Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pelkosektio... toisaalta en ymmärrä sitä.

Vierailija
22.04.2008 |

Heti aluksi haluan sanoa, että YMMÄRRÄN erittäin hyvin, että jotkut voivat pelätä kuollakseen synnytystä, ja tämän takia raskaudesta muodostuu yhtä painajaista ja pelko vain kasvaa mitä lähemmäksi synnytystä mennään. Kauheatahan se on. :(

(En siis voi ymmärtää, miltä se tuntuu, sillä itse en ole onneksi joutunut sitä kokemaan.)



Mutta sitä en ymmärrä, miten joku sitten voi haluta raskaaksi, sillä tietää että sen luonnollinen päätös on synnyttäminen.

Eli miten ihmeessä se sitten menee...?

Haluaa siis ensin ehdottomasti raskaaksi, ja tietää että se lapsi on pakko synnyttää tavalla tai toisella, ja sitten kun on raskaana, alkaa pohtimaan, uskaltaako sittenkään synnyttää vai ei?

Siis ymmärrän, että lapsen saanti ja toive siitä on tunne ylitse muiden, että se ohittaa kaiken muun. Mutta eihän sitä tietoa synnytyksestä voi kuitenkaan mitenkään ohittaa.



Vai käykä siinä niin että ensin haluaa raskaaksi, ja synnytys-ajatus tuntuu ihan ok:lta. Mutta kun tulee raskaaksi ja alkaa miettimään asiaa että tosiaan pitää synnyttää, niin sitten alkaa pelottaa...?



Sen ymmärrän että jos odottaa ensimmäistä lasta (ja ei ole siis kokenut synnytystä), niin silloin pelko synnytytsä kohtaan voi tulla täytenä yllätyksenä.

Mutta ihminen, joka on jo synnyttänyt aikaisemmin ja siitä saanut niin pahat traumat, niin miten ihmeessä voi haluta uudestaan raskaaksi?



Vaikea selittää...



Mutta jos ymmärtäisitte pointtini?



Itse nimittäin olen saanut kokea todella helpon ja ihanan synnytyksen; voisin synnyttää vaikka joka päivä. Mutta raskauspahoinvointi ja siitä aiheutuva masennus oli jotakin niin järkyttävää, etten voisi kuvitellakaan enää koskaan tulevani raskaaksi.

Kaikki alkoi rv7, jolloin aloin voimaan TODELLA pahoin, oksensin ympäri vuorokauden, vaikken voinut edes mitään syödä. Jouduin siis heti sairaslomalle, ja vietin sairaalassa rajun pahoin voinnin takia 6 viikkoa. Se oli todella tuskallista, sillä siihen ei auttanut mitään. Samalla aloin voimaan myös henkisesti huonosti; minulla on niin pahoja itsetuhoisia ajatuksia, että ihme että pääsin koskaan pois sairaalasta. Minä vain itkin, vihasin itseäni, elämää, raskautta, lastani sisälläni, halusin vain pois. En mennyt edes suihkuun, syönyt, en ulos, en mitään. Itkin vain sängyssä ja suunnittelin, miten voisin päättää päiväni tai edes helpottaa hieman elämääni tekemällä abortin. :(

Sain siis tuon koko ajan hyvää hoitoa, etten kuitenkaan tehnyt itselleni tai lapselleni mitään. Mutta nuo viikot olivat nii hlvetilliset, etten enää koskaan halua kokea niitä :(

Onneksi se päättyi rv27, jonka jälkeen hormoonit tasoittuivat (mistä tuo kaikki siis johtui), ja sain nauttia edes loppu raskauden. :)



Mutta kokemuksena se oli niin järkyttävä ja pelottava, että pelkään kuollakseni raskautta. Joten en voisi koskaan kuvitella tekevävi sitä uudestaan. :(

Esikoinen on nyt 8 vuotta, eikä vieläkään ole aika yhtään kullannut muistoja.



Siksi siis ihmettelen, että jos jollakin on synnytyksestä NIIN pahat traumat, niin miten ihmeessä voi haluta uudelleen raskaaksi, ja sitten ihmettelee kun joutuu taistelemaan pelkosektiopäätöksestä.



En ymmärrä, joten selittäkää tyhmälle. :)

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja onhan sektiokin synnytys. Alatiesynnytystä voi pelätä niin paljon että uskaltaa yrittää lisää lapsia kun ensin luvataan pelkosektio.

Vierailija
2/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska kerran kaikkien halukkaiden pitäisi ymmärtääkseni saada sektio jos kerran on hyvät perustelut, niin eihän silloin raskautuessa ole tarkoitus alakautta synnyttääkään. Ja ongelma on se taistelu, jos on kerran kuvitellut että sektion saa jos sitä tarvii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

t. kätilö

Vierailija
4/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa taas tosi relevantti kommentti. Koska lapsi ei voi jäädä äidin vatsaan edes sektiossa, sektio on synnytys, jossa lapsi tulee maailmaan.

Vierailija
5/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

synnytyspelko yllättää vasta raskaaksi tultua.



Toisekseen, kun kerran meillä on olemassa pelkosektio. niin synnytyspelon ei tarvitse onneksi estää raskaaksi hankkiutumista.

