Olenko outo, kun en halua ryhtyä omakotitalon rakennusprojektiin?
Jos ystäväpiiriin on uskomista niin on poikkeavaa ja erikoista, jos joku ei halua ryhtyä rakentamaan omakotitaloa. No ei vaan kiinnosta. En halua laittaa kaikkea vapaa-aikaa rakentamiseen 1-2 vuoden ajan ja sitten senkin jälkeen elää ison asuntolainan kanssa. Mikähän tässä niin omituista on?
Kommentit (32)
tönön ilmaiseksi. Eikä kaveripiirissäkään ole yhtään rakentajaa.
Meillä oli rakentamisessa ideana se, että saadaan nimenomaan se unelmien talo siihen hintaan, joka ollaan siitä valmiita maksamaan. Eli jos oltaisiin tyytyväisiä standardiin, sittenhän sitä saisi valmiinakin. Toisaalta taas rahalla saisi mitä vaan, jos on valmis sijoittamaan.
Mutta kun haluaa tehdä " hyvää halvalla" , on nähtävä paljon vaivaa kilpailuttamisen ja valintojen kanssa.
Onneksi sitten budjetissa pysyttiinkin, ja talo näyttää tosi hyvältä sisältä ja ulkoa. Tämä on meille nyt ainakin tässä elämänvaiheessa, kun lapset vielä asuvat kotona, pysyvä koti eikä tätä ole tehty myyntiä varten.
Mutta tosiaan, viestini oli se, että rankkaa on ja todellakin ymmärrän, jos kaikki eivät halua tähän ryhtyä.
Onneksi me ollaan saatu parisuhdekin kuntoon, mieskin malttaa nukkua välillä ja voi siten paremmin. Ja itse olen vähentänyt hiukan työmäärääni. Kyllä tämä tästä!
itse ainakin halusimme tehdä talomme itse kahdesta syystä: ensinnäkin omalla työllä säästää ja toiseksi haluamme tietää, että joka paikka on tehty kunnolla.
On niitä juttuja kuultu miten on laitettu betonin tilalle soraa kun lattian valussa betoni sattui loppumaan eikä kehdattu tilata niin pientä määrää.
Ei kenenkään muun mielestä kuin itsenne. :) Tosin etu on, että tiedätte, miten se on tehty.
Voin kertoa ihan kokemuksesta, on niitä yritetty omatekoisia taloja saada kaupaksi. Paljon huonommin menee kuin jonkin tutun urakoitisijan.
Vierailija:
omalla työllä ei saa laatua, sori vaan.
Ei kenenkään muun mielestä kuin itsenne. :) Tosin etu on, että tiedätte, miten se on tehty.Voin kertoa ihan kokemuksesta, on niitä yritetty omatekoisia taloja saada kaupaksi. Paljon huonommin menee kuin jonkin tutun urakoitisijan.
ei tietenkään kannata käydä rakentamaan vaan maksaa siitä rakennustyöstä muille asiaa paremmin tunteville.
Nuo rakennustyöt eivät todellakaan ole mitään rakettitiedettä. Riittää että on hyvä vastaava mestari jolta voi kysyä neuvoa jos ei osaa.
Vaan tutuista urakoitsijoista ja heidän rakentamistaan taloista. Tavallinen perhe ei MILLÄÄN pysty samaan laatuun ja sen kyllä huomaa niissä kämpissä.
Tosin säästää sillä hetkellä. Korjaaminen myöhemmin vaan voi tulla paljon kalliimmaksi.
