TAMMIMAMIT***uutta viikkoa=)

Kaikenlaista sitä ihminen saa elämässään kokea. Monenlaisia vastoinkäymisiä, kuten monet ovat kertoneet. Mutta taitaa se olla niin, että nuo ikävät kokemukset vahvistaa! Lasten kanssa saa kyllä varmasti olla koko elämän sydän syrjällään. Lehdessä oli joskus juttu 100-vuotiaasta mummosta, joka kertoi, kuinka nyt ei tarvitse enää huolehtia, kun hänen nuorinkin lapsi pääsi vanhainkotiin:)



Vertailin eilen Aadan ja isoveljensä vauvakuvia. Aada tulee jonkin verran jäljessä, ainakin mitä tulee pään kannattelemiseen. Nikolla oli jo tässä vajaa 4kk iässä pää tomerasti pystyssä mahallaan maatessa. Aadalla pää hetkuu ja keikkuu vielä aika lailla, johtuu varmaan siitä, kun häntä ei olla kauheasti pidetty lattialla vaan enemmän sitterissä. Esineisiin ei vielä tartuta, paitsi sideharsoa pitelee mielellään käsissään ja imeskelee. Tuo sideharso on aika tärkeä Aadalle. Rauhoittuu monesti, kun antaa sen sille syliin. Samoin harso on aina nukutuksessa mukana ja mielellään vielä vähän kasvojen päällä.



Kiinteiden maistelu on vähän edennyt parista lusikallisesta n. 1/3 purkilliseen. Vieläkin sylkee välillä mössöä ulos suusta, mutta lopulta kuitenkin menee ihan kivasti perille asti.



Nyt onkin ihmettelemistä taas näiden ulkovaatetusten kanssa, kun säät lämpenee entisestään. Viime viikolla lämpiminä päivinä me jätettiin jopa kevytvanupuku kokonaan pois. Eli Aadalla oli vaunuissa päällään sisävaatteet, tumput, villasukat, kypärämyssy ja äp makuupussi. Ja oli todella lämpöinen ulkoilun jälkeen, eli tuo makuupussi on kyllä ihan tosi lämmin, ehkä liiankin lämmin, jos keskiviikkona on jo lupailtu +20 astetta.



Ai niin, eilen Aada nauroi ensimmäistä kertaa ääneen:) Oli kyllä aivan huipun näköistä ja kuuloista! Nämä naurut sai aikaan isi:) Jos nettiviihde kiinnostaa, niin kannattaa käydä Youtubessa kattoo nauravien vauvojen videoita, löytyy sieltä hakusanalla laughing baby. On muuten aivan mahtavia videoita. Pakko laittaa tähän yksi huippu linkkivinkki:)

tuleeko perille, sillä olen kirjoittanut tänään kahdesti turinoita, mutta ei tule perille. kummallakin kertaa olen joutunut keskeyttämään. Katsotaan johtuuko siitä

ilmeisesti viesti oli seisonut liian kauan auki, kun ei lähtenyt vaan katosi jonnekin lähetettäessä. Palaan myöhemmin kunhan ehdin.

IHANA linkki vikli:DDDDD



KIITOS!!

porukka jatkoikin uniaan, joten jospa tämä nyt onnistuu.



Ensinnäkin kiitokset kaikille myötäelämisestä ja halaukset minultakin huhtitytölle, pajunkukalle, aksiinalle, sammermanille ja kaikille jotka halausta tarvitsevat.



Voihan prkl, roska-auto tuli pihaan ja koirat möykkää saas nähdä herääkö ukkelit.



Sammermanni: Jere oli paria kuukautta vaille 6v kuollessaan.



Jere oli elämän iloa ja kujeita pursuava pellavapää. Esikoisella ja Jerellä oli ikäeroa 1v9kk, olivat kuin paita ja peppu. Mullakin sydän särkyy esikoista seuratessa, se yksinäisyys ja suru joka välillä kumpuaa ylös. Pojalla on kyllä kavereita ja muutama ystäväkin, mutta se jokin joka ennen oli puuttuu.. Paljon on joutunut 11 syksyllä 12v kokemaan elämänsä aikana. Meillä oli jo ennen Jeren kuolemaa paljon surua elämässä, sillä jeren kummisetä, mieheni veli kuoli työtapaturmassa vain 22 vuotiaana. Hänen hautajaistensa jälkeen 4pv kuluttua minulle tuli sairaalasta tieto, että kaulan alueen kysta ei olekkaan vaaraton vaan kilpirauhasen syöpä. Siinä sitten ihmeissäni yritin pitää perhettä kasassa ja lapisilla mahdollisimman tasaisena elämää, kun miehelleni oli todella kova paikka veljen kuoleman käsittely. Muutama kuukausi ennen Jeren kuolemaa sanoin ystävälleni, että pelkään lapsille tapahtuvan jotain. 2 vuotta onnettomuuden jälkeen elin jossain sumussa, nyt vappuaattona tulee 4 vuotta Jeren hautajaisista. Olen oppinut elämään surun ja ikävän kanssa ja myöskin iloitsemaan elämästä. Arki on toki astunut meidänkin perheeseen ja välillä multa palaa hihat totaalisesti tämän porukan kanssa, mutta lapsiani katsellessa sydän on pakahtua onnesta ja siitä ikävästäkin.