Vierailija
6/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


minä olen tällainen henkilö. en ymmärrä asiaa itsekään. en ymmärrä kyllä sitäkään, miksi haluan lasta.



minulla on yksi lapsi, jonka syntymästä sain traumat. toista ei ole kuulunut usean vuoden yrityksestä huolimatta. ehkäisyn pois jättäminen on niin helppo, ettei sitä mieti 9 kk päässä olevaa tuskaa. lapsettomuushoitoihin voisin mennä. vaan niiden kohdalla olen miettinyt, onko minulla oikeutta haluta lapsettomuushoitoja, kun onnistuneen hoidon seurauksena olisi uusi ongelma edessä. lapsettomuushoito söisi yhteiskunnan varoja (olen kunnalliseen hoitoon oikeutettu, ja yksityinen niin kaukana, usean tunnin ajomatkan päässä, ettei siellä järkeä käydä). ja sen jälkeen voisi edessä olla edelleen yhteiskunnalle kallis sektio.



M

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on vähän sama, kuin kuvittelisit, että sulla olisi huonot hampaat. Pakko ne on hoitaa, jotta tulevaisuudessa voisit syödä, vaikka kuinka pelottaisi. Et voi jättää hoitamattakaan, jos haluat syödä muuta kuin sosekeittoja lopun elämääsi. Mutta onneksi jotkut lääkärit tekevät hammashoitoja nukutuksessa niille, joilla on oikein paha hammaslääkäripelko.



Sama juttu, isommassa mittakaavassa vain.



Älä pliis jooko sano ymmärtäväsi asioita, joita et kuitenkaan oikeasti ole edes yrittänyt ymmärtää.

Vierailija
8/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sektio on itselleni hengenvaarallinen ja synnytys lapselle, olen menettänyt kaksi lasta synnytyksessä.



Ja taas ollaan raskaana. Sellaista se on, aina ei voi osaansa valita, ne jotka voi, niin ne saa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

SIinähän maksajina toimitte lähinnä te, mitä nyt KELA jonkun pikku avustuksen antaa.

Vierailija
10/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin miten ihmeessä on sitten tällaisia tilanteita:



Ensimmäisestä synnytyksestä niin pahat traumat, ettei pysty synnyttämään enää uudelleen. Haluaa toisen lapsen ja hänelle luvataan plekosektio. Joten kaikkihan on tällöin hyvin! :)

Mutta sitten kirjoittaakin täällä " olin viimeisellä pelkopolikäynnillä, enkä saakaan sektiota..."

Eli eihän sitä sektiota voidakaan luvata 100% varmasti?



Kyllä minäkin yrittäisin sillä seisomalla toista lasta, jos voisin saada 100%:n varmuuden siitä, että toinen raskauteni olisi edes puolet helpompi kuin edellinen/se ensimmäinen ja ainoa.

Mutta jos on edes 1%:n mahdollisuus, ettäö joudun kokemaan raskauden yhtä vaikeana, en kuunaan päivänä tule yrittämään enää uutta raskautta. :(



Eli tämän takia en ymmärrä. Sillä eihän se sektio ole 100% varma. Vai onko?

Sillä silloinhan ottaa sen riskin että " joutuu" synnyttämään, kun hankkituu raskaaksi. Onko se edellinen synnytys sitten voinut olla niin järkyttävä?



(Eli tarkennan; tässä puhun siitä, että synnytyspelko johtuu siitä, että edellinen synnytys on ollut niin kauhea. Tarkennus siis.)



t:ap - joka haluaa edelleen toisen lapsen (ellei kolmannenkin, jos vain sellainen mahdollisuus suodaan), mutta ei raskauden kautta - adoptioprosessia 2 vuotta takana, ja kohti määränpäähän ollaan menossa. :)



Joten tiedän, ettei lapsen saanti (ja toive lapsesta) ole pelkkä raskaus tai synnytys, vaan paljon, paljon muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS kerta kohdallasi on asiat näin, niin silloin kyllä TIEDÄT että kyseessä ei ole PELKOsektio!!!



Vierailija
12/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS kerta kohdallasi on asiat näin, niin silloin kyllä TIEDÄT että kyseessä ei ole PELKOsektio!!!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset




(ulkomaan) adoptio on ollut mietinnässä. en usko, että se on ainakaan tällä hetkellä meille hyvä ratkaisu. minusta tuntuu, ettei minusta olisi adoptioon. se vaatii jotenkin enemmän. biologisen lapsen kasvattamiseen luulen, että minusta olisi. ja on tähän asti ollut, ainokainen on nyt neljävuotias.



ajatukseni ovat kuitenkin ailahtelevat. sitä kuvaa se, että joskus tapaan aivan ihanan suomalaista tummemman lapsen ja mietin, että jospa se sittenkin olisi vaihtoehto myös meille.



M

Vierailija
14/14 |
22.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskaana ollessani pelkäsin kuollakseni että joudun sektioon. Ajatus siitä että minut leikataan auki ja lapsi kiskaistaan vatsastani ulos oli minulle sietämätön. Onneksi siihen ei ollut aihetta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän kahdeksan