Kyllä ovat tokaluokkalaiset lapset muuttuneet sitten mun lapsuuden!

Luulisi nykyajan kersoille olevan todellista luksusta, että joku aikuinen (ja vielä mies!) leikkii ja pelaa heidän kanssaan ulkona! Ei mene jakeluun, ei. Oma poikani olisi ainakin ollut aivan onnessaan, voin vakuuttaa!



t. Yh

Toi on kyllä niin ärsyttävää, kun ite haluais kasvattaa lapsensa ilman noita pelihirviöitä, ni yritäppä siinä sitten selitellä lapselle, että miks kaikilla naapureiden kakaroilla sit on...Saatana.

Ja herkuksikin riitti kakku ja pulla. = )



Olen itsekin huomannut saman ilmiön, että valitetaan, ettei ole mitään tekemistä. Aikuisten pitäisi olla " ohjelmatoimistona" ja jos ei 110% onnistu, joukosta löytyy joku marisia, jolla on tylsää. *huoh*



Itse olen yrittänyt opettaa lapsilleni, että kylässä ei valiteta eikä vaadita, vaan nätisti kiitetään, vaikka aina ei olisikaan niin mieluista! Tietnkään en ole siellä katsomassa, miten käyttäytyvät, mutta voihan sitä parasta toivoa...



Ajat on tosiaan muuttuneet...



Pitäisiköhän järjestää " ohjelmattomat" synttärit ja kertoa jo etukäteen, että lapset saavat itse keksiä leikkinsä?

Kyllä meidän lasten synttäreillä kaikki ovat olleet ihan innolla mukana peleissä ja leikeissä. Vanhimman lapsen 11-v synttäreillä olivat mm. pullonpyöritystä ja lopuksi pihalla lumisotaa. 9-vuotiaan synttäreillä olivat kynänpiilotusta, aasinhäntää ja lopuksi katsoivat elokuvan, kun ei viitsitty laittaa lapsia ulos vesisateeseen. Nuoremmilla sitten on ollut naamiaissynttäreitä yms.



Asutaan kyllä takahikiällä, joten olisko sillä vaikutusta asiaan..?

Eli joskus on joku lapsi halunnut mielummin pelata kuin lähteä ulos, mutta varsinkin nyt kun ilmat ovat hienot niin tuolla ulkona on iso lauma poikia leikkimässä (riehumassa) eikä sisälle meinaa saada lainkaan.

Ja juuri tuosta syystä meidän lapset saavat pelata pleikkaa ilman rajoitusta koska sitä ei tarvitse rajoittaa. Tajuavat itsekkin että on muutakin elämää kuin pleikka.



Toki joskus jos on vaikka saatu uusi peli esim. joululahjaksi pelaavat enemmän, mutta ulkona on aina viihdytty ja sisälläkin menee kavereiden kanssa lähinnä leikkimiseksi ja kun yltyy riehumiseksi kehoitan joko ulos tai pelaamaan sitä " kirottua" pleikkaa...

Kun meille tuli pleikkari (mun vastustuksesta huolimatta) sen pelaaminen oli elämän ainoa tarkoitus ensimmäisen puoli vuotta. mistään muusta ei puhuttukaan ja aina oli joku kaveri meillä vain pelaamassa.



Nyt on onneksi suunta muuttunut, pleikalla kyllä pelaillaan vielä satunnaisesti, mutta enimmäkseen pitää remuta ulkona ja mitä kuraisemmassa paikassa, sen parempi.



Synttäreillä meillä ei ole mitään suurempaa järjestettyä ohjelmaa ollut koskaan. Jotain " varaohjelmaa" on mietittynä, jos yhteinen leikki ei lähde luistamaan, mutta eipä sitä ole juuri tarvittu.

Tuntuu, että nykyään synttärijuhlat tuppaavat aina olemaan jotain extremeä, niitä vietetään ties missä huvipuistoissa ym...ja rahaa palaa. Jo etukäteen ressaa tulevat juhlat ja ohjelman keksiminen niille ;)



Minusta tuo kuvailemasi tilanne riippuu aika paljon lapsen luonteesta ja kasvatuksesta. Olen huomannut oman ekaluokkalaiseni osan kavereista olevan jo todella " pikkukoviksia" . Pukeudutaan ja puhutaan aikuismaisesti, syljeskellään maahan ja kiroillaan jne. Osa pojista taas on ihanan pieniä vielä, leikitään majoissa, pyöräillään ym. Tekisi mieli kieltää omaa poikaa kaveeraamasta noiden kovisten kanssa.



Oma poikani olisi varmasti viihtynyt kuvailemillasi synttäreillä!