Strutsi: joo, olen itsekin ihmetellyt miksiköhän on vapaaehtoisesti hankkinut vielä lauman hurttiakin hoidettavakseen. no, elämässähän tarvitaan haasteita ja niitä mulla kyllä riittää, HEH HEH Saapa nähdä taas kun työt alkavat...

Kiitoksia huhtitytölle ja strutsille tempeistä näyttelyyn. Reissu meni loistavasti ja menestystäkin tuli. Niklas nukkui matkat ja näyttelypaikalla oli reilusti tilaa olla 2 ison koiran ja vaunujen kanssa. 5vn kummisetä hankki meille vielä jostain nojatuolin kehän laidalle, siinäpä olikin mukava niklaksella tissitellä, hieman herätti hilpeyttä ohikulkijoille se meidän leiri.



mulla on vauva sylissä joten sorry tämä ulkoasu



ipu ja sammermanni, niklaskin haluaisi vain ylös päin eikä ympäri. tulee mieleen meidän 5v, joka teki samoin ja aivan yllättäen ollessaan 4,5kk alkoi kääntyä vatsalleen ja 5kk nousi istumaan. olipa homma vahtia poikaa, kun lattialle laitettaessa nousi aina istumaan. voitte varmaan arvata minkälaista istuminen oli kun pylly oli vielä aivan pyöreä.



mukavaa alkanutta viikkoa



pachira ja nikke kohta 3kk

Kirjoitin tämän viestin jo eilen. Oikein selaimessa, kute Strutsi neuvoi. No, yritin laitaa tekstiä tänne palstalle. Sain ylläpitäjältä viestin, että koneeltani on häiriköity vauvalenhden palstaa ja en saa kirjoittaa tänne :D. Nyt näköjään häiriköinti on loppunut.









Iltaa!



Onpa kovia kokemuksia ihmisillä. Mulla on myös ollut monivivahteinen elämä. Äitini istui pyörätuolissa lähes koko mun eliniän, hän oli 100% invalidi, tuntematon sairaus. ALS tulee lähinnä mieleen. Hän kuoli kun olin 17v. Olen siitä saakka elänyt omillani. Veljeni teki itsemurhan 31 ¿vuotiaana. Isäni oli alkoholisti ja kuoli, kun esikoinen oli 9kk. Olen haudannut myös mummoni ja tätini. Suhtautumiseni kuolemaan on ollut jopa ¿kevyttä¿.

Esikoisen kohdalla pelkäsin, että hän kuolee, koska hän oli syntyessään vain 1200g. Nyt Olavin kanssa en pelkää kuolemaa. Välillä pelkään, että minä tai mieheni kuollaan. Suuri huoli on silloin tietysti lapsistani. Haluaisin niin kovasti nähdä heidän aikuistuvan.



Suuret sympatiat huhtitytölle, pajunkukalle ja sammermannille. Suurin suru on varmasti oman lapsensa menettäneellä pachiralla, todella kamalaa.



Omasta melko kaameasta lapsuudestani ja nuoruudestani johtuen, olen ystävystynyt juuri sellaisten ihmisten kanssa, joilla on ollut paljon vaikeita elämäntilanteita. Vaikeuksien myötä ihminen voi tulla enemmän ihmiseksi ja suvaita paremmin toisten asioita. Mun elämänkatsomus pohjaa siihen, että ihmiselle eteen tulevissa asioissa on jokin viesti tai opetus. Uskon jälleensyntymiseen, on suuri merkitys sillä ketä ihminen tapaa elämänsä aikana. Miten ihmisyyttä viljelen tässä maailmassa. Paljon on opittavaa. Harrastan roisia huumoria ja kiroilua ( voimala ohjelman aihe).



Frimmy: Meillä myös Olavin alaleuan ikenet ovat kovat ja jotain valkoista pilkottaa ikenen läpi. Epäilen kyllä, että kyseessä on jotain muuta kuin hammas.



Justus08: Temperamentit olivat jossain vaiheessa intohimoni. Niihin tutustuminen auttaa ymmärtämään esim. miksi ihmiset käyttäytyvät niin erilailla. Tai reagoivat asioihin niin eritavalla.



