opiskelujen ajan ja asumisesta ei tarvitse maksaa--päästän ne helpommalla mitä itse pääsin koska mulle jäi kyllä joku trauma tuosta yksinäisyydestä ja omillaan toimeen tulemisesta

Kyllä hän rupeaisi varmasti itse jostain osansa maksamaan, ei häntä tarvitsisi edes pyytää, sen verran hyväksi ihmiseksi ollaan hänet kasvatettu, hänellä on terve tunneäly ja korkea moraali.

Nykyään vanhempani eivät maksa lomia (ollaan pari kertaa oltu samalla reissulla). Lomareissuilla voivat tarjota kerran perheaterian jossain, muuten maksetaan omat ruuat. Nykyään jos tarvitsen rahaa, niin se on aina lainaa eli maksan kyllä takaisin.

se tuntuisi jo omituiselta tungettelemiselta.



Sama mieheni vanhemmat - he voivat tarjota meille jotain, mutta eivät nyt sentään perheemme talouteen puutu.

Isä ei siis raskaudestani tiennyt, muuten olisi kai antanut jäädä.

Siitä asti kun allekirjoitin vuokrasopimuksen, olen kaiken maksanut itse.

Lahjaksi olen isältäni saanut mm. telkkarin ja pesukoneen, joskus ruokarahaa parikymppiä. Arvostan kyllä kovasti noita, ei siinä mitään, mutta paha maku jäi suuhun kun " isin kiltti tyttö" ei kelvannutkaan kotiin asumaan sen jälkeen, kun alkoi seurustelemaan...:/

Jos 18 vielä saa asua kotona, niin sanokaas mikä teidän mielestä on se raja jolloin ainakin sitten olis

siivilleen noustava? Meillä on tuttu joka potkittiin kotoa yli 30v ja rupesin miettimään milloin pitäs alkaa toimia jos tuo meidän mukula aikanaan oiskin

hidas kotoalähtijä. Itse olen lähtenyt alle 18v, oma

valinta ja kotonakin olisin voinut asua opiskellessa.

tietenkään! Sitä paitsi yo-lakki ja amispaperithan saadaan vasta 19-vuotiaina! Kai nyt siihen asti ainakin asutaan kotona, yleensä..



Omat vanhempani maksavat lounaan, jos yhdessä mennään. Maksavat muitakin pieniä juttu, jos ollaan jossain vaikka shoppailemassa.

Anoppi on minusta outo, sillä hän olettaa meidän maksavan hänen lounaansa (kaksi opiskelijaa, 1 lapsi)!!! Omituista minusta.. Hän ajattelee kai, että on jo aikansa lapsiaan elättänyt ja nyt on niiden vuoro..

Appiukko taas maksaa aivan kaiken ja tunkee miehen tilille rahaa. (Ovat eronneet siis.)

(paitsi siinä tapauksessa että he olisivat " ihan oikeissa" töissä, eivät kesä- tai pätkätöissä, ja eläisivät jo vakiintunutta aikuiselämää; tosin siinä vaiheessa etsittäisiin jo oma asunto). Vanhempani maksavat minulle kaiken, jos en tarpeeksi pontevasti kiellä; itse aion maksaa tämän huolenpidon takaisin pitämällä samalla tavoin avokätisesti huolta sekä omista lapsistani että vanhemmistani kun he sairastuvat tai tulevat huonokuntoisiksi.



Tästä " huolenpidosta" huolimatta käyn töissä, ansaitsen hyvin, olen ostanut puolisoni kanssa talon, autot ynnä muut tykötarpeet, teen paljon itse ja fyysistä työtä omilla tiluksilla sekä nautin kolmesta ihanasta lapsesta. Tarkoitan, etten ole ihan pilalle mennyt : )

Itse luin tuota 18-vuotis-juttua ja ajattelin, että en ikinä voisi pyytää omalta lapseltani 18-vuotiaana vuokraa kotona asumisesta.

Mutta.. minunkaan ei ole tarvinnut maksaa kotiin vuokraa. Tosin muutin jo kotonta pois ennenkuin täytin 19, mutta tiedän ettei minun olisi tarvinnut maksaa vuokraa myöhemminkään. Olen aina halunnut kuitenkin tulla toimeen omillani. Äiti maksoi kyllä vähän aikaa vuokrani opiskeluaikanani kun oli maksanut veljellenikin, mutta minulla oli tästä niin huono omatunto,että menin koulun ohella töihin kun halusin maksaa oman vuokrani.



Nyt olen kolmekymppinen ja ollaan äidin kanssa paljon tekemisissä, käydään silloin tällöin ulkona yhdessä syömässä tai kahvilla ja usein äiti haluaa tarjota. Muuten en edelleenkään halua ottaa " lahjuksia" . Lapselleni haluaisi ostaa paljon kaikkea, mutta olen sanonut, että tuo sitten synttäreillä tms.

Kahvilassa tai lounaalla vanhemmat lähes poikkeuksetta tarjoaa ja se tuntuu yhä luontavalta. (olen nyt 25-vuotias) Myös miehen vanhemmat yleensä tarjoavat ja muutenkin avustavat ihan hyvää hyvyyttään, koska heillä on aika paljon varallisuutta.



Kiitän aina kohteliaasti kun jotain saan ja yritän myös jotain antaa takaisin esim. kutsun kyläilemään, vien piirakan mennessä tms.. :-)

Esimerkiksi lukiosta päästää sinä vuonna kun täyttää 19. Pitäisikö siis muutaa kotoa pois ennen toisen asteen opiskelua?

ittaessa - ja niin aion myös minä tehdä.



