Taidan olla outo. ( sektio- ja synnytsasiaa)
Kun odotin kolmatta niin mä välillä pelkäsin, että jos mut joudutaankin leikkaamaan... tai jos en voikaan imettää lastani. Outoja pelkoja, mutta tosia joskin tällä palstalla suurimmalla osalla kai toisin päin. Maailmassa ei ole mitään ihanampaa kuin synnyttämisen jälkeinen tunne ja oman lapsen imettäminen. MOlemmat meni kuitenkin aivan kuten halusin, lapsi syntyi alakautta ja imetän edelleen 8kk vauvaani. Ymmärän toki jos joku haluaa pelkosekstion tms. en mitenkään tällä jutulla heitä moiti!!!
Kommentit (3)
Mulla oli silloin istukka kohdunsuun päällä ja mulla iski paniikki, mutta toisessa ultrassa onneksi istukka oli noussut ylös takaseinään.
Se oli jonkinlainen helpotus.
Tosin eihän sitä koskaan voi etukäteen tietää miten käy, mutta kun olen neljä lasta synnyttänyt normaalisti alakautta niin tiedän kuinka helposti palautuu synnytyksestä.
vatsassa poikittain ja lääkäri oli sitä mieltä, että ei mahdu enää kääntymään. Sektiota siis ehdotettiin. Ja vaikka toki ymmärsin, että poikittain se lapsi ei alakautta voi tulla, niin minä itkin ja surin sitä sektioon joutumista ihan kamalasti. Ja pelkäsin sektiota paljon enemmän kuin alatiesynnytystä.
Onneksi sitten ihme tapahtui ja vauva kääntyi kuitenkin ihan oikein päin ja SAIN synnyttää alakautta.
Sain jo 4D aikaan rv 24 " tuomion" lähes varmasta sektiosta... Lekuri käski jo henkisesti valmistautua siihen :-( Itkin monta päivää.
Vauva oli kookas (1kg rv 24) ja syntymäpainoarvio reilusti yli 4500g. Lisäksi vauva istui sitkeästi pepullaan rv 38 saakka ja istukka oli kohdunsuulla rv 34 asti.
Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin kääntyi hyvin päin, vauva kääntyi itsekseen ja istukka siirtyi. Vauva syntyi 2vk yli LA:n ja painoi 3,7kg.
Aivan unelmaihania synnytyksiä molemmat. Nyt kolmatta kertaa odotan innolla!