Porkkanoita en ole vielä Olaville antanut. KYSYISIN että eikös ne vellit tule ensin vai yhtaäikaan kiinteiden ruokien kanssa. Miten olette tehneet?



Vikli80: ihmetteli vauvan pukeutumisen vähyyttä. Meillä myös Olavi nukkuu sisävaatteissa, silkkimyssy päässä pelkässä makuupussissa. Pussi jopa auki ja vaunut varjossa. Kuumaverinen vauva. Piti jo talja ottaa vaunuista pois. Selkä ja pää ovat aina ihan ¿märät¿.

Kiitos myös vauvalinkistä.



Olavi se vaan on suloinen ja tyytyväinen vauva. Nukahti taas yöunille klo 21. Nukkuu aamulla 8-9 saakka. Mies syöttää hänet yöllä yhden kerran. Paljon enemmän työtä teettää suulas ja kiukkuinen tytär 5v. Tyttö lähti tänään mummolle yökylään ja tulee vasta keskiviikkona. Nyt voin rauhassa leperrellä kaiket päivät vauvalle .



Ipu71: taisi kertoa kiireisistä ystävistä, jotka peruivat vappupippalot. Outoa käytöstä, otan osaa. Meille tulee ystäväpariskunta kylään, heillä on 5v. poika ja masuvauva. Viimevuonna oli 6 ¿henkeä pippaloissa nyt noin 8. Kuinkakohan monta on vuoden päästä?



Olen tehnyt ihan into-pinkona puutarhatöitä, palkkiona on rusketus.



Huomenna menen oikein Helsinkiin. Tapaan siellä huonetoverin Naikkarilta ja hänen vauvansa.



Voikaa hyvin!



Ametisti ja Olavi s. 13.1

Eilinen leikkaus meni hyvin, leikkasivat molemmat jalat samalla kertaa.



Paastyani heraamosta omaan huoneeseeni soitti isani Suomesta suru-uutisia, rakas mummani oli saanut lievan sydankohtauksen, jonka jalkimainingeissa tuli keuhkopoho ja munuaiset lakkasivat toimimasta...



Olihan mumma jo iakas, 89v., mutta asui edelleen omassa kodissaan... Hanen miehensa eli pappani kuollessa jouluaattona 2001 asuimme Barcelonassa, mutta lensimme hautajaisiin. Talla kertaa emme paase, koska mina en saa lentaa kuukauteen...



Odotin niin kovasti kesakuun Suomen reissua ja erityisesti sita, etta Neeallekin tulee mumman lammin syli tutuksi...



Kertokaa ihmiset rakkaillenne joka paiva kuinka paljon heista valitatte...



-Allu

Taas olisi hyvä ilma olla pihalla ja vaikka jatkaa öljyn sutimista puutarhakalusteisiin. Pitää kuitenkin maksaa laskuja - ja sitä ennen ehtii tietysti tänne. :D Kovia kokemuksia on teillä ollut monella. :( Mulla vaan vahvistuu se käsitys, että kovin helpolla olemme päässeet elämässä. Nyt ei enää tosin ole sellaista pelkoa, kuin ennen, että kaikki on mennyt " liian hyvin" ja jossain vaiheessa sen täytyy loppua. Vuonna 2000 haudattiin kaksi miehen pappaa, ajettiin kaksi kolaria, sairastettiin urakalla. Mitään tavallista elämää kummallisempaa siinä ei ollut, mutta silloin tajusi, että ikävyyksiä on turha maalailla seinille ja murehtia liian hyviä aikoja. Kiittimet on olleet ristissä viime päivinä siitäkin, että on meillä kuitenkin hyvä maa asua. Luin nimittäin sen " Tuhat loistavaa aurinkoa" -kirjan, joka kertoo kahdesta naisesta Afganistanissa. Kuvitteellinen se on, mutta kuvaus sodan ja hirmuhallinnon keskellä elämisestä ei kuitenkaan ole ihan tuulesta temmattu. Joopa joo, paatos sikseen ja nokka aurinkoon taas.



Wappua meidän perhe viettää ystävien kanssa lapsineen vappuaattona. Ullanlinnalle olisi kiva mennä, mutta ei tällä lapsilaumalla ja vauvaa ei voi jättää hoitoon. Taidamme lähteä mökille viikonloppua viettämään jo vappupäivänä, jos koululaiset saavat perjantain vapaaksi.



Ipu: Meidän neiti tekee samaa ylöspunkemista. Pääsee melkein istuma-asentoon asti ja mä mietin, pitäisikö työntää otsasta takaisin, ettei vielä istu. :) Turvakaukalossa ei yritä ylös, ehkä vyöt pitää tarpeeksi tiukasti paikallaan.



