Lue keskustelun säännöt.
MIKSI niin monet " mummoutuvat" jo kolmekymppisinä?
22.04.2008 |
Mikä ihme siinä on, että naiset alkavat tuntea itsensä vanhaksi, kun ikä alkaa kolmosella?
Kunto ja ulkonäkö lässähtää eikä asialle tehdä mitään. Vaatteet ostetaan Prisman matamiosastolta, koska sieltä ne kätevimmin saa. Ei enää repäistä tai osata pitää hauskaa, koska kaikenlainen höpsöttely " kuuluu teini-ikään" . Ei viitsitä pysyä ajan tasalla esim. uuden viestintäteknologian kanssa - ajatellaan että kännykkä, sähköposti ja perussurffailu netissä riittävät.
Lapsia ei voi missään nimessä enää hankkia yli kolmekymppisenä, koska ollaan niin vanhoja ettei jakseta vauva-aikaa - puhumattakaan siitä, että vielä koin syömänä ja ruosteen raiskaamana viisikymppisenä jaksaisi enää pitää huolta omista teineistään.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Kommentit (65)
mutta hö, tuollainen asenne vaatteisiinhan on vain fiksu ja pragmaattinen. Ketä kiinnostaa, miltä minä näytän? Pääasia on, että vaatteet ovat mukavat ja tarkoituksenmukaiset. Bilevaatteet on sitten erikseen, jos nyt joskus jaksaa mihinkään lähteä kun sitäkin on tullut tehtyä liian kanssa kyllästymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mutta hö, tuollainen asenne vaatteisiinhan on vain fiksu ja pragmaattinen. Ketä kiinnostaa, miltä minä näytän? Pääasia on, että vaatteet ovat mukavat ja tarkoituksenmukaiset.
ap
Mitä tapahtuu viestintäteknologian aallonharjalla?
Muuten en täytä ap:n luetteloa mummoutumisesta. Päinvastoin, pukeudun nykyään nuorekkaammin kuin parikymppisenä, koska en enää häpeä vartaloani (joka on kurvikas ja paino normaali).
terv. 34 vee
mutta erityisesti lasten ja nuorten netin/mobiilipalvelujen käytöstä on hyvä pysyä perillä ja hyvin. Jos teillä on nyt pieniä lapsia, niin istutte muussa tapauksessa 10 vuoden kuluttua koulun vanhempainillassa sormi suussa ja ahdistuneina siitä, kun ette tiedä mitä lapsenne netissä oikeint tekevät ja miksi.
Ajat toki muuttuvat 10 vuodessa, mutta kyse onkin perusasenteesta: siitä, haluaako olla perillä asioista vai ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ulkonäkö jää toissijaiseksi asiaksi. On talonrakennusta, tai ainakin hoitamista, lapset, ura, jatko-opiskelut... Kolmekymppiset ajattelevat enemmän elämänlaatua ja omaa tyytyväisyyttä kuin obsessoivat miltä näyttävät muille.
Itse näytän nuorelta, ja minua luullaan ikääni nuoremmaksi, mutta en juokse muodin perässä. Kuntoilen koska se antaa mulle energiaa jaksaa lasten kanssa, ja koska työni vaatii hyvän kunnon, enkä siksi, että mahtuisin johonkin vaatekokoon. Vaatemakuni on aika trendikäs, mutta en viimesen päälle jaksa laittautua, ei mulla ole siihen aikaakaan. Hiukset ovat pitkät, niinkuin ovat olleet viimeiset kymmenen vuotta, mutta en viitsi juuri nyt mitään muodonmuutosta tekemään. En ole onneksi lihovaa tyyppiä, joten ehkä se auttaa siinä etten vielä ihan mummosta käy.
Mutta ylipäänsä minusta on kiva olla vanhempi, en haluaisi olla parikymppinen enää. Minun elämäni on mallillaan, enkä enää jahkaile sitä mitä haluan.