23
juuri rakennetaan uutta taloa. yksi lapsi on. minä pelkäsin aluksi ihan kamalasti että miten meidän käy kun rakennamme.... mutta meillä ei ole ollut ainuttakaan riitaa jostain asiasta kun olllaan valittu meteriaalia. välillä vain mietityttää miehen jaksaminen.. ite en pysty paljoa oleen rakennuksella kun pitää hoitaa lasta. ei ole hoitopaikkaa sille oikein.
että jos osaa ite vähän joustaa asioissa niin ei välttämättä tule mitään eroja!!! kaikkea ei voi saada mitä itse haluaa jos haluaa olla toisen kanssa väleissä.. minullakin on poreammeesta haave mutta sitä nyt ei laiteta ehkä myöhemmin.. :)
Tiesimme, ettei meillä rahkeet riitä ruveta itse konkreettisesti rakentamaan. Ei ole tarvittavaa osaamista ja muutenkin haluamme panostaa muihin asioihin ja perhe-elämään eri tavalla. Jokainen tietenkin itse tietää, mihin on valmis ryhtymään. Eihän se rakennusprojektikaan kaikilla mihinkään avioeroon pääty, jos realistisella pohjalla on siihen lähdetty. Toisaalta nuorempana saimme kyllä tarpeeksi raksa-apuhommista kun kaverit rakensivat ja jatkuvasti olivat pyytämässä apuun (meillä ei ollut silloin vielä lapsia). Ihan ok kohtuudella välillä auttaa kavereita, mutta jossain se raja noissakin asioissa menee.. eli rakentajille hienotunteisuutta - jos itse olette innoissanne rakentamisesta, älkää automaattisesti olettako että koko suku/ kaverit tykkäisivät " asua" raksallanne ja viettää viikonloppuja talkoissa.
Mies oli taas koko viikonlopun kaverin raksalla - ilmaiseksi tietty. Eikä ollut ensimmäinen tällainen viikonloppu eikä tule olemaan viimeinen. Ei siinä mitään, jos homma toimisi vastavuoroisuusperiaatteella, vaan kun ei toimi.
outo. Meilläkään ei olisi ollut rahasta kiinni, ei varmaan tarvitsisi edes pihistellä muusta vaikka rakennettaisiin, meillää olisi jopa tontti valmiina, mutta ei: rivariin päädyttiin ja monta kertaa olemme mieheni kanssa onnitelleet toisiamme tästä päätöksestä. Meistä ei vain olisi ollut rakentajiksi. Vaikka olisi avaimet käteen -paketti, niin pitäähän sitä valita niitä materiaaleja yms... Ja meitä ei kiinnosta käyttää aikaamme sellaiseen. Emme ole kumpikaan kauhean käteviä ja onkin ihanaa, että jos on jotain ongelmia asunnon kanssa, niin voi ainaa soittaa isännöitsijälle ja sieltä tulee joku katsomaan ja hoitamaan asian (iso taloyhtiö).
Ihan illat sohvalla lötkötellään entiseen tapaan ja käydään välillä katsomassa työmaata illalla työmiesten lähdettyä. Miehen kanssa käsi kädessä supistaan siellä rauhassa ja lapset testaa ovia ja portaita.
Ajateltiin, että miehen kanssa tehdään ennemmin sitä, mitä osataan paremmin eli omaa ammattiamme. Näin ollaan otettu esim. työnantajan tarjoamia ulkomaankeikkoja ja ylitöitä enemmän, kun silloin saadaan taloa paremmin maksuun. Ja niitä keikkoja otetaan tasaiseen jotain viisi vuotta, kun ei kuitenkaan anneta sen haitata perhettämme.
Mitä ihmeen vaikeata tässä on? Tietenkin jos lähtee rahaa tarkoitushakuisesti rakentamalla säästämään, niin sitten ehkä jossakin vaiheessa huomaa, ettei se onnistukaan ja silloin pinna palaa. Varsinkin miehellä, jos vaimo haluaa ne kaikkein kalleimmat materiaalit, eikä vaimo ota mitään vastuuta budjetista. Me ainakin laitetaan niin halpaa materiaalia pintoihin kuin voi laadusta tinkimättä ja sitten vaihdetaan, kun taas on pääoma kasassa.
Ja jos liian kalliiksi käy, niin myydään heti pois. Ei ole sellaista tunnearvoa kerätty niskaamme talosta, kun ei olla omin käsin tehty, etteikö voisi vaikka myydä. Ja takuulla saataisiin voittoa. :)