Allu: Hienoa, että Neea sai kakka-apua. Olisihan se kai itsestäänkin joskus tullut, mutta ei sitä oikein uskaltaisi loputtomiin odotella.



Pajunkukka: Huomasin tuon jonkinlaisen morkkiksesi siitä, että tuot nyt vähemmän rahaa perheeseen kuin miehesi. Itsekin taidat ainakin järjen tasolla tajuta, että miehelle kuuluukin vauvan aiheuttamat kustannukset siinä kuin sinullekin. Muistutan vaan vielä sellaisestakin seikasta (mikä kokemukseni mukaan on ollut yllätys joillekin pienten vauvojen äideille), että myös lain mukaan miehen pitää osallistua paitsi lapsensa niin myös lapsensa äidin elättämiseen. Pois siis kaikki morkkiksen tapaiset tuosta aiheesta! :) Disclaimer: juu, en ole lukenut, mitä laki tarkalleen sanoo, mutta suvun perheterapeutilla luulisi olevan aika hyvä käsitys perheen sisäisestä taloudenpidostakin.



Pachira: :) Voin kuvitella leirisi. Mä joskus huomaan kanssa, että vaikka musta tuntuu, että on vähän lapsia mukana, kun joku on kotona, niin silti saattaa ihmiset katsella pitempään jossain kaupassa tai konservetoriolla tai kadulla. Joko mulla on paljon lapsia (ei mun mielestä) tai sitten mulla on kantava komentoääni...



Ametisti: Öö, siis kirjoitit muualla (notepad tms) kuin selaimessa, niin kuin minäkin, vai selaimessa kuten joku muu? Anyway, mulla ei ole ikinä tullut tuollaista viestiä. Ja nimenomaan, että koneeltasi eikä nimimerkilläsi??? Mä muuten kirjaudun sisäänkin vasta juuri ennen lähettämistä. Jos roikun liian kauan samalla sivulla, niin systeemi heittää sivua vaihtaessa jonkun timeoutin ja joudun menemään uudestaan keskustelujen pääsivun kautta, mutta tuosta sun kohdallasi tuskin oli kyse. No katos prkl, yritin äsken tämän lähettää ja sain saman viestin. Katsotaan, koska ja miten tämä lähtee...



Vellejä en tainnut kolmoselle antaa koskaan. En halunnut antaa lehmänmaitoa kovin aikaisin enkä jaksanut itse väsätä velliä äidinmaidosta ainakaan ja vesivelli ei kuulosta hyvältä. " Kiinteät" olen kyllä antanut varsin löysinä alkuun eli laittanut perunan ja porkkanan sekaan pikkuisen keitinlientä ja enemmän äidinmaitoa. Ihan alussa ne määrät on niin pieniä, että oli helppoa istahtaa ja lypsää rinnasta käsin maitoa ruoan joukkoon. Puolen desin ruoka-annoksesta oli varmaan puolet maitoa.



On tämä tosiaan jatkuvaa huolta lapsista. Äsken soi puhelin ja näin, että koulun terkkari soittaa. Heti hyppäsi sydän kurkkuun, että mitä on tapahtunut ja kummalle. No, opettaja oli lähettänyt esikoisen terkkarille katsottavaksi naaman kirjavuuden takia. Pelkäsi kai jotain rokkoa tms. Huomasin itsekin jo aamulla, että on sitten tuokin poika allerginen amoksisilliinille. Zyrteciä naamariin ja kouluun evästyksenä tulla kotiin, jos tulee huono olo. Mua vähän ahdistaa se, että joka saamarin antibiootista tulee allergista reaktiota vähän jokahiselle tässä porukassa.



Nyt niitten laskujen kimppuun... Kaunista päivää, kollegat!



Strutsi ja neiti 31.1.

Joopa joo, lienee Vauva blokannut Elisan proxyn tai jonkun muun riittävän ison koneen ulos. Sen verran on ollut hiljaista vai ovatko kaikki aurinkoa palvomassa... Ainakaan mä en tunnusta häiriköineeni. :) Mukavaa iltaa vaan kaikille!



Strutsi

Kiitos ystävällisistä sanoista! Ja Pajunkukka, uskon että tiedät miltä minusta tuntuu, oma veli on kuitenkin niin läheinen ja sisaruushan on ihmisen elämässä pisin ihmissuhde! Olet oikeassa siinä, että vammaisen kuuluu olla myös omiensa seurassa, eikä aina se " poikkeava" . Meidän esikoinen menee tavallisen koulun erityisryhmään, joten siinä yhdistyy sekä vertaistuen että integraation edut!

Haluan vielä korostaa sitä, että en hae mitään marttyyriäidin sädekehää, vaan olen saanut osakseni vammaisen lapsen äitinä oleminen ja sen kanssa on vain opittava elämään. Sitä vain haluaisi mahdollisimman paljon siloittaa tuon lapsensa polkuja... Eikä meidän elämän perussävy mitenkään surullinen ole, enimmäkseen lapset tuottavat iloa ja mielihyvää, aivan samalla tavalla kuin muissakin perheissä.



Tänään kävi ystäväni 6kk ja kohta 3v tyttöjensä kanssa. Oli hauska huomata, että Annulla kiinnosti todella toinen vauva. Kyllä vauva vauvan tuntee! Esikoisemme tulkkasi vauvojen " keskustelua" niin, että Annu kysyy mitä unta Aada on nähnyt =)



Allulle lämmin osanottoni, kylläpäs teidän perhettä nyt koetellaan!



Meillä ei Wappua sen kummemmin juhlita, en ajatellut edes yo-lippistä kaivaa esiin. Ei ole tullut käytettyä kymmeneen vuoteen... Niin hyviä ilmoja on lupailtu huomiseksi ja vapunpäiväksi, että uskoisin päivien menevän ulkoilun merkeissä. Lunta täällä on vielä reilusti, joten pihahommiin ei pääse vielä aikoihin. Mansikkamaa on lähes sula, tosin siinä on montakymmentä senttiä vettä...



Kakkonen on mummolassa, häntä alkoi kotielämä kuulemma kyllästyttää... Lohdutteli kyllä minua, ettei aio olla kuin kaksi yötä, etten ehdi ikävöidä =) Täällä onkin tosi rauhallista, pojat käsyävät yleensä tähän aikaan ylikierroksilla. Esikoinen pelaa sen sijaan isin kanssa UNO:a. Neiti nukkuu vielä kaukalossa kaupassakäynnin jäljiltä. Pitää varmaan kohta herättää tai hän kukkuu puolilleöin.



Hauskaa Vappua! Voikaa hyvin

aksiina ja Annu 28.1

Vai että Ametisti ihan häiriköi täällä :).

Näillä sivuilla on kyllä jotain outoa ollu viime aikoina (taas). Mulla on selaimen suosikeissa Vauvat-keskustelujen linkki, eikä se ole toiminut pariin päivään.



Ametisti, sellaiset vellit voi aloittaa jo nyt, joissa ei ole viljaa!



Meillä on testattu nyt pepo ja maissi. Kumpikaan ei sovi. PePosta tuli kovat huudot ja maissista kasvoihin punaisia näppyjä. Seuraavaksi kokeilen pelkkää porkkanaa.

Ruoasta puheenollen, en ole saanut tilaisuutta jutella isäni kanssa niistä kiinteiden aloitussuosituksista. Mutta muistelen hänen kertoneen, ettei ollut koko luentoa paikalla, kun työmaalla oli samaan aikaan jotain hässäkkää.



Meille on tulossa hampaita, heh, siis pojulle, ei meille muille :). Eilen kokeilin ikeniä ja poju alkoi ihan itkemään. Pari päivää sitten itkua ei tullut. Alaien onkin ihan ryhelöinen.

Frimmy ihmetteli sitä, mistä tuntee että hammas on tuloillaan. Muistin vasta eilen, että kaverin lapsella loistivat yläetuhampaat ikenen läpi monta kuukautta, ennen kuin ne puhkesivat. Eli aina ei tosiaankaan voi tietää onko hampaita tulossa vai ei.



En voisi kuvitellaakaan pitäväni äp-makuupussia vaunuissa! Kun sitä ei käytetty talvellakaan. Se on ihan järkyttävän kuuma. Nyt pojulla on päivällä ulkoillessa sisävaatteet ja silkkimyssy + ohut peite ja mukana lierihattu, jos haluaa nousta pois vaunuista (kuten usein haluaa). Aamuisin sisävaatteiden päällä on silkkineule, ohuet housut, tossut ja joskus tumputkin. Tumput joutuu usein ottaan pois, kun ne on hetkessä ihan märät. Lussuttaa nyrkkejään nimittäin siihen tahtiin (tämä on myös merkki tulevista hampaista, jos muuten ei niin hirveästi syö nyrkkyä/sormia).



Meillä yritetään myös pungeta ylös ihan mistä vaan. Siis vaikka istuis aikuisen sylissä, niin siitäkin haluaa päästä eteenpäin :). Eli varsinainen vauhtiveikko meillä!