Oli sovittu lapsen kanssa mitä tekevät ja ilman ohjausta menivät aasinhäntää, pullonpyöritystä ja sana-arvausta. Ei mitään riehumista ja juoksentelua. Ääntä tietenkin tusinasta tyttöjä lähti mutta oli ihana seurata niiden toimintaa ja suunnittelua. Meillä tosin pleikkari pölyyntyy käyttämättömänä.

Mä en todellakaan tajua tätä nykyajan lasten pelaamisvouhotusta. Musta tuntuu välillä et kun rajotan pelaamista pleikalla, niin sit ei ole mitään tekemistä ja niin tylsää ja sitä valitusta...

Nykyajan lapsilla ei ole mitään mielikuvitusta, eikä ne osaa tehdä muuta kuin pelata. Säälittävää!

Ja meillä myös talossa tokaluokkalainen.

eivät valita tylsyyttä, ja tykkäävät kovasti leikeistä. Nyt lasten synttäreillä yksi lapsi vain käyttäytyi huonosti, valitti tylsyyttä ja vaati ohjelmaa, ja tämä oli pääkaupunkiseudulta vastikään muuttanut. Vähän kävi mielessä, että onko meillä ' maalla' leikit vielä lapsilla paremmin hanskassa.

Ja peleistä puhutaan vaan... välillä ärsyttää niin et joutuu ihan sanomaan et on maailmassa muutakin nuo pelit!

Ja fiksuudesta ei kyllä voi olla kyse, sillä ainakin oma poikani on luokan parhaita oppilaita koulussa.

Meillä yksi sanoi että ei tykkää kakusta niin ei sitä sitten kukaan uskaltanut maistaa. Meillä ei ole tokaluokalaisella pelikkaa, tietokone talosta löytyy ja siinä poika viihtyisi vaikka kuinka kauan. Ollaan rajoitettu sen käyttöä puoleen tuntiin päivässa, kun meinasi meenä mahdottomaksi. Kevät tulee ja kaverieden kanssa pikkuautoilla hiekkalaatikolla touhuavat, hyppäävät narua tyttöjen kanssa, pyöräilevät, kiipeilevät puissa..... Ulkona leikkivät yleensä mielellään.

Ennen vanhaan oli täysin vieras ajatus, että aikuinen ohjaisi koko synttäreiden ajan ohjelmaa, itse sitä piti pääasiassa keksiä. Joskus joissain synttäreillä muistan, että oli ongintaa, mutta se oli harvinaista. Hyvin keksittiin kaikkea, leikittiin ja pelattiin.



Meillä vietetty muutamia poikien kaverisynttäreitä. Todella riehakasta menoa, ei tulisi kuulonkaan antaa lasten touhuta omiaan. Jo järjestetyssä aarteenetsinnäkin huomasi, että osa tylsistyi jo parin minuutin jälkeen.

Minulla on, ja kyllä tyttöjen aikaansaama meteli on ihan huumaava poikien touhuihin verrattuna. t. 17 (kai?)

Tuleeko meidän pojista sitten sosiaalisia hylkiöitä, koska meille ei koskaan tule mitään pelikonsolia??

- tulee.



Muistan 80-luvun alun, kun minä olin lapsi. Meillä ei ollut telkkaria - koska se tappoi luovuuden, mielikuvituksen ja oli vanhingollinen... Juuri niin kuin pleikkari nykyään.



Vanhempani ostivat telkkarin sen vuoksi, että minäkin tiedän, mistä muut lapset puhuvat. Ei sen puoleen, enpä saanut sitä paljoa katsoa, mutta en ollut enää sosiaalinen hylkiö.

kommentteja: eikö teillä oo mitään pleikkaa...mä en haluu osallistuu, en haluu mitään yllätyspussii..

Hän on koulun jälkeen iltiksessä. Olen joskus ehdottanut, että hän saa kyllä kutsua jonkun koulukaverin, iltiskaverin, partiokaverin meillekin joskus - mutta hän ei halua.



Vielä syksyllä hän oli innokkaasti kutsumassa, mutta enää ei halua edes kutsua. Luulen, että se liittyy siihen pelaamiseen ja siihen, onko tekemistä...



Koska kun hän aloitti koulun, hän ihmetteli, kun muut pojat vaan pelaa kännyköillä kaikki välitunnit. Minun poikani olisi halunnut leikkiä, mutta hän ei löytänyt leikkikaveria. Onneksi tilanne on talven aikana muuttunut.



Helsingissä ollaan.

eihän se vaadi kuin yhden toisen järkevän pojan luokalta, että on samanhenkinen kaveri jota kutsua kylään. Ei voi kaikki pojat olla suusta vaahtoavia pelaajarobotteja.

leikki täysin hukassa. Ja esim luonnosta vieraannutaan ihan täysin.