Ärsyttää nämä mummoilujutut, ihmiset eivät mahdu samaan muottiin, ja hyvä niin.
siitä miten asioiden pitäisi olla, miltä näyttää, mitä harrastaa,
ahdistavaa
minusta esim. ulkonäkönormien aktiivinen vastustaminen vaatii naiselta aika paljon rohkeutta ja omanarvontuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kotona sisustus on varmasti ap:n mielestä vanhanaikaista. Ainakin jotkut mun kaverit kauhistelleet, kun kuulemma on niin vanhakantaista jugend/barokki, pitäs olla minimalistista vaan.
Rakastan laadukkaita kenkiä. Mutta mulle se merkkaa vaikkapa Arcopedicon 100% vuohennahkaisia, ihanan pehmeitä kävelykenkiä. Ei korkoja kiitos. En ole koskaan tykännyt. Muina kenkinä on lenkkareita, maiharit, eccoja, sieviä... Vaatteetkin tykkään ostaa keski-ikäisten kaupasta, KappAhlista. Olen töissä konservatiivisessa paikassa, pukukoodina jakkupuku.
Kirjailijamaku on vanhanaikainen, Shakespearea, Christietä, Kafkaa. Musamaku on kantaateista swingiin. Tunnustan keräileväni arvotaidetta ja postimerkkejä. Muita harrastuksia ovat kuntosali ja golf. Matkailemme vain Euroopan vanhoissa kulttuurikaupungeissa.
Ikää 28 vuotta, kaksi lasta, toinen koululainen.
Miksen saa elää kuten itse tykkään?
Yhdistävä tekijä on varmaan se, että sen ikäinen tietää jo mitä haluaa elämältään. Luultavammin on tyytyväinen elämäänsä ja saavutuksiinsa. Voi nauttia elämästä. Ei tarvitse kilpailla, esittää, näyttää olevansa joku.
Nuorempien (kuten ap?) tarvitsee vielä todistella muille olevansa kaunis/pätevä/hyvä kuntoinen/lahjakas/fiksu yms. Elämää eletään pitkälti sillä periaatteella, että " minä olen nyt aikuinen, huomaatteko kaikki?"
Elämä ei ole vielä antanut kauheasti elämänkokemuksen tuomaa itsevarmuutta ja tyyneyttä, haetaan vielä sitä omaa paikkaa.
Meissä kolmekymppisissä on laihoja ja lihavia. Toisia kuntoilu kiinnostaa, toisia ei.
Toiset tietävät tietokoneista kaiken, toisille riittää se, että osaa lukea sähköpostinsa.
Kolmekymppinen osaa nauttia elämästään ja tietää miten paljon haluaa sijoittaa itseensä, ulkonäköönsä vai sijoittaako arvojaan muihin asioihin.
Kyllä se siitä ap, ikä tekee ihmeitä sinullekin.
Ja Ps. aika moni 30 v on tyytyväinen elämäänsä, joten turha ihmetellä " mummoutumista" , jos joku siltä sinun mielestäsi näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vetää jotain roolia vain voidakseen täyttää joidenkin vaatimukset jostain iästä. Ihmisiä on erilaisia jokaisessa iässä. Mä tunnen eri-ikäisiä ihmisiä, eikä heitä hirveästi yhdistä mikään biologisen iän aiheuttama juttu. Eiväthän kaikki 5-vuotiaat lapsetkaan tykkää just samoista asioista.
Siinä iässä aletaan pohtia elämää ja saavutuksiaan ja miettiä onko kenties jo mummoutunut. Tulee pakonomainen tarve olla vielä nuori. Äkkiä uudistetaan hiukset ja vaatteet ja ehkä tekastaan iltatähtikin, ettei vaan mummoudesta syytetä.
Miksi kaikki 35 vuotiaat ovat tällaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole se oman itsensä tunteminen syynä, että mummoudutaan. Joku palo elämälle vain monesta kaikkoaa yli kolmikymppisenä. Surullista!
huomata ryppyjä ja lösähtämistä? Onko tää itsellesi jotenkin arka paikka, ehkä alkaa nuo nuoremmat ja hehkeämmät naiset saavat ap:n tuntemaan itsensä vanhaksi, tai jopa kateelliseksi?