Allulle surunvalittelut ja samalla onnittelut onnistuneesta leikkauksesta! Ja onneksi Neean panttaus on ohi. Luin yhdestä lehdestä juur eilen, että vielä 10 päivän panttaus on ok, sen jälkeen kannattaa jo mennä lääkäriin. Kokeilitko muuten särkylääkesuppoa panttausvaiheen aikana? Muistin vain, kun kerroit tuosta toisesta lääkesuposta, että meidän poju kakkaa välittömästi, jos sille laittaa supon. Se kakkaakin yleensä monta kertaa päivässä. Jännä muuten, että teille sanottiin imetyksellä olevan vauvan kakkaavan harvemmin (tai näin ymmärsin viestistäsi). Mulle kun on sanottu neuvolassa, että korvikevauva kakkais harvemmin kuin imetyksellä oleva :).



Ametisti, kun uskot jälleensyntymiseen, niin tiedätkö kuka olet ollut aiemmin? Mun enon vaimo on " hurahtanu" jälleensyntymiseen ja on selvittänyt yhden " eukon" avulla milloin, miten ja missä on elänyt aiemmassa elämässään ja keitä hänen silloiset sukulaisensa ovat (mm. siskontyttö oli hänen äitinsä). Mä uskon myös jälleensyntymiseen. Tiedän Suomen Talvisodasta sellaisia asioita, joita en ole mistään lukenut tai kuullut, ym. :). Heh, nyt menee vähän sivuraiteille tämä juttu...

Minäkään en ole pariin päivään päässyt kirjoittelemaan, kun muakin herjataan häiriköinnistä!! Mä jo oikeesti aloin miettiä että mitä väärää mä oon tehnyt, mut en sitten vissiin mitään, kun muillakin samoja ongelmia.



Allulle osanotot. Meillä miehen mummon suhteen hieman pelätään kans poismenoa. On mennyt lähikuukausina huonoon kuntoon. Ikääkin on kyllä jo 92v, joten onhan se jo odotettavissa. Me kuitenkin ehdittiin käydä ohtoa siellä jo näyttämässä, Ohto nukkui kylläkin koko ajan. Toivottavasti ehdittäisiin käydä vielä monta monta kertaa, mutta eihän sitä ikinä tiedä..



Meillä pahimmat huudot helpottaneet, en tiedä mitä ne oli. Ei sit vissiin hampaista johtuvaa kuitenkaan, kun helpotti mutta ei mitään hampaita vielä näy. Edelleen pidän kyllä mahdollisena että osa kitinästä voisi kyllä olla hampaisiin liittyvää, kun kuolaa ja mussuttaa nyrkkiä (ja kaikkea muutakin) siihen malliin, jotain siellä ehkä voisi kuvitella näkyvän. Mutta ei ne nyt ihan just puhkeamassa ole kuitenkaan. Mä oon kans kuullut että ne voi oireilla pitkäänkin ennenkuin oikeasti puhkeaa.



Meillä on tänään jännä päivä. Mutsi ehdotti meille vapaailtaa, eli siis että ottaa nyt Ohton ekaa kertaa yökylään. Päästään hieman lepäämään ja ehkä vähän vappuakin viettämään. Mua jännittää. Ei kyllä edes (ihme kyllä) sen puolesta että miten ne Ohton kanssa pärjää - koska tiedän että pärjäävät mainiosti. Mutsi on nyt viimeaikoina ollut aika paljon Ohton kanssa, itse olen nähnyt että hoitaminen sujuu myös Ohton selittämättömien huutokohtausten aikana, Ohto tykkää olla mummon hoidettavana kun mummo jaksaa seurustella sen kanssa niin tiiviisti.

Jännitää vaan lähinnä se, että mitä me miehen kans osataan tehdä ilman Ohtoa. Meillä ei oo mitään kummempia suunnitelmia. ja jotenkin on niin uponnut vauva-arkeen niin tuntuu vähän kummalliselta sukeltaa sieltä hetkeksi ylös muuhun maailmaan..

Toiveissa olisi lähinnä että saisi levättyä ja että olisi yhteistä aikaa miehen kanssa. Jotain rentoa oleilua siis vaan, ei me ihmeemmin mihinkään bilettämään jakseta kyllä lähteä. Ehkä jos kävisi vaikka syömässä, jossain terassilla parilla...ja sit yhdessä saunassa ihan ajan kanssa. Eiköhän se siinä sitten olekin. Hyvät yöunet siihen vielä sitten.

Sekin kyllä epäilyttää, että osaanko nukkua vai heräänkö kolmen tunnin välein tarkistamaan jotain. :D



Frimmy

Oikein lämmintä vappua tammimammat!



