Onko aidin kotiinjaaminen siihen asti kun kuopus aloittaa koulun jotnkin ymmarrettavampaa ja hyvaksytympaa jos lapsia on 3-4 kuin jos lapsia on 1-2?

Mutta jos on jokin vaativampi ammatti, 10 vuotta kotona tekee kyllä ammattiosaamiselle hallaa, eikä kannata.

mutta sikäli on minusta ymmärrettävää, että noin monen äitiysloman jäljiltä naisella tuskin on esim. kovin kummallista työkokemusta tai mielekkään tuntuista omaa työuraa, joten kotirouvaksi jääminen ei samalla lailla tunnu köyhdyttävän henkilökohtaista elämänsisältöä kuin ehkä jollain vähempilapsisen perheen äidillä.



Jos mies tuo niin paljon rahaa sisään ettei naisen työssäkäynti ole talouden takia tarpeen, niin mikäs siinä. Joillekin ihmisillehän esim. kotityöt ja just noi kaiken maailman mehunkeitot ovat aidosti mielihyvää tuottava harrastus.

Kaikenmaailman mehukeitot *repskops*

SILTI harkitsen kotiin jäämistä kunnes kuopus on 4-5 luokkalainen. Veilä tuo pienin on 1,5 v, mutta haluaisin antaa heille turvaisan ja rauhallisen lapsuuden ilman minuuttiaikatauluja ja paikasta toiseen juoksua.



Taloudellisia pakotteita työteolle ei ole. Halu hypätä oravanpyörästä on kova. Olen jopa viime vuosina oppinut tekemään niitä mehukeittojakin :) Ennen laspia luulin minulta puuttuvan koko kotitausgeenin.

Mehunkeittoja nyt saa harrastaa tai olla harrastamatta oli töissä tai kotona.

Mieluummin jätän mehunkeitot mummoni huoleksi tai ostan kaupasta valmiina. Marjoja käydään sentäs poimimassa, mutta vain huvin vuoksi, ei sen takia että pakkanen *pitää* saada täyteen. Niitä saa kaupasta tai torilta helpommalla.

t. on ihan kiva käydä marjassa ja olen nuorena poiminut myyntiinkin marjoja ihan riittämiin, mutta mieluummin teen jotain muuta.

minulla 4 lasta ja olen edelleen kotiäiti vaikka kuopus eskarissa. Kyllä ne lapset äitiä tarvivat vielä koululaisenakin. (Kotona ollessa voi tehdä muutakin kuin maata laiskana)

Itse olen suunnitellut alkavani tekemään satunnaisesti keikkaa niin etteivät työvuoroni häiritsisi meidän norm perhe elämää paljoa.

Miehelläni työ hyvin sitovaa ja päivät pitkiä pyhää arkea.

Me haluttiin, että lapsilla on edes äiti jonka joskus kotona. Lasten harrastukset ja muut vievät yllättävän paljon aikaa eikä meidän tarvitse tapella kotitöistä. Olen myös miehelleni korvaamaton hätävara hänen töissään kiireaikoina ja muulloinkin juoksevissa asioissa. Eläke asiani kunnossa. Ikääkin jo sen verran että työkokemusta vieraan palv yli 14v. Kovasti olen sijaiseksi kelvannut vaikka töistä olen poissa ollut reilut 10v. Nytkin vaikka olen sl soitettu jo tänään kahteen paikkaan.

Minulla on kaksi lasta, jotka ovat " kotihoidossa" . Olen tehnyt töitä firmani kautta koko ajan, opiskellut jatko-opintoja, remontoinut talon ja kesämökin ja laittanut ruoat ja mehut itse, koska tykkään kasvatella omassa pihassa ja haluan lasten syövän terveellisesti.



Näin tämä on todella mielekästä ja kivaa.

Ei kotiäitienkään lasten myöhästelyjä katsota sormien välistä.

Vain se kuopus, muut ovat jo koulussa.

Vierailija:

Mutta hölmöä jäädä kotiin vaan makaamaan.

Jos se sopii perheelle, miksi sen pitäisi olla hölmöä?

Vai pitääkö kaikkien tehdä samanlaisia päätöksiä ja elää samalla tavalla?

t. mielellään kotona makaava

Jos äiti on kotona ja isoa pesuetta on raahattava treeneihin, leivottava leivät ja kerättävä marjat, keitettävä mehut, poimittava sienet jne. Ymmärrän paremmin, että suurperheen äidistä on hyötyä kotona kuin töissä.

Vierailija:

leivottava leivät ja kerättävä marjat, keitettävä mehut, poimittava sienet jne. Ymmärrän paremmin, että suurperheen äidistä on hyötyä kotona kuin töissä.

Mies poimii sieniä ja säilöö. Leivon leipää ja pullaa. Eikä olla suurperhe eikä rahan vuoksi tarvitsisi. Mutta luonnossa liikkuminen on ihanaa ja haluan, että lapsemmekin oppivat siihen.

Mutta näin meillä äiti teki, vaikkakin kävi vuorotöissäkin. Me lapset autoimme tietysti. Mutta hölmöä jäädä kotiin vaan makaamaan.