Ideoita 11v adhd pojan harrastusvalintaan?

Yleensä se on ollut päivänselvää parin ekan tunnin jälkeen.

Kun 4-vuotiaani haluaa aloittaa harrastuksen, hän sitoutuu neljään harrastuskertaan, kun hän tuosta kasvaa alakouluikäiseksi, hän sitoutuu yhteen lukukauteen, 10-vuotiaana ja sitä vanhempana sitoutuu yhdeksi harrastuskaudeksi. Jos kuitenkin käy niin, että koko homma on jotain ihan muuta, kuin lapsi kuvitteli, lasta pelottikin kyseinen juttu tai se tuntui todella epämiellyttävältä, saa harrastus jäädä yhteen kertaan (mutta en kyllä sitten sano lapseni harrastaneen jalkapalloa, jos kerran kävi tutustumassa.) Yleensäkin lapsi viedään ensin tutustumaan harrastukseen, jonka jälkeen hän saa päättää, haluaako sitoutua siihen, jos tutustuminen vain on mahdollista ja yleensähän se on.

Mutta ei, en anna lasteni kerätä alakouluikäisenä tusinan aloitetun ja keskenjätetyn harrastuksen litaniaa.

Vierailija:

Miksei itsevalittu harrastus voisi olla kurjaa? Eihän sitä tiedä millaista siellä on ennen kuin on kokeillut. Jos minä tietäisin että mikäli satun vahingossa valitsemaan jonkun harrastuksen, josta en tykkääkään, niin jotkut minua isommat raahaavat minut sinne vaikka itkua vääntäisin ja tappelisin vastaan että en tahdo mennä, niin en harrastaisi yhtään mitään. Helpoin ratkaisu olisi olla menemättä mihinkään.

tanssia, tammikuun partiota, helmikuun luistelua, maaliskuun uintia, huhtikuun karatea, toukokuun käsitöitä ja seuraavana vuonna sama uudestaan? Löysit siis kaiken, missä et ollut hyvä. Se varmasti teki todella hyvää itsetunnolle.

Vierailija:

Yleensä se on ollut päivänselvää parin ekan tunnin jälkeen.

Koulussa oli pakko kokeilla kaikkea ja sieltä sai epäonnistumisen kokemuksia ihan riittämiin. Onneksi ei enää vanhemmat pakottaneet harrastuksiin saamaan niitä vielä lisää.



Käsitöitä opin sitten omia aikojani, kun sain omassa rauhassa tehdä.

oma poikani on vasta 4v. ja näistä harrastuksista me lähdetään liikkeelle.

erityisrymille on judoa. sirkuskoulu parantaa keskittymistä. meillä poika aloittaa syksyllä temppujumpan tai sirkuskoulun.

päinvastoin pärjää lajissa kuin lajissa--niin uskomatonta kuin se onkin. Ei myöskään ole treeneissä vaikea tapaus,vaikka sen kuvan saa kuin kerroin,että rimpuileva ja räkivä lapsi pitää kantaa autoon ja sen takia en pakoita harkkoihin koska siitä ei ole mitään hyötyä kenellekkään saati,että istun treenipaikan parkkiksella tuo uhmaava lapsi+vauva+toinen sisarus mukana.

Harrastusten paljous johtuu siitä,että aina on ollut pari harrastusta kerrallaan ja nämä on aloitettu jo reilu 6v sitten. Tosiasia on,ette treeneistä jaksaisi tapella kun on niin paljon muutakin tähdellisempää asiaa mitä saa selvittää ja harjoitella päivän mittaan.



ap

Jollei hänellä ole mitään omia toiveita niin tuleehan sitä toimeen vähemmilläkin harrastuksilla. Jää vaikka koulunkäynnille sitten vähän enemmän aikaa.

Parhaimmat ovat olleet Golf ja Taekwondo..

Partio sekä uiminen.

Pyöräily ja skeittailu on pojan mielestä kivaa myös.

ja tosiaan hän itsekin haluaa,mutta lähes kaikkea,siksi kyselin täältä vinkkejä jos tulisi jotain mitä ei olla itse ajateltu ja tulikin (seinäkiipeily,sirkuskoulu)

Soittotaitoja ei ole ja rakenteluun ei ole HERMOJA. Poika on todella lahjakas liikunnallisesti--sitä kautta yritetään kanavoida tätä postiivista puolta

Toki vauhdikkaitakin lajeja voi olla, mutta on todettu, että esim. ratsastus, jonkin soittimen soitto tai vaikkapa pienoismallien rakentaminen ovat hyviä vaihtoehtoja ja niistä on hyötyä ADHD:n kannalta kaiken kaikkiaan.



Kannattaa ainakin kokeilla!

mitkään joukkuelajit ei käyneet, kun isossa ryhmässä yhteen toimiminen oli vaikeaa. Pojan valmentaja on myös ainoa, jolla todellinen auktoriteetti poikaan kun ajat on vaikeat. Samoin jos extreme kiinnostaa, miten ois seinä/ vuorikiipeily? Siihenkin on olemassa joukkueita ja valmentajia... ja sekä psyykkisesti haastavaa että fyysisesti RANKKAA.

Altaan reunat toimivat hyvänä rajana ja kilpailua ainakin itseä vastaan.