Pore&Noora lähes 4kk

Täällä taas häiritsen kirjautuneena teitä kaikkia :D. Ei oikein skulaa nämä sivut, en pääse tänne välillä ollenkaa, edes häirikköilmoituksen takia



Strutsi: Kirjoitin avaamalla kirjoitiusohjelman ja sitten yritin kopioida sitä kirjoitusta tänne. En päässyt häiriköimään ja en saanut edes kopioitua sitä tekstiä. Tekstissäkin tekstityyppi vaihtui " itsekseen" välillä. Olen itseoppinut titokonenero, joten termeistä ei tietoa.



Justus 08: Harkitaan vellejä ja soseita. Kai ne on joskus aloitettava.

Mulla on itselläni sellainen kokemus, että olen elänyt 30-luvulla ja sitten eri aikakausina; Egyptissä, Intiassa, Persiassa. Kävin aikoinaan pari kerta Mechelininkadulla sellaisella selvänäkijällä, hän on nyt kuollut. HäniIhmetteli, että miksi tulen häneltä kyselemään, kun tiedän itsekin. Hän väitti minun olleen Irlannisaa ja menneen sieltä Amerikkaan. Mulla oli silloin tämä sama mies. Edes uutta ukkoa en ole onnistunut saamaan :D.

Hän myö sanoi, että saan kaksi lasta. Mulla ei silloin ollut yhtään lasta. Kyllähän sitä tunnistaa nuo sielunsiskot -ja veljet, kun niihin törmää. Vaikeita ihmissuhteita on tietysti hankalampi sulattaa. Pitäisi niissäkin nähdä jokin tarkoitus, ehkä se opetus.

Edelliselle kihlatulleni sanoin, että olen valmis käymään tätä suhdetta myöhemmin kanssasi läpi, jos haluat. Hän ei ollut halukas keskustelemaan asioista ollenkaan, otin ja pakkasin kamani. Sanoin, että en kiitos välittäisi seuraavalla kerralla törmätä häneen ;).



Vieraat lähtivät ja olen sulkemassa konetta?!



Antoisaa Wappua!



Ametisti ja Olavi (nukkuu)

Ärsyttää kun on ollut ongelmia näissä sivusissa.Minäkin siis " häirikkö" =/ Tekstit siis menneet jonnekin avaruuteen=(



Kirjoitin yhteen, että ihana kun täällä voi jakaa kakka-juttujen lisäksi elämän syvällisempiäkin asioita. Monella on ollut elämässään kasvun paikkoja, joiksi minä vaikeuksia kutsun.



Meillä Vieno alkanut herätä klo5 aamuisin.Tänään tosin vasta 7.30, aivan ihanaa, sillä flunssakin mulla eilen iski.



Mulla on mennyt ihan hulluksi tuo mekkojen ostelu.En ikinä ehdi kaikkia edes pitää Vienolla.No, myydään sitten taas kirpparilla kun pieniksi jäävät.



Neuvola piti olla ti, mutta peruuntui ja on ensi pe.



sammermanni ja vieno 4kk+3pvää

Moikka!



Onpa täällä ollut syvällisiä - ja surullisia - keskusteluja! Kannustushaleja kaikille niitä kaipaaville, monenlaista kohtaloa mahtuu tähänkin porukkaan. Itse en pelkää omaa kuolemistani, vaan muiden. En edes halua kuvitella, miltä tuntuis menettää oma lapsi. Allulle osanotto myös täältä!



Me ollaan oltu melkein viikko mummulassa eli länsirannikon suunnassa. Mies lähti sunnuntai-iltana kotiin ja me jäätiin Millan kanssa mun äidin luo, kotiin tultiin eilen. Oli aika ihanaa, kun pystyin tekemään yhtä opiskeluun liittyvää raporttia " täyspäiväisesti" 3 pvää, kun mutsi oli Millan kanssa. Onkin jo alkanu huono omatunto ja paniikki vaivata noiden koulujuttujen kanssa, kun en ole koko keväänä niitä väsäilly vaikka tarkoitus oli. Niin se vaan aika humpsahtaa vauvan kanssa, mun mummu kutsuikin vauvoja aikavarkaiksi, kun niitä voi vaan tuijotella tuntikaupalla :-)



Meilläkin pungetaan istumaan, kääntymistä ei harjoitella... Olin viime viikolla neuvolassa sellases fysioterapiaryhmässä ja siellä joku äiti kysyi, että voiko kestovaipat haitata liikkumista. Oli kuulemma huomannut tällaista, samoin yks toinen äiti siellä. Onko täällä jotkut havainneet samaa? Onhan se kieltämättä aikasmoinen paketti tuolla pyllyn alla ja selkeästi enemmän Milla potkii ilman vaippaa kuin sen kanssa. No, kai se liikkuminen sieltä jossain vaihees tulee, vaikka mikä tukko olis housuissa!