Miksi en sijoittaisi rahaa elämäni tärkeimpään asiaan, lapsiin ja perheeseen?

itse olen muuttanut kotoa 17 vuotiaana poikaystävän luokse. Veljeni 20v asuu vielä kotona muutaman kuukauden. Hänen ei tarvitse maksaa asumisesta eikä muustakaan mitään.

Minulle vanhempani ostivat kotonta muutettuani koulukirjat ja sain käyttörahaa, sitä vastaan tosin kävin heillä imuroimassa tms.



Itsekkään en mitään lapsiltani pyytäisi.



Minulla tosi hyvät välit vanhempii. Äiti joskus ostaa , esim. jotain pientä kodinsisustukseen tai vaatteita, jos ollaan yhdessä kaupoilla. Itse en pyydä vaan äiti tarjoutuu maksamaan. Ja tätä tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa.

Jos ollaan yhdessä syömässä niin yleensä vanhempani maksavat kaiken. Heillä on siihen varaa ja itse haluavat.



Pidemmillä lomamatkoilla ei yhdessä olla vielä käyty (siis nyt aikuisiällä) mutta pienemmillä reissuilla kyllä maksan kaiken itse, mitä nyt vanhempani saattavat maksaa lounaan tai lapselle rannekkeen huvipuistoon.

Kun lähdemme ulos syömään, maksavat joko vanhempani tai me, kumpikin vuorollaan (tai kutsunut osapuoli). Vanhempani ovat mielestäni todella anteliaita pienistä tuloistaan huolimatta, ja kun he vanhenevat ja tarvitsevat apua, voivat olla varmoja, että saavat sitä meiltä. Jos olisin heitetty pihalle 18-vuotiaana, kuten muutama tuttuni, ajattelisin ehkä toisin..

Ikinä emme ole pyytäneet, mutta he tietävät tilanteemme: meillä ei ole isoja varoja, heillä taas on yli oman tarpeen.

Olemme olleet mm. heidän maksamillaan lomilla, ja he ovat mm ostaneet rattaat lapsellemme yms.

Niin, ja en siis joutunut 18-vuotiaana maksamaan vanhemmilleni asumisesta enkä mistään muustakaan.

Todennäköisesti lapset asuvat meillä yli 18-vuotiaiksi, koska asumme Helsingissä ja täällä voi opiskella.



Minä menin töihin 15-vuotiaana, enkä koskaan saanut kotoa mitään. Enkä saa vieläkään.



Itse aion maksaa lasten opinnot, ajokortit ja ensiasunnotkin on jo hankittuina. En halua heille yhtä ankeaa nuoruutta kuin itselleni, vaan haluan että he voivat keskittyä opiskeluihin ja muihin tärkeämpiin asioihin.

Ihme, että vanhuksistakaan ei huolehdita. En varmasti auttaisi vanhempiani jos olisivat vuokraa minulta ottaneet.



Itse sain asua kotona täysihoidolla ja viikkorahalla 19-v saakka, sitten lähdin opiskelemaan. Silti vanhempani tukivat minua niin, että tulin ok toimeen. Rahat riitti ruokaan ja vuokraan, ei siis mihinkään luksukseen, mutten joutunut pelkkää makaronia syömään.



Mieheni perheessä homma vielä pidemmällä. Mieheni sisko asuu yhä kotona anoppini luona, ikää hänellä 27. Käy töissä ja maksaa kuluja kun niitä tulee, muttei mitään vuokraa maksa. Talo niin iso, että hänellä ihan oma elämä ja samalla anopilla seuraa kun appi kuollut.

mitään ja heitä tuettiin rahallisesti, mutta vakituisessa työssä käyvät maksoivat joitakin satoja markkoja vanhemmille ylöspidosta.



Nykyisin me maksamme vanhemmille ravintola-ateriat ja lomamatkoja. Olemmehan huomattavasti parempituloisia kuin he. Mutta toisaalta he auttavat korvauksetta lastehoidossa, siivouksessa yms. Joten näkisin, että kukin antaa sitä mitä pystyy. Vanhempani aikaansa, me rahaa.

en ole saanut rahallista apua enkä mitään huonekaluja jne. Ekan lapsen sain 19v ja nyt kolme lasta, olen tienannut itse työtä tekemällä kaiken mitä mulla on, ammattia ei ole mutta omat rahat ja auto, huonekalut, kodinkoneet ja lapsilla vaatteet/lelut/rattaat jne. Jopa sossu syrji, käski vaan pyytämään vanhemmilta. :( surullista se, että vanhemmat jättävät kun eniten niitä kaipaat. Itse en tee samaa lapsilleni, voivat asua kotona ainakin 20vuotiaiksi ja asumiskuluja ei tarvitse maksaa + ruokaa. Jos ovat töissä ja haluavat osallistua, niin sen sallin ja otan ilomielin vastaan. :)

Itse asuin kotona 21 v:ksi. Vanhempani maksavat aina kaiken (olen nyt 40 v kolmen lapsen äiti) ts. tavallisimmin menemme heille kylään toiselle puolelle Suomea eikä meidän koskaa tarvitse maksaa yhtään mitään vaikka tarjoudunkin maksamaan kauppalaskuja tms.



Vien heille kivoja tuliaisia ja leivonnaisia viemisiksi ja aina kun he tulevat meille heillä on kassikaupalla kaikenlaista. Meillä vain on tällainen tapa. Appivanhempani ovat myös samanlaisia ja he ovat aika kustantaneet lomamatkamme, jos ovat kutsuneet meidät mukaan.



Kai se on sitä, mitä oppii niin haluaa tarjota omille lapsilleenkin.