Pukeudutko koskaan vain itseäsi varten; kenestäkään muusta välittämättä; uskallatko mennä kauppaan meikittömänä, uskallatko sanoa nuorelle, ettet ole ihan ajan tasalla tämän uusimman villityksen kanssa, mutta viis siitä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei se ole se oman itsensä tunteminen syynä, että mummoudutaan. Joku palo elämälle vain monesta kaikkoaa yli kolmikymppisenä. Surullista!
Käytin esimerkkinä lähinnä ulkoisia seikkoja, mutta ne ovat tietenkin vain pintaa eivätkä kerro kaikkea. Perusongelma on nimenomaan elämän palon kaikkoaminen ja se ASENNE, että " tässähän ollaan jo tämän ikäisiä, mitäpä sitä nyt enää mitään tekemään" .
Kyllä pikkuisen pistää miettimään, että mitä nämä samat mummoutujat mahtavat elämästään ajatella viisikymppisinä tai sitä vanhempina, kun jo elämän alkupuolella ollaan niin vanhoja, haluttomia ja (henkisesti) raihnaisia.
ap
Lapsien jälkeen saattaa ehkä hiukan olla väsynyt ja muu huolena kuin oma ulkonäkö. Ainakin se olisi hyvin toivottavaa ettei kaiken kiireen keskellä oma ulkonäkö ole se tärkein pointti.
Tottakai jokaisen kuuluu milestäni pitää itsestään huolta,mutta mielummin rahani panen johonkin muuhun kuin teineien trendifarkkuihin, joilla hintaa 100¿. Lapset kuin loppuviimein on aika kalliita, varsinkin kuin kasvavat.
Minä olen ihminen joka en enää 30v jälkeen tee lapsia ja nyt siis ikää 29. 4 lasta takana ja se riittää minulle. Nyt minulla on pienet lapset ja niihin menee aikani ja rahani, aikansa kutakin. Toki huolehdin samalla itsestäni ja sivistyksestäni koko ajan tämänkin kiireen keskellä.
Mutta ap:n on ymmärrettävä että elämän tilanteet voivat olla sellaisia että ei oma ulkonäkö kiinnosta. On sitten lapsia tai ei.
on minusta kaukana noista pissiksistä...
Mä nautin elämästäni suunnattomasti ja aina jaksan tehdä kaikenlaista uutta. Se, ettei se ole extremeä, tekee siitä varmaan arvotonta ap:n silmissä. Eipä haittaa, mä nautin!!!
En meikkaa, enkä oikein osaa korujakaan käyttää. Pukeudun klassisesti ja mukavasti. Kampaajalla käyn suht usein, kestovärjäytän kulmani ja ripset.
Sen kummempia en ulkonäköni suhteen tee. :)
on myös aika säälittävää. Ja toisekseen elämässä kuuluukin olla kausia, jolloin on perustyytyväinen asioihin, eikä muutosta kaipaa, ja sitten tulee luonnollisesti muutoksen aika. Ei minusta voi olla joka elämän saralla in, ihan tosi kenellä tuohon olisi aikaakaan kolmekymppisenä? Tai sitten joku stressi iskee, kun PITÄISI vielä tehdä sitä ja tätä, ja olla se huora makuuhuoneessa, ja tyylikäs ja kaunis, ja hyvä ja energinen äiti, ja maailmankansalainen, ja kielitaitoinen, ja sinut uusimman tekniikan kanssa, ja ja ja... Kuvaile siis se ihanne mitä nyt ajat takaa, ap? Millaisia pitäisi kaikkien kolmekymppisten naisten olla?
mummoutunut! Olo on kuin 26 vuotiaalla. unohdan koko ajan ikäni. Kesää kohden olen herännyt taas eloon ja vaihtanut hiukan tyyliä. eli hiukset ovat
uudella kampauksella ja vaatteetkin on uudistettu. en ole lapsellinen, mutta lapsenmielinen. eräs ihminen luuli minua juuri ikäistäni nuoremmaksi, koska olen kuulema niin eloisa. tämä kulkee ehkä ihan geeneissä, koska oma äitinikin näyttää 10 vuotta nuoremmalta.