Jälleensyntymästä oli vaihdettu ajatuksia kans. Mä uskon siihen, musta olis jotenkin hullua, että ois vaan tää kerta. Se mun täti, jonka kanssa oltiin aika läheisiä ja joka kuoli leukemiaan 40-vuotiaana, sanoi, että hänet voi kuolemansa jälkeen nähdä vaikka puusta kasvavana oksana tai erikoisena kivenä. Mut siitä mulla ei oo hajuakaan, mikä tai kuka mä oon ollu aiemmin. Milla on ainakin ollu kissa jossain vaiheessa :-)



Jaahas, kokeillaas sitten lähettää tätä, vai oonko mäkin häiriköinyt täällä!!



Hah, 2 kertaa kokeilin, ekalla kerralla tuli käsky täyttää otsikkokenttä (ihan ku ei ois täytetty) ja toisella kerralla ilmoitettiin että tänne pitää rekisteröityä (ai niinkö!). Koklaan kolmanne kerran...



T: Miukkis ja Milla huomenna 4 kk!!

Vappu on juhlittu ja arki on koittanut. Mies siis lähti taas töihin ja käytännössä tapaamme maanantaina. Käy se kotona nukkumassa, mutta muuten ei miestä näy. Vapun oli onneksi kotona ja oli ihan mukavaa.



Me hengailtiin pihalla vappuaatto ja grillattiin ekan kerran. Meillä on sellainen muurattu tulisija pihalla ja ei ihan putkeen tuo lämmitys mennyt... mutta paistui se ruoka siellä kuitenkin.



Vappupäivänä olimme piknikillä läheisen järven rannalla, siellä oli soittokuntaa ja muuta mukavaa. Äkkiä aika menee kun on paljon hyvää piknikruokaa ja kahvia ja kuohuvaa. Ja tietenkin hyvää seuraa. Isompi poika pelaili jalkapalloa miesten kanssa ja pieni nukkui lähes koko ajan. Outoa.



Meillä on rytmit menneet ihan päälaelleen. Ennen Sisu nukkui yhdet pitkät päikkärit, nyt pieniä unia siellä täällä. Joka päivä erilainen. Kai se nyt etsii sitä oikeaa rytmiään. Ja puree ihan hulluna kaikkea minkä käsiinsä saa. Ja jos ei saa mitään niin järsii kätensä verille. Kai sieltä hammasta pukkaa.



Ai niin, hankitteko te vauvoille vappupallot? Me ei ensin ostettu kuin isommalle pojalle, ajateltiin ettei Sisu vielä moista kaipaa. Mutta väärin meni. Poika on aivan hullaantunut tuosta isoveljen pallosta, hihkuu ja huutaa sille koko ajan ja nykii narusta onnessaan jos se sille annetaan. Isoveli on tietenkin mustis pallostaan eikä anna sitä kuin välillä. Piti siis eilen ostaa pienelle oma papukaijapallo. Ja voi että se on onnellinen siitä omasta pallostaan. Se riemu on ihan käsittämätön :)



ipu ja Sisu 3,5 kk

Uusi Vauva-lehti tuli äsken ja meidän Sisu oli päässyt Kuvaukselliset -sivulle! Äidin pieni mammanpoika :)



ipu

Wau,

täällä on ollut upeita kirjoituksia! Koko ajan tulee sisältöä lisää. Muiden ajatukset laittaa omat ajatukset juoksemaan, enkä lopulta voi sanoa yhtään mitään, koska en ehdi niin pitkää pätkää kirjoittamaan jonka haluaisin. Luen vaan ja olen välillä ihan mykistynyt.



Mielenkiintoista myös tuo jälleensyntymiskeskustelu. Olen muuten saanut dejá vu (miten se kirjoitetaan?)-ilmiön imettämisestä. Joka kerta kun imetän, tunnen tehneeni sen ennenkin. Ja tämä tunne on aivan varma.



Aksiina mainitsi tietynlaisesta " epäsosisiaalisuudesta" meidän vauveleilla. Olet varmaan lukenut kirjan Pikku Prinssa ja sieltä kohdan miten kettu kuuluu kesyttää. Ja kuinka me ihmiset ollaan liian malttamattomia ja käydään heti päälle. Kaikki eivät ole niitä koiranpentuja, jotka pomppivat iloisesti jokaisen syliin. Toisissa on enemmän haastetta tulla kesytetyksi ;) ja nukutetuksi..



Eipä tämän enempää. Lähinnä ilmoittautumiseni tänne. Kevät ilma laittaa lähtemään ulos!



Haleja, erityisesti flunssaisille, vatsatautitisille, niille jotka ovat jonkun menettäneet ja niille, jotka pelkäävät menettämistä sekä heille, jotka haluavat rakkaitaan suojella!

Meidän Pinja on teidän Sisun alapuolella =)!