Pointti virikehoitokeskusteluun: Kerhopäivällä ja tarhapäivällä On eroa!
1: Kerhopäivä 3tuntia (onko tarhapäivä koskaan näin lyhyt?)
2: Kerhopaikka ei vie työssä käyvän lapsen hoitopaikkaa (tämä itseasiassa pitäisi olla ykkösenä...)
3: Kerhopäivän ja tarhapäivän sisältö täysin erilainen. Tarhassa ei esim. askarrella yhtä paljon.
Tämä niille, jotka väittävät että kotihoidossa olevan lapsen kerhoilu on sama asia kuin että lapsi olisi virikehoidossa tarhassa.
Kommentit (27)
Seurakunta ainoa taho joka järjestää varsinaista kerhotoimintaa, siis niin että kerhokestää sen 3 h ja on joka päivä. Tädit on vanhoja, väsyneitä uskovaisia, EI KIITOS!
Leikkipuston kerhossa kivemmat vetäjät, mutta sinne pääsee vain kerran viikossa.
Molemmissa kerhoissa huono puoli se että kestävät vain 2,5-3 h ja kumpaankin pitää viedä omat eväät.
Päiväkotipäivät on kerhoikään ehtineillekin mun mielestä parempia, saavat kunnolla ulkoilla, syödä ravitsevaa ruokaa muutaman kerran, levätä, ja ennen kaikkea oppia olemaan muiden lasten kanssa, oppia olemaan ilman vanhempiaan, ja oppia kuuntelemaan muita aikuisia. Eikä se jonottamisen harjottelukaan tee luonteelle yhtään huonoa, pikemmin parempi että jo pienenä on kärsivällisyys joskus koetuksella.
On ruokalaan lähtöjono, ruokajono, vessajono, uloslähtöjono, kuriksienpukemisjono, taas vessajono, käsienpesujono jne.
Terv. juuri eskarissa sijaisena ollut.
Ei koulussakaan ikinä joudu jonottamaan noin paljon eikä odottamaan omaa vuoroaan.
Vierailija:
On ruokalaan lähtöjono, ruokajono, vessajono, uloslähtöjono, kuriksienpukemisjono, taas vessajono, käsienpesujono jne.Terv. juuri eskarissa sijaisena ollut.
Ei koulussakaan ikinä joudu jonottamaan noin paljon eikä odottamaan omaa vuoroaan.
En tiedä missä ihmeessä olet ollut, mutta ei meidän lasten päiväkodissa ole kuin uloslähtöjono (joka on samanlainen myös kerhossa!) . Vessassa käyvät kun on vessahätä, ruoka tarjoillaan pöytään, kuriksia harvemmin käyttävät.
tai leikkii vapaasti?
Kyllä ainakin meidän 5-vuotias poika olisi aika kivan vuoden saanut, jos olisi ollut vain kotona vauvan ja minun kanssa, käynyt leikkipuistossa katselemassa 2-3-vuotiaita ja sitten kerhossa oikein urakalla askartelemassa taas nuorempien kanssa. Nyt on ollut osan viikosta päiväkodissa, jossa todella on aikaa myös vapaaseen leikkiin ja jossa poikaenergiaan suhtaudutaan suopeasti:)
Vierailija:
En tiedä missä ihmeessä olet ollut, mutta ei meidän lasten päiväkodissa ole kuin uloslähtöjono (joka on samanlainen myös kerhossa!) . Vessassa käyvät kun on vessahätä, ruoka tarjoillaan pöytään, kuriksia harvemmin käyttävät.
No ihan normaalissa eskarissa olin. Uloslähtiessä jonotettiin ensin vessoihin. Sitten lapset ensin pukivat takin päälleen, sitten jonottivat portaiden yläpäässä että saavat luvan lähteä alas. Sitten mentiin alas ja odottivat että aikuiset antavat heidän kuravaatteensa henkarista. Sitten odottivat ulko-ovella, että saavat lähteä ulos. Ja jos ulkona oli jotain ohjattua toimintaa, niin odottivat vielä ulkona jonossa kunnes siitä lähdettiin eteenpäin. Mun tuli aina välillä vankila mieleen, kaikki oli NIIN tarkkaan säädetty missä pitää seistä ja missä tällä kertaa jonotetaan.
Ja ruokaa ei tarjoiltu pöytiin eli jonotettiin sielläkin. Ja kurahousuja käytettiin joka päivä ja aika kurassa lapset olivatkin.
Eikö tässä virikehoitokeskustelussa nyt ole jo tarpeeksi monta kertaa rajattu ulkopuolelle ne, jotka virikepaikkaa tarvitsevat OIKEASTA SYYSTÄ? Vai mitä veistä nyt haavassa pyörin, en ymmärrä? Ap:lla on itselläänkin mennyt elämässä ihan oikeasti tosi huonosti välillä, joten elämän realiteetit ovat kyllä tiedossa.
Että ei vauhkoonnuta syyttä, jookos. Eikö se ole kuitenkin hyvä, että jos tilanne lyö päälle, niin se hoitopaikka löytyy, oli se tilanne sitten työpaikka tai kriisi? Uusi vauva perheessä ei pelkästään kriisikriteerejä täytä.
Vierailija: